Hekottelijasta kierijäksi: Tintin 8kk!

Kuulin tuossa männäviikolla, että meidän vauva on jo kohta vuoden. Vuoden! Ei kahdeksankuinen ole vielä "kohta vuoden", vielähän tässä on neljäsosa vauvavuotta jäljellä. Ja oikeastaan aika vauvoja nämä lapset ovat kyllä vielä pitkään. Ja vaikka kuulemma reisimakkarat ovat vähän alkaneet sulaa, tuntuu hän minusta vielä ihan vauvanpulluralta. Ja itsekin hän usein kertoo olevansa "vav-vav-vav-vav-vavva". Olenpa Tintin myötä hoksannut, että suomen sana "vauva" tulee varmaankin jokelluksesta, kuten nämä monien muiden kielien mammat ja pappat. 

Pikku-Tintin, meidän perheen vavva. Kuvat jälleen mummulta.

Tintti on kyllä edelleen erittäin lunki ja joviaali tyyppi. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti. Vierastaminen on näkynyt lähinnä niin, että hän tarkistaa minulta, että onko tämä nyt ok ja sitten hymyilee. Neuvolassa korvien tarkastus aiheutti vain pientä hämmennystä. Hän jaksaa tutkia samoja leluja pitkään ja hartaudella, eikä häntä tarvitse jatkuvasti kuljettaa mielenkiintoisesta paikasta toiseen, kuten isoveljeä aikanaan. Tintti viihtyy sylissä katselemassa maailman menoa. 

Vaikka Tintti on rauhallinen, osaa hän olla myös melkoinen veijari.

Häntä ei juurikaan turhauta se, ettei vielä pääse eteenpäin ryömimällä. Voihan sitä yhtä hyvin kieriä! Tintti kiehähti ensimmäisen kerran selältä vatsalleen meille lahjana jouluaattona. Sen jälkeen hän oppi nopeasti hyödyntämään kierimmistä paikasta toiseen etenemistyylinään. Hän suuntaa itsensä sopivaan asentoon liikkumalla mahallaan "kellonviisarina" ja lähtee sitten kierimään kohteeseensa. Välillä logiikka ei ihan pelaa ja hän lähtee kierimään sivulle, kun hänen haluamansa esine on suoraan hänen edessää. Hämmästyttävästi hän tosin saattaa jaksaa kieriä niin kauan, että lopulta päätyy haluamansa esineen luo. Tämä kertoo hyvin hänen kärsivällisyydestään. 

Mutta ei Tintti silti mikään tylsimys ole. Jalat ja kädet vispaavat usein hurjaa vauhtia ja hän on myös varsinainen kujeilija ja flirttailija. Tintti osaa "leikki-intonaation", jolla saa kutsuttua kenet tahansa hymyleikkiin. Hauskinta on kukkuu-leikki isoveljen kanssa ja hänen touhujaan on maailman parasta seurata. Välillä kyllä isoveikka vähän turhan rajusti makoilee Tintin päällä, eikä se aina ole kivaa. Välillä on ja sitten nauretaan "hee hee hee" suloisella matalalla vauvanaurulla. 

Oma sukkakin käy lelusta, jos parempaa ei ole tarjolla. Parasta olisi kuitenkin isoveljen Briot ja Legot.

 

Tintin tykkää tutkia leluja ja parhaita leluja ovat tietysti isoveljen lelut. Hän tyytyy melko kivasti vauvaleluihinkin, mutta silloin kyllä loukkaantuu, jos joku kiinnostavampi lelu viedään pois ja törkäätään joku vauvaisa lelu tilalle. Vähän jännitän aikaa, kun Tintti oikeasti lähtee etenemään ja kaikki pikkulegot ovat saavutettavissa...Musiikki kiinnostaa myös Tinttiä. Hän oppi juuri istumaan ilman tukea ja on ollut haltioissaan siitä, että pystyy soittamaan lelurumpua tai ksylofonia. Myös nykymusiikin soittaminen pianolla on jo hallussa. 

Tintti on edelleen sellainen kunnon michelinvauva. Hän painoi 8 kk neuvolassa 9900 g ja oli 72,5 cm pitkä. Pään koko kulkee +2 käyrällä, mutta tarkkaa mittaa en nyt muista. Odotettavissa on, että painon kehitys hidastuu tässä vauvavuoden loppupuolella, kuten isälläänkin kävi. Meidän on pitänyt hankkia paljon uusia (tai uusvanhoja) koon 74 ja 80 vaatteita, sillä Bonsku käyttii tuossa koossa jo "isonpojan vaatteita", joita ei voi kuvitellakaan pukevansa nyt vauvalle. Toki myös nyt toisen lapsen kanssa nopeus on valttia, eikä jäykkiä farkkuja viitsi pukea jalkaan, jos valittavana on myös venyvät leggarit. 

Ja hampaita tulossa, kyllä.

Voisi kuvitella, että ruoka maistuisi jo suurina määrinä, mutta ei Tintti ole mikään ahmatti kuitenkaan. Taitaa elää vielä pitkälti maidolla. Mielellään hän kuitenkin syö ja maistelee monenlaista. Parsakaali, paprika ja appelsiini ovat herkkua. Myös puuro ja vauvamössöt menevät, mikä helpottaa arkea suuresti. Lusikka ja sormiruoka menevät molemmat, tosin oma lusikka pitää olla aina myös kädessä. Ja vaikka määrät ovat vielä suhteellisen pieniä, on syöminen ihan erilaista kuin Bonskulla aikanaan. On terapeuttista huomata, että lasten ruokahalu ja syömishalu ovat oikeasti ihan erilaisia ja melko sisäsyntyisiä. 

Päivärytmi on pysynyt melko samanlaisena kuin puolivuotiaanakin, nyt toki aterioilla höystettynä. Tosin viimeiset päiväunet ovat jäämässä pois, mikä kyllä hieman aiheutaa kärttyisyyttä iltoihin. Onneksi se on vain "vaihe". Hampaat ja sairastelu ovat viime aikoina valvottaneet. Ja hampaita onkin jo melkein 1,5! 

Sellainen ihana suloinen vauvanpallura on meidän Tintin! Niin luonnollinen osa meidän perhettä jo.