Tyylilleen uskollinen

Mitä kirjanen sisältääkään?

Muistin tässä eräänä päivänä sisustusaiheisen leikekirjan, jonka tein teininä, lukion päättymisen kynnyksellä. Siihen keräsin kaikenlaisia sisustushaaveita esitteistä ja lehdistä ja liimailin niitä kollaaseiksi. En muuttanut heti lukion jälkeen omilleni, mutta haaveilu oli silti kivaa. Nyt kaivoin pitkästä, pitkästä aikaa tuon leikekirjan esiin ja päätin kurkistaa millainen sisustusmakuni oli yli 12 vuotta sitten (HUI!). Onko maku muuttunut? Mikä on säilynyt ennallaan? Ja koska pidän vanhojen muistelusta, päätin tehdä aiheesta postauksen.

Huom! Teksi luetaan koko aukeaman mitalta, ei sivu kerrallaan. 

Ensimmäiselle sivulle on koottu viesti siitä, miten design ja sisustus on kiinnostanut minua jo pitkään. Koko-sarjan mainoksen sanoista on koottu ajatus siitä, miten sisustaminen ja muotoilu on hauskaa leikkiä, joka tuo elämään iloa. Tätä mieltä olen edelleen! Hyvä design tuo hymyn huulille sen lisäksi että se toimii. Myös sisutus on parhaimmillaan kuin leikkiä.

Hääautona ei ollut rättisitikka vaan kupla, eikä Hang it all -naulakkoa vieläkään ole. Ehkä pian?

Leikekirja paljastaa, että joistain asioista olen haaveillut jo pitkään. Hang it all -naulakko on heti toisella aukeamalla. Naulakko on ollut pitkään pinnalla, sillä eikös vain naulakko sovikin tyyliini? Uskon pitäväni siitä silloinkin kun se ei ole enää tippaakaan trendikäs. Vai ehkä se onkin jo klassikko? Aukeamalla on myös toteutuneita haaveita: naimisiinmeno ja lapsiakin. Silloin etenkin lapset tuntuivat kyllä tooooodella kaukaiselta asialta, vaikka niitä toivoinkin. Dalmatiankoiraa sen sijaan en tunnusta koskaan halunneeni lapsuuden "koiraveljen" jälkeen. Hän oli sen verran vilkas velikulta, etten usko kärsivällisyyteni riittävän. Vaikka noin muotoilun kannalta dalmis olisi kyllä tyylikäs.

Kaikkia noita tuoleja en kyllä kaipaisi kotiini. Muuramen kokonaisuus on kaunis, mutta ehkä sittenkin liian kliininen meille? 

Leikekirjassa on paljon pohjoismaista ja suomalaista muotoilua. Edelleen pidän muuramen muotokielestä ja Muurahaistuolin sainkin jo ylioppilaslahjaksi. Mutta selvästi yhdistelen nyt paljon enemmän uutta ja vanhaa kuin leikekirjan haaveissa. Osin tämä johtuu varmasti siitä, että silloin tarjolla sattui olemaan Muuramea ja Arne Jacobsenia esitteitä, mutta varmasti myös tyylin ja muodin muutos on vaikuttanut asiaan. Toki pallotuolit ja muurahaiset ovat alunperin 50- ja 60-luvuilta, joten sikäli niiden yhdistely saman ajan huonekaluihin sopii.

Nämä melkein kaikki löytyvätkin jo keittiön kaapeista. Paitsi toki tuo keinutuoli. Mitä se tällä sivulla tekee?

Olenpa ollut järjestelmällinen astioiden suhteen. Haaveilin pitkään tuosta Interfacen (?) Mango-sohvasta, mutta nykyinen siro sohva sopii meille kyllä paremmin. 

Astiamakuni on pysynyt hyvin samanlaisena. Aloin kerätä Iittalan Origoa ja Primavera-sarjaa vasta lukion lopussa ja olen edelleen tyytyväinen valintoihini. Myös Citterio 98 -aterimet ja Essence-sarjan viinilasit miellyttävät edelleen silmää. Yhdessä vaiheessa kyllästyin Marimekon Primavera-kuosiin, mutta nyt pidän niistä taas. Myös Eva Solon kannut ja lasit ovat edelleen käytössä. Häälahjaksi saimmekin paljon juuri näitä astioita. Alessin tuotteet taas ovat edelleen minusta hauskoja, mutta en innostu niistä enää samalla tavalla kuin tuolloin. Ne ehkä edustavat selkeästi 2000-lukua, vaikka hauskuudessaan ovatkin melko ajattomia.

Edelleen sisustan innokkaasti vanhalla värilasikokeilmalla, mutta lamput ovat jääneet pienempään rooliin. 

Lamppusivulle olen näemmä merkinnytkin, että Block ja Tuplakupla -haaveet ovat täyttyneet. Olen saanut molemmat lamput appivanhemmilta. Sen sijaan nuo muut sivun lamput? Huh, huh, en valitsisi niistä kyllä kovin montaa. Värilasille omistettu sivu on täynnä ihania värejä ja lasiesineitä, joista pidän edelleen. Viime vuosina en ole enää kovin aktiivisesti lasia kerännyt, mutta käytän vanhoja aarteitani jatkuvasti sisustusasetelmissa. Hauskana lisänä saimme juuri miehen tädiltä Aurinkopullon Tintinin syntymälahjana (tosin kirkkaana, ei keltaisena)!

Oikein kivoja asetelmia, mutta ehkä vähän tylsiä nyt tähän hetkeen värejä lukuun ottamatta. 

No täällä oli näemmä vanhojakin taloja laitettu haaveiden kotien joukkoon. Tosin vanhat puutalot puuttuvat. 

Seuraavien sivujen interiöörit ovat melko moderneja. Pidän edelleen myös hyvin yksinkertaisista ja moderneista taloista, mutta jostain syystä vanhat talot ovat kuitenkin miellyttäneet enemmän. Siihen aikaan en ehkä vielä haaveillut vanhojen talojen tunnelmasta, mutta varmasti anoppilalla ja ensimmäisellä omalla (vuokra)kodilla on ollut osuutta siihen, että vanha miellyttää silmää. Enkä kiellä, etteivätkö sisustuslehdet vaikuta myös kotimakuun. Kodin pitää olla tosi moderni tai tosi vanha. Sisustus voi olla sekamelskaa.

Värit ovat ihania, mutta kuosit ehkä turhan krumeluureja. 

Tuollainen jääkaappi olisi kyllä hieno! Aika monta värikästä kodinkonetta meillä onkin ollut, mutta osa niistä on hajonnut. 

Värit ovat säilyneet selvästi nuoruudesta asti. Ehkä jopa kirkkaat värit ovat kotonani korostuneet vuosien myötä. Käyttämäni kuosit taas ovat muuttunueet graafisempaan suuntaan. Rakkaus Marimekkoon näkyy kuitenkin selvästi. Värejä olen halunnut leikekirjan aikaan käyttää erityisesti keittiössä. Erivärisiä pienkodinkoneita meillä on ollutkin. Muistan teininä haaveilleeni "päävärikeittiöstä". Ehkä en enää niin rohkeaa keittiötä tekisi, mutta kirkkaita värejä voisin käyttää vaaleassa keittiössä aksentteina.

Haha, tuollaista vasemman sivun keskellä olevaa tiskitelinettä olenkin joutunut viimeiset vuodet tiskikaapin puutteessa sietämään. Se ei kuitenkaan ehkä kuulunut haaveisiini. 

Makuni on näemmä pysynyt melko samana vuosien varrella. Tietyt jutut ovat korostuneet (värit) ja tietyt jutut taas ehkä hioutuneet aikuisemmaksi tai yhtenäisemmäksi. 

Miten sinun sisustusmakusi on muuttunut?