Unelmakotiahdistus

Olen aloittanut tämän postauksen joskus vuonna 2016 (en huomannut katsoa tarkkaa ajankohtaa ennen muokkausta. Kovin pitkälle en ole päässyt: 

Sain postaustoiveen unelmakodista, kun kyselin aiheita synttäripostauksessa. Aihe on käynyt mielessä silloin tällöin, mutta olen

;ursiivilla kirjoitetun verran olen saanut aikaiseksi, mutta muistan kyllä että mielessä oli muutakin kuin nuo ensirivit. Silti tuntui vaikealta kirjoittaa ajatuksia siitä, millainen olisi unelmakotini. Silloin olimme jo vähitellen alkaneet etsiä omaa kotia, mutta ajatus muutosta tuntui kovin ahdistavalta. Tämä koti oli juuri nyt unelmakoti ja muut unelmat tuntuivat jotenkin liian saavuttamattomilta tai todellisuus liian suurelta kompromissilta. Välillä oli myös muuton uhka päällä, mutta jäimme kuitenkin tähän kotiimme. Jatkoimme kuitenkin oman etsimistä on-off-meiningillä. Kriteerit olivat kuitenkin korkealla, sillä sen pitäisi voittaa tämä nykyinen ihana kotimme.

Tämä koti on ollut monessa mielessä unelmien täyttymys. Lastenkin kanssa piha on kivan suojaisa, vaikka autoja onkin. Ja puisto lähellä. 

Unelmakotini olisi tietysti vanha moderni pieni suuri kartano keskellä kaupunkia meren ja järven sekä palvelujen äärellä hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta, myös maauimalasta ja metsästä. Siinä ei olisi liikaa siivottavaa, mutta hyvin säilytystilaa. Sopivan yksinkertainen, mutta kuitenkin vanhoja yksityiskohtia. Omakotitalo tiiviillä yhteisöllä. Mielellään myös erillinen ateljee ja studio, mutta korostan, ettei kuitenkaan liikaa siivottavaa. Asunnon etsintä taitaa enteillä kompromisseja?

Kelpaisi minulla joku näistäkin. Ei vaan taitaisi varat ja lainat riittää. 

Niin, todellisuudessa kotia etsiessä on otettava huomioon omien toiveiden lisäksi muun perheen toiveet ja tarpeet, omien toiveiden realistisuus, omat varat ja lainansaantimahdollisuudet, remppahalut, elämän prioriteetit, riskirakenteet ja homeen hajut. Elämän isoin hankinta on täynnä sekä tunnetta että järkeä. Kumpaakaan ei voi täysin ohittaa, sillä ainakin minulle on tärkeää että koti tuntuu kodilta ja toisaalta ei sitä voi ostaa jos siinä on jotain kriittistä pielessä noin järjen kannalta. Ai niin, ja sitten on ne mahdolliset toiset ostajat, jotka sattuvatkin tarjoamaan enemmän.

Kotimme on suojaisassa paikassa, vaikka ihan keskellä. Moni paljasjalkainen turkulainen on ihmetellyt, että onko tässä tällainenkin talo.

Pitkään etsimme rintamamiestaloa. Ihan modernia emme halunneet ja rintsikoissa houkutteli alakerta, jonne saisi hyvin rumputilaa ja ehkä kangaspuutkin. Myös vanhat pihat kiehtoivat minua ja näin itseni omenapuun alla loikoilemassa riippumatossa. Kävimme katsomassa myös muunlaisia hieman vanhempia omakotitaloja, mutta useimmat näytöt kosahtivat viimeistään kylpyhuoneessa: mies ei mahtunut seisomaan suorassa! Vähän vaikea suihkutella, jos joutuu olemaan pää kenossa jo valmiiksi. Vähitellen myös pihahaaveet muuttuivat, kun muistin etten ole mikään viherpeukalo. Ja kuka muu ne lehdet ehtii haravoida ellen minä? Ei kiitos! Aloin luopua omakotitalohaaveesta, kun mietin mitä se vaatisi minulta ajankäytöllisesti. Sama homma liiallisten neliöiden suhteen: tila on kivaa, mutta kuka sen siivoaa? Meillä jaetaan kotityöt, mutta enemmän tekee se joka ehtii ja yleensä se olen minä. 

Nuo ullakon ikkunat ovat minulle kaunis mysteeri. Olen vain kerran kurkannut vintille, sillä se ei ole meidän hallinnassamme. 

Sijainti oli minulle kodin tunnelman lisäksi yksi tärkeimmistä kriteereistä. Minä en voi sille mitään, että olen hyvin, hyvin kaupunkilainen ja ihan mielelläni asuisin vaikka tässä ihan ydinkeskustassa aina. Toki välillä olen miettinyt, että saisivatko lapset parempia bakteereja ja raikkaampaa ilmaa maalla tai edes lähiössä, mutta elämän helppous ja vaivattomuus keskustassa ja aiemmin sen tuntumassa miellyttää. Minun on vaikea saada itseäni liikkeelle kotoa, jos pitää lähteä liian kauas ja pelkään mökkihöperöityväni jos muutan liian kauas. Toki monet ystävät asuvat nykyään kauempana kuin ennen, mutta on silti helppoa asua itse ihan keskellä. Minua ahdisti asuntonäytöissä aina, jos matka venyi kovin monta kilometriä keskustasta eteenpäin. Tuntui silti välillä vaikealta perustella jonkin ihan hyvän talon kohdalla, että en halua tänne sijainnin vuoksi. Ihan keskustasta meillä ei kuitenkaan varmaan olisi varaa ostaa mieluisaa kotia, eikä tavallinen kerrostalo houkutellut soittomahdollisuuden puuttumisen vuoksi. 

"Alakerran" ikkunan takana ovat kangaspuut, rummut ja varastotilaa. Alakerran olemassaolo on helpottanut näihin asuinneliöihin mahtumista muomattavasti. 

Salaa olin haaveillut jo pidempään Portsan puutaloidyllistä. En ehkä uskaltanut tätä haavetta itselleni myöntää, sillä ajattelin ettei se kuitenkaan kävisi, sillä miehen pitää saada rumputila. No sitten sattumien seurauksena kävimme yhdessä puutalossa Portsan liepeillä ja ihastuimme! Siinä oli lisäksi rakennettu alakertaan oikein passeli soittotila. Se asunto ei kuitenkaan lopulta ollut meitä varten ja oli suuri pettymys. Olin jo ehtinyt miettiä postauksia asunnosta ja sisustaa sen mielessäni monia kertoja. Tämä pettymys sysäsi asunnonetsinnän ja unelmakotihaaveet kuitenkin uusille urille ja aloimme etsiä uutta kotia entistä aktiivisemmin. Nyt haaveilla oli tarkempi kohde: minä haluaisin puutalo-osakkeen ja myös mies oli hyväksynyt haaveeni, vaikka ajatusta omakotitalosta ei vielä täysin kuopattu. Myös momo-koditkin ovat viehättäviä. 

Ja sitten: eräänä perjantaina mies huikkasi että nyt olisi kiva asunto. Minä kaivan ilmoituksen esiin puhelimeltani. No niinpä onkin! Onko näyttöä? Ei! Yhteys välittäjään. Lopulta saadaan sopiva aika. Aivan ihana! Tämä on unelmakoti pienillä kompromisseilla. Tullaan huomenna apuvoimien kanssa uudestaan. Edelleen ihana, eikä järkisyitä hylätä. Tarjous. Monta muuta tarjousta. Piinaavaa odottelua. Lisää piinaavaa odottelua. Välittäjä soittaa, kun mies on suihkussa. Vien puhelimen suihkuun. Taas piinaavaa odottelua ja sitten: "Jeah!" 

Nyt on kaupat tehty ja muutto joulukuussa. Ajatus muutosta ei enää ahdista vaan innostaa. Teidät lukijat jätän vielä kuitenkin jännitykseen, että millainen se unelmakoti nyt lopulta on. 

Jos et vielä tiedä, niin arvaa kommenteissa!