Grand tour: Olokerta

Koska kodissamme on kolme kerrosta, menevät kerrokset arkipuheessa helposti sekaisin. Kukaan ei jaksa sanoa kellarikerros tai keskikerros, joten alakerroista ja yläkerroista puhutaan iloisesti sekaisin. Olen yrittänyt kuitenkin lanseerata termiä "olokerta". Ainakin se toimii kätevänä selvennöksenä, jos ei aina muista olla tarpeeksi spesifi kerroksiin liittyen. Aloitan nyt uuden kotimme tarkemman esittelyn juuri olokerrasta, sillä se on kuitenkin kerros, jossa eniten, noh, ollaan.

Tervetuloa meille!

Kotiimme kuljetaan kylmän tampuurin kautta, kuten edellisessäkin, mutta nykyinen tampuuri on paljon edellistä pienempi. Ja ihan hyvä niin, sillä portaita riittää muutenkin. Ennen tästä kulkivat myös kapeat rappuset vintille, mutta kodin laajamittaisessa remontissa portaiden paikka vaihdettiin kokonaan aikanaan. Rappusten vieressä on hauska kolo, joka tekisi mieli täyttää kaikella sisustuksellisella, mutta joka on oikeasti pakko hyödyntää, sillä eteinen on kotimme heikoin lenkki, sillä tämän pienen kylmän eteisen lisäksi sitä ei juuri ole.

Matto vaihtunee kesällä räsymattoon. Rappujen kolossa oleviin koreihin on tungettu kenkiä. Kolo pitää vielä valjastaa tehokäyttöön. 

Kotihiiremme, joka toivottavasti pysyy ainoana lajiaan. Iso-Puolalan puodista nämä ehtivät loppua, joten minun oli pakko maksaa kympin postimaksut ja tilata Ruotsista. 

Ja seuraavaksi astutaankin siihen olemattomaan eteiseen. Olen ollut kuitenkin yllättynyt, miten hyvin tämä eteisettömyys on toiminut, vaikka meillä ei ole vielä naulakkojakaan. Edellisen kodin iso eteinen oli aina täynnä tavaraa, mutta nyt on pakko pitää eteinen ruodussa, kun muuten ei pääse kulkemaan ulos eikä alakertaan. Pipot ja hanskat ovat samassa vanhassa lipastossa kuin ennenkin. Todellisuudessa eteisessä on enemmän takkeja kuin kuvissa, mutta selkeyden vuoksi siirsin osan pois. Eteiseen, tai oikeastaan jo portaikkoon, sijoitettiin pitkäaikainen unelmani, Hang it all -naulakko, jonka vihdoin sain joululahjaksi. Siitä ei ole kuitenkaan ainoaksi naulakoksi, vaan sen tarkoitus on olla näyttävä ja roikottaa muutamia laukkuja, jotka muuten pyörisivät lattialla. Heti eteisen vieressä on keittiö ja muuton ajaksi laitettu räsymatto onkin tullut jäädäkseen, sillä on erittäin kätevää, että eteisen matto ulottuu hieman keittiön puolelle, kun tulee ruokakassien kanssa kotiin.

Pienen pieni eteinen. Kuva ei siisteydeltään vastaa todellisuutta, mutta ei ole kovin kaukana siitä kuitenkaan. 

Hang it all sopii hyvin laukkunaulakoksi, sillä pallot ovat niin isoja, etteivät vaatteiden lenkit mene läpi. Naulakon vasemmalle puolelle on tilattu vaatenaulakot, joita vielä odotellaan. 

Keittiö on eteisen vieressä. Matto rajaa tilaa hyvin. Magneettitaulussa on Bonskun tuoreimmat teokset. 

Seuraavaksi siirrymmekin keittiön puolelle. Keittiö on kompakti, mutta toimiva. Se ansaitsee ehkä oman postauksensa jossain vaiheessa, jossa voin ruotia tarkemmin, sainko nyt sitten edellistä paremman keittiön. Voin paljastaa, että monessa mielessä sain! Tykkään keittiöstä ja minusta se on tyylikäs. Tapetin vaihto tosin kutkuttelee edelleen... Ehkä sekin hieman auttaa, kun saamme laitettua seinälle yhden hienon vanhan opetustaulun, joka on jemmassa vanhemmillani. Keittiön nurkassa on tuttuun tapaan myös lasten leikkikeittiö. Bonsku leikkii sillä nyt harvakseltaan, mutta ehkä Tintti innostuu siitä sitten aikanaan. Ainakin eräs ystäväperheen 1,5-vuotias leikkii sillä innoissaan kyläilessään meillä.

Keittiö on tuntunut oikein toimivalta. Ainakin asiat saa paremmin piiloon kuin edellisessä kodissa. 

Nurkkaan mahtuu hyvin leikkikeittiö ja tilaa kirjoille iltapalalukemista varten. Seinä kaipaa väriä, mutta toistaiseksi hyvä näin. 

Keittiöstä ja eteisestä siirrytään saumattomasti, tai ehkä oviaukottomasti olohuoneen puolelle. Minä pidän siitä, että koko kerros on niin avointa tilaa. On mukava ajatus, että voi helposti olla yhteydessä toisiin perheenjäseniin. Kuin tupakeittiö, muttei kuitenkaan ihan. Avoimessa tilassa on kuitenkin myös haasteensa. Olohuone on kotimme sydän ja pidän huoneesta todella paljon! Oleskelutila rajautuu omaksi alueekseen ja työpiste nurkassa on sopivasti erillään. On ihanaa, että huoneessa on melko avaraa, kun kaikki lelut eivät ole enää jatkuvasti lattialla. Lapset saavat leikkiä olkkarissa, mutta lelut kerätään usein myös pois isoon laatikkoon. Haluan pitää olohuoneen suhteellisen väljänä, mutta sirosta pinkistä nojatuolista hieman vielä haaveilen. En kuitenkaan halua ostaa sellaista väkisin, vaan vain jos tulee vastaan.

Olohuone portailta kuvattuna. 

Ikkunaseinän pyrin pitämään avarana. Joskus ajattelin, että kattoparruista voisi roikkua jumpparenkaat, mutta ehkä siinä olisivat huonekalut liikaa tiellä ja vaarassa. Bongaa puklurätti. 

Työpiste mahtuu hyvin olohuoneeseen edelleen. Vaikka se ei ole kaikkein esteettisintä, niin on kiva että nuotintekijä on samassa tilassa muun perheen kanssa. Lelukoriin kerätään olokertaan kärrätyt lelut aina, kun ne leviävät liikaa, eikä leikki ole kesken. 

Liinat pääsivät tietysti paraatipaikalle. Hankin niille tuollaisen oman hyllyn, jonka ajattelin seinälle, mutta en painon vuoksi uskaltanutkaan laittaa. Ensin ajattelin, että tämä senkki on liian ruskea, mutta hyvin se sopii valkoiseen ympäristöön. 

Olokerrasta voikin laskeutua rappuset alakertaan tai sitten nousta yläkertaan, hmmm, kumpaankojaan päädytään ensin...