 |
| Auringonkukkia siistin kodin ja syksyn kunniaksi. |
 |
| Junaradan jätin, se oli sen verran hieno etten raaskinut korjata pois. |
Ja moppi kädessä kuljen mä taloon autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tää hetki saa minut pian aivovaurioon
kun legon päälle mä astun nyt taas...
Kyllä, legojen päälle astuminen on tullut tutuksi täälläkin. Se sattuu vietävästi! Ja lattiahan lainehtii kaikesta pikkuroinasta, jonka korjaamme pois säännöllisesti, koska muuten missään ei voi kävellä. Moppia tosin en ole oikeasti heiluttanut vähään aikaan, mutta ehkä pitäisi.
 |
| Pieniä epätäydellisyyksiä, mutta en enää edes taida yrittää saada kovin täydellisen blogikelpoisia kuvia. |
Mun kämppä
Milloin siitä tuli näin hirveä?
Liian kovalla radio soi
Anna rättien pyörii, huuda wou, wou, wou
kaikki sotkut poistaa kunnon siivous-show
Ehkä tänään sun olo alkaa helpottua
Ehkä tänään saat sä vähän siivottua
Tai ehkä en, ehkä en
Aina ei vaan ehdi ja jaksa siivota, vaikka nautin kovasti siististä kodista. En ole sellaista tyyppiä, joka siivoaa ja puuna koko ajan. Koska silloin pitää siivota ja puunata koko ajan. Minä mieluummin annan kodin mennä vähän huonoon kuntoon ja sitten kertarysäyksella siivoan enemmän. Ja kuuntelen radiota liian kovaa. Siivoamisen ja sotkun välillä vallitsee kauhun tasapaino. Minkä verran kestän sotkua? Minkä verran jaksan siivota?
 |
| Lähes tyhjä tiskipöytä, wuhuu! No, usein |
Ei tavaraa, ei sotkuukaan,
ei mihinkään me kompastuta
niin hetki pien on koti siisti asua
Niinpä niin. Ja sehän siinä pahinta on, ettei se siisteys kestä kuin pienen hetken. Ihan käsittämättömän pienen. Onhan se nopea siivota taas pois, mutta sitten taas hetken päästä kaikki on levällään. Eivätkä siinä mitkään Konmarit auta, kun ne kaikki levällään olevat tavarat ovat juuri niitä, mitä eniten käytetään.
Niin pienen hetken koti on taas siisti, puhtoinen,
on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan päivän mittaan leviää ja sekoittuu se pois
 |
| En voinut vastustaa kiusausta. Tuo sängyllä oleva sotku ei haitta yhtään. |
Tähän suurimpaan inhokkikappaleeseeni on hyvä lopettaa. Tällä kertaa jätin lauantaisiivouksen tekemättä ja keskityin tähän postaukseen.
Oijoijoijoi...
Se oli lego.
Noiden kuvien katselu oli todella ilo. Esim olohuoneessa matto hauskasti toistaa kaikkia ympäristössä olevia värejä. Ja pieni vihreä mies ottamassa nokosia sängyn päällä oli piste i:n päällä. Ilmeisesti luovat ihmiset sietävät arjen epäsiisteyttä aika hyvin. Minulta sitä varmaan puuttuu, kun vaakapintojen pitää olla ainakin näennäisesti siistejä lähes koko ajan. Kaappien ja muiden siisteys on sitten eri asia. Poissa silmistä, poissa mielestä.
VastaaPoistaAva
Hahaa, no sitten minulla on onneksi ainakin luovia hetkiä! Välillä siedän sotkua paremmin, välillä huonommin.
PoistaTeillä on kivannäköinen koti :) Mutta joo, vähän liian pienen ajan se koti on aina siisti :D Tykkäisin kyllä, että aina ja koko ajan ois siistiä, mulla ainakin mieli niiiin lepää siistissä kodissa. Mutta voi, ei vaan jaksa olla ihan koko ajan hinkuttamassa paikkoja puhtaaksi.. :D
VastaaPoistaKiitos! Välillä katson vanhoja blogikuvia kaiholla - nyt ne blogikuvia varten siivotutkin kuvat näyttävät ihan erilaisilta kuin ennen lasta. Mutta en tietenkään vaihtaisi lasta siistiin kotiin.
PoistaMinulla on sellainen tapa, että kun koti alkaa näyttää enemmän ja enemmän pyörremyrskyn pyöräyttämältä, mutta en saa itseäni niskasta kiinni siivoamaan, pyydän jonkun kylään! Sitten kun tiedän jonkun olevan tulossa, niin johan kummasti saan energiaa siivoamiseen, että kehtaan päästää ovesta sisälle! :D
VastaaPoistaSe on muuten tosi tehokas keino saada siisti koti! Meilläkin siivotaan eniten ennen juhlia sun muita. Valitettavasti en kyllä jaksa enää välttämättä siivota, jos kylään tulee ihan vaan kahvittelemaan kavereita. Riippuu vähän, kuinka harvinaisista vieraista on kyse.
PoistaHaha, ihana postaus! :) Ja ihana koti! Siivoaminen ei tosiaan kuulu lempipuuhiini enkä ole mikään intohimoinen hinkuttaja, mutta välillä on pakko ja välillä on kivaa kun on siisti koti.
VastaaPoistaVälillä olisi kiva olla intohimoinen siivoaja! Toisaalta silloin sen sotkun sietäminenkin voisi olla vaikeampaa.
PoistaIhana postaus! Ja kaunis koti myös. Tärkeintähän on kaiketi se että kotona on hyvä olla. Mä olen vähän sitä tyyppiä että puunailen jotain koko ajan, ehkä se on joku vaihe joka menee ohi-tai sitten ei mene, ehkä näin on juuri tässä hetkessä hyvä. :)
VastaaPoistaTerveisin: Ruut
Kiitos! Sehän on vain hyvä, jos jaksaa koko ajan vähän järjestellä ja siitä mielentilasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti nyt!
PoistaIhana postaus ja ihania siivouslauluja. :D Mekin kehiteltiin miehen kanssa muutama kun kesällä jynssättiin varsin saastaista maalaispaikkaamme, lauleskelu hiukan helpotti!
VastaaPoistaJa juu, vain kovin lyhyen aikaa koti on siisti ja tahraton! Eilen katselin olohuonetta miettien, että miksi ihmeessä siellä on koko lasten omaisuus, pitääkin siivota. Sain ajatuksen loppuun ja mies kertoi ylpeänä, miten hän ja tytöt yhdessä olivat kaksi tuntia aiemmin siivonneet olohuoneen perusteellisesti. Oikaisin sitten sohvalle ja annoin sotkujen olla - turha taisto. :D
Muistelinkin, että teillä on myös tapana kehitellä omia laulunsanoja. Hyvä ratkaisu tuon olohuoneen siivoamisen suhteen. Minä yleensä siivoan pahimmat sotkut pois vasta illalla ja nautin sen pienen hetken siististä olohuoneen lattiasta - aamulla se on taas mennyttä!
Poista