Arjen piiloleikki

Suhtaudun hieman kaksijakoisesti arjen piilottamiseen. Toisaalta piilottamalla arjen saa aikaan kauniita kuvia blogiin ja instagramiin, joita on ilo seurata. Toisaalta yhtä lailla on ilo nähdä välillä sitä arkea sisustuskuvien takana ja sitä olen usein esitellytkin. Minä en ole maailman järjestelmällisin siivoaja, enkä vie aina tavaroita paikoilleen, vaikka niille paikka olisikin. Tai jos vien, en välttämättä viitsi asetella sitä kauniisti, vaan kunhan laitan jotenkin. Tämän vuoksi kaapit eivät millään pysy järjestyksessä ja avohyllyt ovat tällä hetkellä minulle kauhistus. Minusta on ihana saada tästä syystä asiat piiloon! Ja kun tavaraa ei ole liikaa, ne myös pysyvät pois näkyvistä, vaikka kaapit eivät olekaan täydellisessä järjestyksessä. Minä ainakin olen huomannut, että mitä väljempää hyllyillä on, sitä huonommin asettelen tavarat paikoilleen. En todellakaan pystyviikkaile, jos ei tila sitä vaadi. 

Meillä on kuistilla seinässä suloinen kolo, joka sopisi täydellisesti korkealle vaasille, jossa on aina tuoreita leikkokukkia. Siinä voisi säilyttää myös yhtä kaunista design laukkua tai upeaa viherkasvia, kuten asuntonäyttökuvissa vajaa vuosi sitten. Ehkä myös jokin upea lamppu voisi tulla kyseeseen. Käytännössä kolo on kuitenkin täytettävä sellaisilla proosaallisilla asioilla, kuten suunnistuskengillä, kuravaatteilla, kumisaappailla, pyörälaukuilla ja sen sellaisilla. Ja ne eivät oikein tuppaa pysymään kovin kauniissa järjestyksessä, joten aina kotiin tultaessa ensimmäisenä vastassa on alla oleva näky. 

Ilo silmälle tämä meidän kuisti. 

Ei oikein näytä hyvältä tästäkään suunnasta. 

Kyllästyttyäni katselemaan sekaista koloa, päätin että se on saatava piiloon. Helpoin ratkaisu tähän oli verho ja niitähän tässä kodissa riittää. Aluksi ajattelin etsiä jonkin sopivan Marimekon kankaan. Sopivaa kangasta ei kuitenkaan tullut vastaan kaupasta tai kirppareilta. Ikea-reissulla sitten bongasinkin yllättäen aivan täydellisen kankaan ja minuun iski kaikki-mulle-heti-nyt-kohtaus ja ostin kaikki muutkin tykötarpeet verhotankoineen päivineen samalta reissulta. 

Kangas ja tykötarpeet löytyivät vähän yllärinä, kun piti hakea Ikeasta vain Tintille amme. 

Valmista! Pallonupit verhotangossa ovat hauskat ja sopivat verhon tyyliin. 

Kangas oli juuri sitä, mitä etsin. Sopivasti väriä ja vaaleutta, sopivan graafinen ja silti hauska. Kangas on paksua ja markiisimaista,  joten se on sopivan painava ja peittävä kolon eteen. Laitoin alareunaan leveän taitoksen, jotta se laskeutuisi paremmin ja teinpä jopa pienet taskut mahdollisille verhopainoille. Vaan ei ole minua tehty ompelijaksi. Suoraakin ompelemalla sain taas aikaan tappelun ompelukoneen kanssa. Onneksi sentään sain työn valmiiksi, jotta koko homma ei jäänyt vaiheeseen. 

Tällaiset asiat verhon taakse saatiin piilotettua. Harja ja sihveli siksi, ettei ne kiinnostavat Tintiiä liikaa keititössä. Kulman taakse piiloutuvat vielä saappaat. 

Kauniit metalliset S-koukut ostin Granitista. Tanko olikin tässä jo valmiina.

Eilen verho saatiin vihdoin myös seinään ja heti näyttää siistimmältä. Verho liukuu helposti, vaikka mies vähän pelkäsi, että se hankaloittaa kovasti kolon hyödyntämistä.  Sain myös tavarat siivottua ja laitettua järkevästi tämän projektin myötä, joten kolo pääsi parempaan hyötykäyttöönkin. Olen muuten tyytyväinen ratkaisuun, mutta hieman harmittaa, että kangas rypistyy todella helposti, eikä siksi näytä ihan niin siistiltä kuin olisin toivonut. Mutta varmaankin silmä tottuu. 

Verho sopii hauskasti räsymattoon. Ja vähän piilottamatonta arkea näköjään jäi taustalle tässäkin postauksessa. 

Ja toisesta suunnasta. Tässä verho ei näytä niin ryppyiseltä. 

Nyt meillä on taas leikisti siistiä, kun verhon voi vetää vääjäämättömästi syntyvän sotkun eteen. Koloa voisi vielä jalostaa esimerkiksi hyllyillä, jolloin sinne saisi esimerkiksi kenkiä paremmin. Pienin askelin voi näitä säiltyssysteemejä hioa paremmiksi. 

Mitä arkisia asioita sinä haluat piiloon kodissasi tai mitä et näytä somessa?