lauantai 25. toukokuuta 2019

Harrastuslusmu ja sunnuntaimaalari



Minä olen aina ollut vähän sellainen harrastuslusmu. Koulussa ja töissä tykkään hoitaa asiat täsmällisesti ja hyvin, joten harrastusten pitää olla oikeasti rentouttavia eikä liian sitovia. Olen minä silti "sitovia" harrastuksiakin harrastanut, esimerkiksi orkesterisoittoa, mutta olen hoitanut ne aina vähän sillä tavalla "oikealla kädellä" (eli vasurilla, mutta kun olen vasuri, niin ei voi oikein vasemmalla kädelläkään hoitaa). Ja onhan tämä blogi tavallaan sitova, mutta kuitenNyt arki ei vaadi varsinaista täsmällisyyttä, mutta muuten on melko kuluttavaakin välillä, joten nytkin kaipaan harrastuksilta rentoutusta. 


Leinikit ovat lempikukkiani. Nämä eivät ehkä kaikkein omimman värisiä, mutta niitä on hauska maalata. Malliltaan ne ovat hauskan epäsäännöllisen-säännöllisiä. 

Kotona harrastettavat asiat ovat suosikkejani, sillä ne on helppo aloittaa ja jättää kesken oman mielen mukaan. Erilaiset käsityöt, kokkailu, sisustusprojektit. En ole kovin pitkäjänteinen harrastaja ja tykkään kokeilla eri käsityötekniikoita, mutta en ehkä jaksa syventyä niihin kovin pitkäksi aikaa. Esimerkiksi koruja tein yhdessä vaiheessa ja sitten kyllästyin. Välillä kudon (neulon), välillä virkkaan, välillä kudon (kangaspuilla, en tosin enää kotona). Mutta ei se haittaa. Tykkään olla tällainen renessanssinainen tai jokapaikanhöylä, joka tekee paljon kaikkea, mutta ei mitään välttämättä kovin syvällisesti. Se on minusta tavallaan rentouttavaa, kun ei tarvitse hioa mitään huippuunsa. Voi vaan nauttia tekemisestä ja pienistä onnistumisista. 

Omenapuun oksat ovat niin kauniita! Näistä tuli vähän punertavia kyllä. Oli aika vaikea saada kukat lehtien lomasta esiin. 

Tämän monipuolisen harrastuskavalkadin ansiosta on helppo tarttua uudestaan johonkin vanhaan harrastukseen, esimerkiksi tällä kertaa maalaamiseen. Viime viikon helteillä innostuimme Bonskun kanssa maalaamaan ulkosalla ja inspiraatioksi valikoituivat minulla mitkä muutkaan kuin pihan ja ympäristön kukat. Oli rentouttavaa pitkästä aikaa maalata akvarelleilla. Pidän siitä, miten ne eivät ole täysin kontrolloitavissa, vaan vesi tekee välillä arvoituksellisia temppuja. Tai ehkä joku osaa ne kesyttää, mutta tällainen sunnuntaimaalari ei ja minusta se on hauskaa. 

Näihin syreeneihin olen aika tyytyväinen. Kysyin Bonskulta, miltä nämä näyttää. "Hianoilta!" oli vastaus, kun tarkoitin kysyä, miltä kukilta nämä näyttävät. Tunnisti kyllä nekin. 

Maalaaminen ja piirtäminenkin on oikeastaan aikamoista ongelmanratkaisua. Huomasin, että etenkin valkoiset kukat oli haastava saada oikealla tavalla esiin, kun väri meinaa levitä kukan puolelle. Entä miten kukintojen lomasta saa näkymään hieman vihreää? Miten sekoitan hyvän syreenin violetin? Onko omenapuun oksa lähempänä mustaa kuin ruskeaa? En yhtään muuten ihmettele, että kukat ovat suosittuja asetelmamaalauksissa. Niissä on paljon haastetta, mutta toisaalta vähän pienemmälläkin tarkkuudella tulee kaunista. 

Kielo on vielä keskeneräinen. Nämä ehdin laittaa paperille, kun Tintti sitten heräsi päiväuniltaan. 

Olen aika tyytyväinen näihin maalauksiini. Niistä osa tulee varmaankin kevään valmistujaislahjoiksi toisen lahjan kylkeen. Mutta ennenkaikkea tämä oli todella rentouttavaa harrastamista! Aion jatkaa vesiväreillä maalausta, kunnes taas kyllästyn. Ehkä sitten kaivan matonkudeprojektin naftaliinista. 

Lopuksi vielä Bonskun töitä. Hän malttoi kerrankin maalata oikein kauan. Nuo siniset ympyrät hän maalasi minun aloittamani työn viereen (nuo keltaiset leinikit) ja sanoi "maalasin sen valmiiksi". Mitä siihen voi enää sanoa? 

Oletko sinä harrastuksiin paneutuja vai vaihteletko harrastuksesta toiseen? Tai jotain siltä väliltä?

12 kommenttia:

  1. 😂 Eikä, mikä sattuma tosiaan! 😄 Ihania kukkia, ja tutun kuuloisia ajatuksia! Me laitettiin viime viikolla töissä työkavereiden kanssa välkkäbändi kasaan ja voi että miten hauskaa oli "harrastaa" jotain "menneisyydestä tuttua"! Päästä pikkuhiljaa taas nuotinlukuun kiinni ja fiilistellä jammailua! 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen välkkäbändi kuulostaa ihan loistavalta! Musiikkiakin olisi taas jossain vaiheessa kiva harrastaa. Nyt keskityn lastenlauluihin.

      Poista
  2. Wau! Tosi hienoja kukkatauluja tai kortteja. Omena ja syreeni ovat suosikkini. Harrastuslusmuilua kannattaa jatkaa tälläkin saralla.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jatkan niin kauan, kuin inspiraatiota riittää.

      Poista
  3. Vaihteleva uppoutuja, noin niinkuin harrastusmielessä. Olen huomannut, että keskittymistä vaativa harrastus on paras tapa paeta liian kovaa surraavia ajatuksia. Toisaalta harrastan myös valmistamisen vuoksi, käsitöitä lähinnä. Kaikenlaisia olisi kiva kokeilla, mutta ihan kaikkia välineitä ei huvittaisi hommata kotiin kuitenkaan. Paljon niitä silti on jo kertynyt.
    Sinä olet taitava maalari. Hääkutsunne on vieläkin mielestäni yksi kauneimmista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että ihan kaikkea ei voi hankkia kyllä kotiin. Onneksi on sitten monenlaista kurssia ja pajaa, joihin osallistua, ainakin täällä.

      Ja kiitos, hääkutsujen tekemisestä tuleekin tänä vuonna jo 10 (!) vuotta!

      Poista
  4. Ihania maalauksia! Minä en ole maalannut moneen kuukauteen. Pitäisi taas. :) Olen kyllä samanlainen jokapaikanhöylä. :D

    VastaaPoista
  5. Hauska kysymys! Aloin oikein miettiä vastausta ja huomasin, että harrastan yhden asian kerrallaan ja teen ja tutkin sitä perusteellisesti muutamia vuosia ja vaihdan sitten uuteen.
    Mieleen tulee heti mattojenkutomisvaihe, sukukirjojen tekeminen, kankaanpainamisvaihe, paavalinkukkavuodet, himmelien teko. Olisiko yhden vaiheen kesto suunnilleen 5-7 vuotta. Nyt on meneillään himmelivaiheen viides vuosi ja olen ihan surullinen, että tämä vaihe lähenee loppuaan. En olisi vielä valmis luopumaan, mutta kaikki ystävät ovat jo saaneet monta himmeliä, eikä niiden sijoittaminen uusiin koteihin ole helppoa! Yleensä vaihe on vaihtunut toiseen huomaamatta kun olen sisäisesti tehnyt jonkun asian loppuun. Tällä kertaa himmelivaiheen loppumiseen vaikuttaa ulkoinen pakote, sijoituspaikkojen puute!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vähän samanlaisia syklejä, mutta en vaan uppoudu yhtä syvälle ja syklit kestävät vähemmän aikaa. Mutta tuo on kyllä tylsää, että jokin vaihe loppuu pakon edessä! Minullakin kyllä vähän kudonta jäi vähemmälle siksi, että puut eivät mahtuneet uuteen kotiin.

      Poista
  6. Mie varmaan vaihtelen harrastuksesta toiseen, vuodenajat vaikuttavat tosi paljon. Ja kun innostun jostain uudesta, niin se on sitten oksat pois, viime kesänä tein ihan koko ajan betonitöitä, täksi vuodeksi en ole suunnitellut mitään siltä saralta . :D

    Miekin maalasin ennen lapsia. Nykyään olen lähinnä maalaillut jotain sateenkaaria samalla kun lapset maailevat omia juttujaan, mutta nyt Veenu toivoi omaan huoneeseensa jotain pupujuttuja ja maalasin hänelle pupun. Se olikin aika hauskaa puuhaa, pitäisi etsiä sille harrastukselle enemmän aikaa!

    Tässä lapsiperhearjessa harrastukset kyllä kärsivät aikapulasta. Haluaisin tehdä vaikka mitä, mutta joudun valitsemaan ensin liikuntaharrastukset että niska ja hartiat kestää, vaikka oikeasti haluaisin maalata ja mennä puutyökursseille, opetella neulomaan kunnolla jne. Valintoja, valintoja. Ehkä vielä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se pupu oli muuten ihana! Minäkin olen usein vaan vähän maalaillut lasten rinnalla, mutta yhtä hyvin siinä voisi maalata jotain oikeasti. Vaikka ongelma on kyllä ne keskeytykset, joita tulee väkisin, kun lapsi tarvitsee apua.

      Ja sama, liikunta on vähän "pakkopulla", enkä aina osaa mieltää sitä edes harrastukseksi. Ehkä vielä joskus, varmaan nopeammin kuin tajuaakaan, aikaa taas riittää.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.