Juuri ja juuri

Minua on jo pitkään kiehtonut kokeilla hapanjuurella leipomista. Pitkään luulin, ettei sitä voisi kokeilla ilman jo toimivaa juurta, mutta en tiennyt mistä sellaisen saisi. Sitten viime viikolla liityin hetken mielijohteesta Hapanjuurileipurit-ryhmään facebookissa ja siitä lähti pyörimään prosessi, jonka lopputuloksena olen leiponut jo yhden satsin ruisleipää ja kaksi vaaleaa leipää. Hämmästyttävää! En kuvaa tässä nyt prosessia tarkasti, sillä sen saa selville facebookin ryhmästä tai esimerkiksi Leipävallankumous-kirjasta. Ja koko prosessi on kuvattu myös täällä. 

Ihan itse alusta asti tehty hapanjuurileipä. Käsittämätöntä!

Aivan ensi kertaa en ollut juurileivonnan maailmassa. Kerran opiskeluaikana kokeilin tehdä ruisleipää käyttäen juureen leivottua murennettua leipää. Se kokeilu ei onnistunut kovin hyvin ja näin jälkeenpäin en antanut juurelle tarpeeksi aikaa. Lapsuudessa meillä on ainakin kerran tai kaksi käynyt "Ystävyyskakku Hermanni", joka sekin on itseasiassa (kiertävään) juureen tehty kakku. Se tosin ei ollut mielestäni kovin hyvää myöskään, mutta en olekaan koskaan ollut kuivakakkujen ystävä. 

Tästä kaikki lähti. 

Juuren tekeminen alusta asti oli kiehtovaa! Instagramissa joku ehkä onkin jo seurannut prosessia. Juureen ja itseasiassa koko leipään tarvitaan vain vettä ja jauhoja (ja suolaa). Juuren tekeminen aloitetaan laittamalla purkkiin vettä ja jauhoja, kansi löyhästi kiinni ja sitten hieman huonenlämpöä lämpimämpään paikkaan, esim. uuniin, jossa palaa lamppu. Ensimmäiset päivät oma juureni haisi hirveältä, vähän kuin etikan ja ruohonleikkuujätteen sekoitukselta. Olisi usko loppunut, ellen olisi lukenut muiden kokemuksia samanlaisista pistävistä hajuista. 

Kun tuntuu, ettei mitään tapahdu ja hajukin on karmea.

Joka päivä juurta ruokitaan jauholla ja vedellä ja kun se on kasvanut tarpeeksi, otetaan aina vain osa juuresta ja heitetään loppu pois. Muutaman päivän ruokkimisen jälkeen alkoi todellakin tapahtua! Juuri alkoi kuplia enemmän ja enemmän ja pistävä haju alkoi väistyä. Minun juureni alkoi tuoksua miedosti omenaiselta, vähän kuin omenasiideriltä! Juurta haistellessani tunsin itseni melkein juuri-enologiksi. Hyvä tuoksu alkoi luoda uskoa siihen, että kyllä tästä vielä saadaan leipää pöytään. Vaikka jokin suvun ikivanha juuri olisi hieno olla olemassa, on tämä omankin juuren alusta asti tekeminen jotenkin aivan käsittämätöntä. 

Se kuplii sittenkin!

Aluksi ruisjuuren ja vaalean juuren voi tehdä aivan samalla tavalla ja aluksi käytin ruokkimiseen pelkkiä ruisjauhoja. Neljäntenä päivänä erotin juuresta osan ruisjuureksi ja jatkoin sen ruikkimista pelkällä rukiilla ja toiseen lisäsin myös vehnää. Minua jotenkin yllätti, että ruisleivän tekeminen juurella tuntui lopulta helpommalta kuin vaalean. Jotenkin sitä mieltää ruisleivän sellaiseksi, että sitä on ihan mahdoton tehdä kotona. Ruisjuureen vaan sekoitettiin leipomista edeltävänä päivänä paljon vettä ja ruisjauhoja ja myöhemmin lisää vettä ja jauhoja sekä suolaa. Sitten vaan odoteltiin kohoamista. Muotoilukin oli varsin helppoa jauhotetuilla käsillä. Tein taikinasta "reissareita", jotka onnistuivat ihan yli odotusten. Uunituoretta ruisleipää, ihan käsittämätöntä!

Ruistaikina oli maailman helpointa: ainekset vaan sekaisin ja odotellaan. My kind of baking!

Ulkomuoto ei ole ehkä täydellisin, etenkin kun Bonsku päätti painella kohonneita leipiä teesihdillä...

Valmiit reissarit! Sata kertaa herkullisempia kuin kaupan, vaikka itse sanonkin. 

Vaalea taikina vaati hieman enemmän hienosäätöä, mutta varsinaisesti vaikea sekään ei perusohjeella ollut. Hieman minulle jäi vielä epäselväksi, missä vaiheessa "emojuuri" erotetaan taikinasta, mutta vähitellen varmaan prosessi selvenee vielä. Ihanaa hapanjuurileipomisessa oli, ettei taikinaa tarvinnut vaivata! Se on minusta leipomisessa kaikken tylsintä. Aikaa juurella leipominen vie tavallaan hiivaleipää enemmän, sillä kohotukset ja muotoilut tehdään vähitellen. Taikinaa taitellaan kohotuksen aikana muutamaan otteeseen. Niihin ei kuitenkaan mene aikaa kovin paljon kerrallaan. Vähän kuin pataruoka, pitkä passivinen mutta lyhyt aktiivinen valmistelu. Minä kohotin leivät yön yli jääkaapissa. Kohotuksessa voisi käyttää hienoja kohotuskoreja, mutta keittiöpyyhkeellä vuoratut siivilät käyvät yhtä hyvin. 

Leivät jäivät yön yli jääkaappiin kohoamaan siivilöissä. Ehkä investoin kohotuskoreihin, jos oikein innostun. 

Siamilaiset kaksoset plötsähtivät pellille liian lähekkäin, enkä enää uskaltanut erottaa niitä. Vasemman puoleinen onnistui paremmin. 

Vaaleiden leipien onnistumista jännitin, sillä olen tarkka leivän rakenteen suhteen. Toinen leipä onnistui mainiosti ja toinenkin melko hyvin!  Varsinkin ensin leikkaamassani leivässä oli ihana, juuri oikealla tavalla hapan maku ja aika sopivasti ilmakuplia. Leivistä tuli suhteellisen tummia, sillä laitoin paljon ruista ja täysjyvää puolikarkean vehnäjauhon lisäksi. Maku oli kohdillaan! Juureen leivotut leivät eivät minusta vanhene yhtä nopsaan kuin hiivalla nostetut ja maku on säilynyt hyvänä, vaikka leivät ovat tietysti hieman kovettuneet ajan myötä. Tarkkaa reseptiä minulla ei ole antaa, mutta alussa mainitsemistani lähteistä löytyy hyviä ohjeita. 

Juhlallinen hetki!

Saa nähdä tuleeko tästä juurella leipomisesta tapa. Varmaankaan en perehdy sen kummemmin hienoihin leivän koristelutekniikoihin tai erikoisempiin ohjeisiin. Jotkut koristelevat leipiä viiltämällä niiden pintaan mitä upeampia kuvioita! Haluan löytää näppituntuman muutamaan hyvään perusleipään, joita sitten varioida. Nyt kun juuret on jo "luotu", ei tarvitse niin paljon nähdä vaivaa päästäkseen leipomaan, vaan riittää että pidempien leivontataukojen aikana hieman hoitaa juurta ja edellisenä iltana ennen leipomista ruokkii juuren sopivaksi. Nyt ainakin odotan jo innolla, että kohta pääsen ottamaan juuren esiin ja jännitän, että mitä tällä kertaa tapahtuu. 

Oletko sinä kokeillut juurella leipomista?