torstai 13. syyskuuta 2018

Omenaa kolmella tapaa

Hienoissa ravintoloissa on aina välillä annoksia, joissa on samoja raaka-aineita valmistettuna useammalla eri tavalla. Meilläkin on leikitty hienoa ravintolaa viime viikkoina useaan otteeseen, sillä olemme puputtaneet omppuja vähintään kolmella eri tavalla, usein jopa samalla kertaa. Saimme mummulasta ison satsin suosikkiomppuani valkeakuulasta, jotka piti käyttää mahdollisimman hyvin ennen kuin ne menevät pilalle. 

Omppuvertailua: kumpi vie voiton, valkeakuulas vai kaneli? Kuva: mummu. 

Omenaa ensimmäisellä tavalla oli meille ihan uusi herkku, omenapannukakku, jonka idean bongasin ruokaidolini Satu Koiviston instagramista. Tarkempi resepti löytyi hänen puolisonsa Isyyspakkaus-blogista, mutta minä viilasin reseptistä vielä vehnättömän/gluteenittoman. Nyt onnistuinkin löytämään mainion yhdistelmän jauhoja juuri uunipannariin. Omppupannarista tuli mukavan mehevää. Makeus tulee omenista ja parhaimmillaan kostea pannukakku on seuraavana päivänä hiukan tiivistyttyään. Sopiva jauhoyhdistelmä löytyi yhdistämällä kaura-, peruna- ja mantelijauhoja. 

Suoraan puusta, omput parhaimmillaan. 

Omenapannari

  • 1 l täysmaitoa
  • 2 dl kaurajauhoja
  • 1 dl perunajauhoja
  • 1 dl mantelijauhoja
  • 1/2 l raastettua omenaa (vajaa kilo omppuja)
  • 4 munaa
  • 1/2 tl vaniljajauhetta
  • ripaus suolaa
  • 50 g voita


1. Sekoita kuivat aineet ja munat maitoon. Anna jauhojen turvota puolisen tuntia. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Raasta omenat haluamallasi tavalla. Minä raastoin kuoret mukaan ja raastoin niin lähelle kotaa kuin uskalsin. 

3. Sulata voi ja sekoita se taikinaan.

4. Kaada taikina leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. 

Vaniljakermavaahto sopii hyvin pannarin kaveriksi. 
Omena toisella tapaa oli jo perinteikäs uuniomenasose (aiemmin hillo, mutta nyt jätin sokerin pois). Viime vuodesta meinasi jäädä kammo, sillä poltin käteni pahasti tehdessäni sitä, mutta päätin voittaa pelkoni ja tein jälleen ison satsin niistä valkeakuulaista. Niistä tulikin hyvää, tummaa sosetta ja jaksoin haudutella omppuja uunissa riittävän pitkään. Maustoin suurimman osan omenasoseesta vain aidolla vaniljalla, sillä se on suosikkimakuni omenaan yhdistettynä. Minä pidän siitä vielä enemmän kuin perinteisestä kanelista. Tein myös villin kokeilun ja lisäsin yhteen pienempään satsiin mukaan raakalakritsijauhetta ja ai että siitä tuli hyvää! Oikein harmittaa, että sitä on vain yksi purkillinen. Lakritsa sopi hyvin omenan kirpeyteen ja syvensi soseen makua entisestään. Ensi kerralla uskallan laittaa rohkeamminkin. Laku ei kuitenkaan maistunut läpi liikaa.

Hilloa voi syödä myös suoraan purkista.

Uuniomenasose

  • Paljon omenoita
  • Aitoa vaniljaa
  • Raakalakritsijauhetta


1. Lohko omenat esimerkiksi omenanlohkojalla ja lado isoihin uunivuokiin. Ripottele mausteet mukaan. En osaa sanoa tarkkoja määriä, mutta laitoin kulholliseen omenoita noin 1 tl vaniljaa ja samanverran laukua. 

2. Anna omppujen hautua uunissa 150 asteessa noin 1,5 tuntia. Sekoittele välillä, jotta päällimmäisten omppujen pinta ei pala. 

3. Steriloi lasipurkit ja kannet esimerkiksi Marttojen ohjeeilla. Olen purkittanut soseen silti lasipurkkeihin, vaikka pakastankin sen. 

4. Soseuta omenat sauvasekoittimella ja purkita. Anna purkkien jäähtyä ja siirrä pakkaseen tai nauti heti. 



Omena kolmannella tapaa on ihan vain omena. Bonsku kantoi kortensa kekoon nappaamalla varmaan viisi omppua päivässä (syöden neljäsosan ja jättämällä jonnekin löydettäväksi), mutta hän kunnostautui myös muiden omppuherkkunen nautiskelijana. Myös minä vedin valkeakuulaita antaumuksella, sillä ne eivät säily täydellisinä kovin pitkään. Valkeakuulas on ehdottomasti suosikkiomppuni. Täydellinen valkeakuulas on vielä hieman kirpeä, mutta kuitenkin jo hieman pehmeä. Liian raa'assa valkeakuulaassa maku peittyy liikaa kirpeyteen, mutta omenan pehmetessä myös maku hälvenee liiaksi. Varsinaisia omenalajien avokadoja siis. Mutta parhaimmillaan: Ah, mikä makuelämys jo ihan pelkkä omena!

Molempi parempi!
Omena

1. Valitse haluamasi omenalajike.

2. Ota omena käteesi ja tarvittaessa huuhtele. 

3. Puraise ja nauti.

(4. Jos olet taapero tai leikki-ikäinen, voit nauttia omenan myös osittain ja jättää sitten lojumaan vanhempien löydettäväksi). 


Säilötkö sinä syksyn makuja talteen?

2 kommenttia:

  1. Tykkään kovasti omenoista. Varsinkin makeista omenoista. Töihin otin lähes joka päivä lounaaksi kaksi omenaa herkullisten ruisleipävoileipien lisäksi. Valkeakuulas on kyllä hyvä, mutta sen pitää olla täysin kypsä. Muuten se on minulle liian hapan.

    Mumi

    VastaaPoista
  2. Oi, omenapannari! <3 En ole maistanut vuosiin. Äiti teki sitä usein silloin, kun olin lapsi. Olisi varmasti nostalgista tehdä itse. :D

    Haluaisin säilöä syksyn satoa paljon enemmän kuin nykyisellään pystyn ja kykenen. Enimmäkseen säilön vain sieniä. Välillä olen tehnyt pihlajanmarjoista, omenoista ja kurpitsoistakin joitain säilykkeitä, mutta olisi mukavaa tehdä vielä enemmän. :)

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.