Varsinais-Suomea lapsilla ja ilman

Päätin yrittää ympätä kolme päiväreissuamme yhteen postaukseen, sillä sainhan kolme päivää Tampereellakin mahtumaan yhteen postaukseen. Uudet kesäkohteeni tänä kesänä olivat Kaiturin tila Maskussa, Seilin saari sekä Matihildedalin ruukkikylä. Kahdessa ensimmäisessä kävimme yhdessä ystävän ja hänen poikiensa kanssa ja Mathildedaliin pääsimme piipahtamaan miehen kanssa ihan kahdestaan. Kaikki paikat olivat mukavia päiväkohteita ja etenkin Seilissä ja Matildedalissa viihtyisi varmasti pidempäänkin. Kaikki kohteet sopivat myös mainiosti sekä lapsille että aikuisille, vaikka esimerkiksi ehkä kotieläintilalle ei pelkässä aikuisporukassa tulisi lähdettyä. Tässä siis postauksellinen vinkkejä Varsinais-Suomen kotimaanmatkailukohteisiin, jos ei tälle niin ensi kesälle.

1. Kaiturin tila

Pojat pupuja syöttämässä. On niin hauskaa, kun läheisellä ystävällä on näin saman ikäiset pojat! 

Lehmät tykkäsivät harjaamisesta. 

Pohdimme ystävän kanssa retkikohteita poikiemme kanssa ja pohdimme kohteeksi jotain kotieläinpihaa. Ensin katsoimme hieman kauempana Alastarossa ja Kustavissa sijaitsevia paikkoja, sillä ne olivat ystävälleni entuudestaan tuttuja. Päädyimme kuitenkin kummallekin vieraaseen Kaiturin tilaan, sillä se oli lähempänä ja minä halusin minimoida Bonskun autoon nukahtamisriskin. Tilalla opastus kuuluu hintaan ja on niin sanotusti "pakollinen". Eläimiä ei siis voi vaan mennä pällistelemään ja silittelemään, vaan ensin tilan emäntä kertoi meille eläimistä ja niiden hoidosta. Osa eläimistä oli myös hieman kauempana laitumella, joten samalla nähtiin hieman paikkoja. Loppujen lopuksi kierros oli vain hyvä juttu ja itseasiassa siinä oppi itsekin paljon uutta eläimistä ja niiden hoidosta. Oli myös hauskaa, kun possuille sai syöttää "possutikkareita" eli tikun nokkaan pisteltyjä tomaatteja tai muita herkkuja. Osalle muistakin eläimistä sai antaa syötävää luonnosta, antaa lampaille hierontaa ja harjata lehmiä.

Ja lampaat hieronnasta. Kädet jäivät rasvaisiksi!

Possukioski tikkareineen oli niin hauska keksintö!

Eläinten lisäksi tilalla oli muutakin kivaa lapsille. Aittaan oli sisustettu suloinen leikkikoti, josta löytyi kaikkea jännää vanhaa kodintavaraa leikkeihin. Pojat intoutuivat muun muassa siivoamaan ja kokkaamaan ja Tintti joukon nuorimpana tutki innoissaan tavaroita. Lisäksi pihapiirissä oli keppihevostalli ja pihalla esteitä rataa varten. Tallissa oli oikeita ratsastustarvikkeita, jotka innostivat poikia leikkiin. Me valitsimme vierailupäiväksi sopivasti keskiviikon, sillä silloin tarjolla oli myös maittava ja varsin kohtuuhintainen lounas. Söimme lihakeittoa, mutta myös kasvisvaihtoehto olisi ollut. Lapset oli huomioitu ja perheen pienimmille oli tarjolla ruokalaput talon puolesta. Huithapeliäiti kiittää, sillä sen ruokalapun muistaminen on välillä melko vaikeaa... Kaiken kaikkiaan retki Kaiturin tilalle oli erittäin onnistunut ja hauska.

Pienessä leikkituvassa oli oikeita vanhoja välineitä. 

2. Seilin saari

"Pitäkää hatuistanne kiinni!" Nämä veijarit olivat melko vauhdikkaita reissulla, joten valokuvia ei tästä syystä tullut näpättyä kovin montaa. 

Seilillä on synkkä historia lepraparantolana ja mielisairaalana ja varmaan osittain tämä historia lisää saaren kiehtovuutta. Nykyisin vanhassa sairaalarakennuksessa on Saaristomeren tutkimuslaitos. Lapsille kohde esittäytyi puhtaasti hauskana saaristoreissuna ja sitähän se pitkälti olikin. Yhteysalus Seiliin lähtee Turun jokirannasta. Pojat jaksoivat matkan hyvin. Vaikka jokirannassa ja matkalla paleltiin, oli Seilissä kuitenkin ihan kesäpäivä. Päätimme ottaa mukaan omat eväät, sillä ravintolan sivuilla ei kerrottu mitään lasten lounaan hinnasta tai lounaan sisällöstä. Pelkäsin joutuvani maksamaan kympin niistä parista lihapullasta ja leivänpalasta, jotka Bonsku syö, joten päätimme ottaa omat eväät mukaan. Trangialla valmistettu pasta-ateria oli myös hauska ohjelmanumero, joten sikälikin se kannatti. Myöhemmin sitten kävimme ravintolassa kahvilla, jonka nautimme vanhojen sairaalarakennusten reunustamassa kauniissa pihapiirissä. 

Ruoanlaittonäytös trangialla. Tuo kaasuversio on muuten ihan ehdoton. Niin helppo ja nopea!

Saarella olisi ollut mahdollisuus opastukseen, mutta me skippasimme sen. Opastus oli maksullinen, minkä toki ymmärrän, mutta lasten opastusmaksu oli melko kova. Yli kolmevuotiaista olisi mennyt 5,5 euron maksu, mikä tuntui liian korkealta hinnalta. Perhelipulla olisimme säästäneet jonkin verran (2+2 yht. 23 e), mutta epäilimme, että emme olisi lasten kanssa saaneet ihan koko rahan edestä opastuksesta kaikkea irti. Myös kirkon skippasimme rahan vuoksi, sillä sinnekin "perheenä" olisi maksanut 8,5 euroa sisään. Seili ei siis lasten kanssa ole mikään halpa retkikohde, sillä matkaliput saarelle olivat myös suhteellisen hintavat (36 e/22e). Tämä tuntuu rahasta urputtamiselta ja piheilyltä, mutta valitettava tosiasia on se, että etenkin näin hoitovapaalla on välillä pakko miettiä saako rahoilleen vastinetta. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää olisiko lapset huomioitu opastuskierroksella siten, että siitä olisi kannattanut maksaa. Onneksi saarella oli myös opastetauluja, joissa kerrottiin saaren luonnosta ja historiasta ja niistä luimme myös lapsille sopivia paloja. Lisäksi vanhaan sairaalarakennukseen pääsi tutustumaan ja kurkkaamaan oikeaan entiseen potilashuoneeseen. Myös audio-opastusta olisi ollut tarjolla. Jos mukana olisi ollut useampi aikuinen, se olisi voinut olla hyvä vaihtoehto. Nyt emme kahden aikuisen ja neljän lapsen kanssa uskaltaneet uppoutua kuulokkeisiin. 

Kirkko oli ainakin ulkoa kaunis. 

Hinnoista huolimatta retki oli silti onnistunut ja lapsille oli järjestetty kiva leikkipaikka vanhaan ulkorakennukseen. Siellä pojat leikkivät mm. legoilla (heh, koska kotona ei saa tarpeekseen) ja tarjolla oli myös erilaisia pihapelejä. Vessat olivat hyvät ja luonto kaunista. Saarella voi myös yöpyä, ja pohdimmekin että ehkä sinne olisi mukava palata yön yli reissulle. Majoitusvaihtoehdot vaikuttivat nopealla vilkaisulla mielenkiintoisilta (ja kohtuuhintaisilta, kun nyt kerran tästä aiheesta jo paasasin). 

3. Mathildedalin ruukkikylä ja Teijon kansallispuisto

  

Meillä tuli tänä vuonna miehen kanssa kymmenen avioliittovuotta täyteen ja halusimme juhlistaa sitä ihan kahdestaan. Emme ole olleet Bonskusta yhdessä yötä erossa kuin kahdesti ja toisen siitä enterorokon kourissa. Tintistä erossaolo hieman jännitti, mutta kahdenkeskinen aika vei kuitenkin voiton ja päätimme, että yhden yön Tintti pärjää isovanhempien hoivissa. Oikeastaan olisin haaveillut reissusta Bengtskärin majakalle tai jonnekin muualle kauemmas saaristoon, mutta majakkasaari tuntui kuitenkin liian radikaalilta paikalta, jos jotain kuitenkin olisi tapahtunut yön aikana. Ehkä sitten joku toinen vuosi sinne. Onneksi bongasin Mathildedalin, joka vaikutti oikein sopivalta romantic getawaylta. Niinpä varasimme yösijan ja huristelimme hääautollamme, Sitru-kuplalla viettämään hääpäivää (hieman ennakkoon).

Tunnelmallinen majapaikkamme. Rakennuksen nimi oli Raasepori, mutta pohdimme, että voisi tuottaa liikaa vääriä hakutuloksia, jos sen olisi ottanut majapaikan nimen osaksi. 

Mathildedal ei pettänyt odotuksia. Tai ehkä yhdessä asiassa. Etukäteen vitsailimme, että kyseessä on varmasti Suomen hipsterein kylä pienpanimoineen ja juurileipureineen, mutta oikeasti paikka tuntui mukavalta ja kotoisalta koko perheen kohteelta. Yövyimme B&B Sypressissä ja se oli minusta todella ihana. Talo oli yksi Mathildedalin vanhimmista ja kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Huone oli mukava ja aamiainen ihanan kotoisa ja hyvä. Erityisherkkua aamiaisella olivat vastapaistetut letut! Uskon, ettei kovin pahasti voi mennä vikaan missään muussakaan majapaikassa, sillä kaikki katselemamme vaihtoehdot vaikuttivat sympaattisilta.

Mathildan Marina oli moderni ruokapaikka upealla näköalalla. 

Petri's chocolatessa oli kyllä sellaiset herkut ettei tiennyt mistä valita. Isovanhemmille ostettiin kiitokseksi konvehteja. 

Olimme paikassa sunnuntain ja maanantain välisen yön, joten kaikki paikat eivät olleet vierailuaikanamme auki. Esimerkiki leipomo jäi kokonaan käymättä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Ruukkialue itsessään oli kaunis ja siellä oli kiva kierrellä. Alueesta oli tehty hyvä opaslehtinen, jossa oli juuri sopivasti kerrottu eri rakennuksista. Maanantaina kävimme myös ruukin historiasta kertovassa pienessä näyttelyssä. Söimme Mathildan Marinassa, hotellin kahvilassa, Kyläravintola Terhossa ja Petri's Chocolate roomissa eli ehdimme käydä melkein jokaisessa tarjolla olevassa ravintolassa. Mathildedal oli juuri sopiva tällaiselle päivän-parin retkelle, mutta miksei pidemmäksikin aikaa, jos haluaa rauhallisen ja idyllisen loman.

Näyttely ruukin historiasta. Vesi virtasi näyttelytilan läpi, kuten ruukin aikoihinkin. 

Ja alpakoita! Ei näistä voi tulla kuin hyvälle mielelle. 

Minuun teki ehkä kuitenkin vielä ruukkialuettakin suuremman vaikutuksen Teijon kansallispuisto, jossa kiersimme kaksi lyhyttä reittiä, Nenustan ja Matildanjärven kierrokset. Nenustan kierroksesta vaikuttavan teki metsätyyppien tarkkarajaiset vaihtelut. Mies osasi kertoa metsätyypeistä tarkemmin ja sitä oli hauska kuunnella. Matildajärven kierroksella olisi tehnyt mieli hypätä kauniiseen kirkkaaseen järveen, mutta sitä en tällä kertaa tehnyt (vaikka uimarantakin olisi ollut). Reitit vaikuttivat sopivan helpoilta vaikka lastenkin kanssa kierrettäviksi, joten ehkä joskus otamme lapset mukaan. Ja reittejä olisi kierrettäväksi vielä enemmänkin.

Hyvät maisemat. 

Paljon reissattavaa jää tuleviin kesiinkin ihan vaan Varsinais-Suomessakin. Seuraavaksi haaveilen pienestä pätkästä saariston rengastietä (joka on vähän kyllä hankala pyöräkärryn kanssa), Louhisaaren kartanosta, ehkäpä Uudestakaupungista. Ja siitä Bengtskärin majakasta! 

Onko sinulla meille lähiseutumatkailuvinkkejä?