Likilaskiaispullat ja pullava-nukas

Olemme järjestäneet tupareita useammassa erässä ja ensimmäiselle kierrokselle päätin tehdä laskiaispullabuffetin. Pullat leivoin tietysti juurella, jota olen innokkaasti käyttänyt nyt lokakuusta lähtien. Valitettavasti en oikein onnistunut ja pullat lähinnä levisivät. Hyvästä ruokkimisesta huolimatta juuri jäi myös liian happamaksi. Pullat onnistuivat korkeintaan välttävästi, eikä hieno pulla-buffet ajatus ollutkaan aivan yhtä salonki- ja blogikelpoinen, kun mielessäni kuvittelin. Tarjosin ne kuitenkin ja onneksi likilaakiaispullien väliin sai valita hilloja, lemon curdia, mantelimassaa, ranskanpastillimurskaa, kermavaahtoa, nutellaa tai kaakaokermavaahtoa peittämään hapanta makua.

Likilaskiaispullat eivät ehkä nousseet, kun laskiainen on vasta maaliskuussa. Samalla juurella leivottu leipä sen sijaan onnistui erinomaisesti. 

Toinen ongelma pullien kanssa oli se, että leivoin pullia aivan järjettömän ison määrän. Osa vieraista joutui perumaan tulonsa ja isolle osalle toinen päivämäärä sopi paremmin. Olin varautunut hieman isompaan lössiin ja pullia jäi yli 39 kappaletta. Siinä on aika paljon pullaa perheelle, josta kukaan ei ihan hirveitä määriä syö pullaa. No, pullat pakkaseen ja köyhiksi ritareiksi vähitellen, ajattelin.

Ennen uuniin menoa vielä epäilytti, että tuleeko tästä mitään. 

Sitten aivoihini pälkähti jostain sana "pullavanukas". En tiedä mistä, sillä en ollut eläissäni sellaista maistanut. Ehkä nähnyt jossain reseptilehdessä tai Yhteishyvässä. Googlasin ja toden totta, sellainen asia on olemassa kuin pullavanukas ja se kuulosti helpommalta kuin köyhät ritarit. Lähes samat tarveaineet, mutta pullat kootaan vuokaan ja tökätään uuniin.  Ilmeisesti pullavanukas ei ole tuttu monelle muullekaan, sillä eräs seuraajani ihmetteli kovasti, että mitä on "pullava-nukas". Minusta sana oli niin hauska, että nyt sanon kyseistä jälkkäriä varmasti aina pullava-nukakseksi!

Pullat olisi saanut laittaa vielä enemmän lappeelleen, jotta ne olisivat kostuneet paremmin. Mutta kyllä tuo rapeaksi jäänyt osakin oli ihan hyvää. 

Tämä ennen minulle tuntematon jälkkäri osoittautui herkulliseksi. Pullien väliin tuleva hillon ja tuoreiden (pakaste) marjojen sekoitus toi mukavasti mehukkuutta ja munamaito kostutti pullat ihanan pehmeäksi uunivuoassa. Pullien pinta jäi rapeaksi, mutta ehkä hieman vähempi olisi riittänyt. Köyhät ritarit ovat kyllä silti ihan oma juttunsa, kun paistopinnasta tulee pannulla erilainen, mutta molemmat ovat hyviä. Pullien happamuus ei haitannut ollenkaan, vaan oli minusta pikemminkin eduksi pullava-nukkaassa. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pullia on pakkasessa vielä 29. Saan vielä aika monta satsia pullava-nukasta. Jossain reseptissä tämä oli mainittu myös pappilan hätävarana, mutta minun mielestäni sitä ei kyllä paisteta. Koulukuntia lienee monia. 

Pullava-nukas

Ohje mukailtu Yhteishyvän ohjeesta

• Kuivahtanutta pullaa (minulla noin 10 pientä pullaa)
• Pakastemarjoja (laitoin noin puoli pussia)
• Hilloa (laitoin 3/4 purkkia)
• 3 dl maitoa
• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
•  1tl vaniljasokeria

1. Viipaloi pullat ja lado uunivuokaan. Sekoita marjat hilloon ja lusikoi seos pullien väliin. Minä asettelin pullat melko pystyyn ja levitin hillon ennen vuokaan asettamista. Pullat kannattaa laittaa hieman enemmän lappeelleen. 

2. Sekoita munamaito ja mausta sokereilla. Kaada seos pullien päälle ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

3. Paista pullia 175 asteessa 30-40 minuuttia. 

Oikein maukasta - etenkin kermavaahdon tai jätskin kera. 

Onko pullavanukas sinulle tuttu jälkkäri vai ihan outo asia?