Tintin tuli taloon

Kätevää, kun näin vauva-arjen lomassa voi kierrättää kolme vuotta vanhoja otsikoita ja lisätä vain uuden nimen tilalle. Linkistä voi lukea, miten valmistelimme kotia Bonskua varten. Ajattelin vähän vertailla, miten valmistauduimme nyt toisen lapsen syntymään, sillä onhan se väistämättä erilaista kuin ensimmäisen kanssa. Pitkään näytti siltä, että toisen lapsen syndrooma vaivasi valmisteluissa. Jätin kaikki valmistelut todella viime tippaan ja rykäisin monta asiaa vauvavalmiuteen vasta sitten, kun käynnistyspäivä oli päätetty. Tuolloin oletettua valmisteluaikaa oli jäljellä puolitoista viikkoa, mutta todellisuudessa vain viikko. Onneksi sain jonkun oudon pesänrakentamisenergiapuuskan ja sain kuin sainkin oleelliset jutut järjestykseen.

Ei niin kauaa ennen Tintin syntymää näytti "hoitopöytä" vielä tältä... 

Monta asiaa oli tietenkin meillä jo valmiina Bonskun jäljiltä, sillä olen kovin laiska luopumaan ja myymään asioita, joita ajattelen vielä joskus tarvitsevani. Meillä oli jo hoitoalusta, vaippoja, vaatteita ja muuta riittämiin, eikä niistä tarvinnut murehtia. Ne piti vain kaivaa varastoista ja huoltaa kuntoon. Vaatteet taisin ripustaa päivää ennen synnytystä ja mumi siirsi ne sitten kaappiin kun olin sairaalassa. Tällä kertaa raivasimme vaatteille tilaa isoon vaatekaappiin pienen lipaston sijaan, sillä viimeksi huomaismme vaatteiden tulevan helposti tunkkaisiksi pienissä laatikoissa. 

Vaatteet heiteltynä muusta tavarasta tyhjennettyyn laatikkoon. Nämä sain sentään pestyä ja mumi järjesteli ne uudestaan laatikkoon. 

Pienet kestovaipat sain lainasta ystävältä myös päivää ennen synnytystä. Harmi vaan ne eivät vielä pääse käyttöön kovin usein, sillä saimme ohjeeksi olla avaamatta Tintin lonkkia vielä liikaa ja kertsivaipat ovat ohuempia kuin kestot. Vähitellen aion ottaa niitä enemmän käyttöön, kun Tintin vähän kasvaa. Vaipat sain kuitenkin pestyinä suoraan kaappiin. No, itseasiassa niille piti kyllä raivata tilaa ja heitin pois kaikennäköistä turhaa kylppäritavaraa. Viimeksi vaipat olivat virkkaamissani koreissa hoitoalustalla, mutta nyt ajattelin että kaappi olisi kuitenkin kätevämpi paikka. Viimeksikin vaipat vaihtoivat paikkaa monesti, sillä virkatut korit eivät lopulta olleet kaikkein käytännöllisin ratkaisu.

Ehkä tämä järjestelykin vielä muuttuu, mutta nyt tuntuu ihan käytännölliseltä. Koreissa on puolipitoisia vaatteita, pyykkäystarvikkeita ja peppupyyhkeitä. 

Tällä kierroksella halusin myös panostaa muutamiin sellaisiin asioihin, joihin viimeksi en samalla tavalla panostanut. Kantovälineet tietysti ovat vähän eri kaliiperia kuin viimeksi. Viimeksi ostimme käytetyn Manducan, joka palveli hyvin ja etenkin miehen käytössä pitkään. Nyt kuitenkin minulla oli tietysti valmiina pino liinoja, joista suurin osa vielä hyvin vauvakelpoisia, sillä pidän melko ohuista ja pitkistä liinoista. Tarkoituksena oli ostaa miehelle jälleen käytetty Manduca, mutta sitten vilautin miehelle aivan ihanaa kettukuosista Integraa ja mieskin ihastui reppuun sen verran, että päätin tilata sellaisen. Ja se on kyllä lyhyellä kokeilulla ollut paras kokeilemani reppu! Kannatti siis panostaa. Mies tosin ei ole vielä ehtinyt sitä kokeilla, joten jää nähtäväksi ihastuuko hän muuhun kuin kuosiin.

Vino pino ihania liinoja. Lähes kaikki vauvakelpoiset ovat päässeet jo käyttöön. 

Uusi reppu testissä. Katsokaa nyt tätä kuosia! Ja itse reppukin on loistava. 

Vaikka meillä oli Bonskun jäljiltä myös yhdistelmävaunut ja turvakaukalo, halusin ostaa kuitenkin uudet. Miksikö? No Bonskulle ostimme käytetyn turvakaukalon, mikä oli ihan ok ratkaisu silloin, mutta kaukalo ehti vanhentua lasten välillä sen verran vanhaksi, että koin parhaaksi ostaa kokonaan uuden. Bonbonin aikana en vielä ollut tietoinen turvakaukaloiden ja -istuinten käyttöiästä.

Uudet rattaat taas halusin siksi, että en pidä nykyisistä ja halusin sellaiset, että tarvittaessa niihin saisi kumman vaan. Bonsku kävelee jo melko reippaasti, mutta välillä on hyvä saada hänet aloilleen. Lisäksi halusin rattaat, joissa on erityisen hyvä tavarakori, sillä käymme paljon kaupassa ja torilla kävellen. Kahden lapsen kanssa kassien käsissä raahaaminen ei enää tuntunut kivalta ajatukselta, vaikka sinänsä onnistuisikin toinen kävellen ja toinen liinassa. Ostin tutulta Brio Smilet - enkä ole katunut. Ne liikkuvat ihanan ketterästi, ovat paljon kapeammat kuin yhdistelmärattaamme ja tavarakori on aivan täydellinen. Jonkun aikaa yritin myydä yhdistelmiämme, mutta ne eivät menneet kaupaksi. Tai no, melkein menivät, mutta sitten paljastui hiirivahinko vaunukopan patjassa ja jostain kumman syystä ostaja löysi vaunut muualta. No, minä uusin koko vaunukopan sisuksen ja nyt koppa on käytössä "turvapaikkana" Tintille, kun hänet pitää saada laskettua jonnekin laittaessani ruokaa. Välillä hän on siellä vedellyt tirsoja ja mistä sitä tietää, vaikka isovanhemmat tai mies vielä käyttäisivät vaunuja. Vedin siis vaunut hyvillä mielen myynnistä ja ne voidaan vaikka antaa eteenpäin joskus tulevaisuudessa. 

Tintin turvapaikassa isoveljen rajuilta leikeiltä. Äp:n makuupussi on isoveljen pakkauksesta ja Bonskun pinnasänkyyn tekemäni pinnasuojan virittelin reunapehmikkeeksi. 

Yhden asian olemme hoitaneet yhtä "huonosti" sekä Bosnkun että Tintin kohdalla. Kun Bonsku syntyi, mies kasasi pinnasängyn sillä välin kun olin sairaalassa. Noooh, loppujen lopuksi Bonsku nukkui kainalossa ja alkoi nukkua pinniksessä vasta joskus yli 1-vuotiaana. Tällä kertaa pyörittelin mielessäni pitkään erilaisia nukkumiskuvioita. Bonskuhan nukkuu omassa sängyssään, joka on kiinni meidän sängyssä. Se on tunutunut hyvältä ratkaisulta. Alunperin ajattelin, että vaihdamme miehen kanssa puolia ja sivuvaunupinnasänky kasataan sitten toiselle puolelle sänkyä. Aikaa kului, eikä sitä tullut tehtyä. Mietin unipesää meidän keskellämme, mutta ei sellaistakaan tullut hankittua ja niistäkin on kai monenlaista mielipidettä. Mietin jopa vaunukoppaa Bonskun sängyn päädyssä, mutta lopulta kävi niin, että Tintti nukkuu minun kainalossani. Niin saamme kaikki parhaiten nukuttua, kun Tintti kuitenkin syö monta kertaa yössä. 

Tässä tilanteessa edelleen. Meillä on kyllä pinnasänky, mutta siihen ei ole edes patjaa. Nyt mennään näin. 

Kovin suuria eroja valmistautumisessa ei sentään ollut. En nyt voi allekirjoittaa mitään toisen lapsen syndooma-juttujakaan, sillä toisaalta tiettyihin asioihin myös panostettiin toisen kohdalla enemmän. Ehkä nyt mentiin itsevarmemmin, kokemuksesta viisastuneena ja rennommin. Mutta niin sen kuuluukin mennä.