Arvonkorjausta

Ikkunat ovat yksi tämän asunnon kauneimmista asioista. 

Minä pidän monenlaisista taloista ja monelta eri vuosikymmeniltä. Pidän 20-luvun klassismin suoraviivaisuuden ja romantiikan yhdistelystä, pidän funkistaloista, pidän 50-luvun kodikkuudesta ja yksinkertaisuudesta ja parhaimillaan myös 60- ja 70-luvun talot voivat olla todella tyylikkäitä. Ehkä silmäni tottuu myöhemmin myös 80- ja 90-lukujen arkkitehtuuriin. Modernit ja yksinkertaisetkin talot miellyttävät usein silmääni. Pidän myös tyylien sekoittelusta ja onhan meidänkin jugend-kotimme täynnä huonekaluja varmaan seitsemältä eri vuosikymmeneltä.

Yksinkertaiset, mutta pieni jippo tuo koriste yläikkunassa. Yksi pieni ruutu oli rikki, sekin on nyt korjattu. 

Siitä en kuitenkaan pidä, ettei vanhoja, hyvin toimivia ratkaisuja arvosteta, vaan ne halutaan korvata ihan turhaan jollain modernilla. En tarkoita sitä, ettei jugendhuoneistoon saa rakentaa vesivessaa, vaan esimerkiksi sitä, että muodin mukaan 60-luvulla puretaan hienot kakluunit pois, kun nehän ovat turhia vesikeskuslämmityksen saavuttua. Tai sitä, että  hyvät puiset alkuperäiset ikkunanpokat vaihdetaan vanhassa talossa uusiin ja alumiinisiin ja lasit suupuhalletuista tehdasvalmisteisiin. Tylsiin ja hengettömiin. 

Tässä näkyy kauniisti maalattu ja huollettu ulkoikkuna. Ikkunalautoja ei vielä kunnostettu. 

Tietysti näissä ratkaisuissa on monesti kyse rahasta. Tulee varmasti halvemmaksi vaihtaa ikkunat uusiin, kuin kunnostaa ne asiantuntijalla. Minä en ole joutunut asiaan perehtymään, mutta näin uskoisin. Luulisi kuitenkin, että alkuperäiset kakluunit ja ikkunat sun muut nostaisivat asunnon arvoa enemmän kuin uudistetut ratkaisut. 

On ihana ihailla tätä maisemaa...

...verrattuna tähän. Onneksi ikkunat kunnostettiin niin, että ikkunat oli peitetty vain yhdellä puolella asuntoa kerrallaan. 

Olenkin erittäin tyytyväinen, että meidän taloyhtiössä päätettiin lopulta ikkunoiden uusimisen sijaan kunnostaa vanhat ikkunat. Vaikka tietysti hiukan remontti aina hankaloittaa elämistä, oli silti hienoa seurata sitä huolellista ja varsin jouhevaa ja huomaamatonta työtä, jota ikkunankorjaajat tekivät talossamme nyt alkuvuoden ajan. Olihan se vähän tylsää, että jonkin aikaa maisemat peittyivät muovien alle, mutta lopputulos oli sen arvoinen. On upea ihailla taidokkaasti ja huolellisesti tehtyjä maalaustöitä ja moni ikkuna aukeaa nyt aiempaa paremmin.

Yksityiskohta. 

Meidän kodin sisäikkunoita ei tosin huollettu, mikä joidenkin ikkunoiden osalta hieman harmittaa. Makuuhuoneen ikkunoihin on edellinen asukas muun muassa suojannut talvella falskaavat ikkunat ilmastointiteipillä. Niinpä pokissa on teipeistä jäljet, jotka eivät lähde sitten millään. Eivätkä ikkunat edes juuri falskaa minusta! Ymmärrän kuitenkin ratkaisun, sillä meidän sisäikkunat ovat kuitenkin muuten melko hyväkuntoiset. 

Tässä näkee uuden ja vanhan eron. Äh, miten ihmeessä saisin nuo hirveät ilmastointiteippijäljet pois. 

Uskoisin, että kunnostaminen olisi myös ekologinen ratkaisu. Vanha, hyvä puu on kestänyt yli sata vuotta, joten miksei se kestäisi jatkossakin. Miksi turhaan tehdä uusia, kun vanha toimii? Toivoisin, että voisin itsekin tehdä joskus tulevaisuudessa kestäviä ratkaisuja ja kunnostaa enemmin kuin uusia. Tietysti uusimisellekin on paikkansa, mutta aina kun mahdollista. Mutta saa nähdä, aina ihanteet eivät kohtaa todellisuutta. 

Oletko sinä enemmän kunnostaja vai uudistaja, vai kenties sekä että?