Tampere, edelleen ihan kuin ulkomailla

Meillä on ollut reissujen suhteen niin huippu kesä, että edestakainen pakkaaminen ja purkaminen alkaa jo vähän jopa kyllästyttää. Mutta ei haittaa, sillä hauskat reissut korvaavat kyllä pakkaamisen riesat. Olemme reissanneet paljon ihan lähialueilla ja palasimme juuri miehen kanssa etukäteishääpäivälomalta Mathildedalista. Olemme käyneet myös ystävän ja hänen poikiensa kanssa mm. Maskussa Kaiturin tilalla ja Seilin saaressa, sukujuhlissa Velkualla saaristomaisemissa sekä perheen ja Tintin toisten kummien kanssa Kylmäpihlajan majakalla (joka tosin Satakunnassa). Pääkaupunkiseudulla piipahdimme Heurekan verran. Pisin kesäreissumme suuntautui tällä kertaa Tampereelle. Reissu oli niin onnistunut, että se tuntui kolmen päivän Tampereen reissun sijaan viikon ulkomaanmatkalta. Mutta olen ennenkin todennut, että turkulaiselle Tampere on ihan kuin ulkomailla.

Taustalla vähän hienompi Lidl. Tampereen vanhat tehtaat ovat niin tunnelmalliset!

Miksi Tampere? Eräs ystäväni jopa hieman naurahti, kun kuuli kesäretkemme suuntautuvan jonkun ylevämmänkuuloisen reissukohteen sijaan Tampereelle. No, tottapuhuen kaupunki valikoitui siksi, että siellä oli jotkut suunnistuskisat, joihin mies osallistui. Mutta osittain myös siksi, että Tampere on meille aika vieras kaupunki, vaikka siellä joitain ystäviä ja sukulaisia asuukin. Suunnistuskisojen rytmittäessä päiviä ja liikkumista aikaa vierailuille ei tällä kertaa suuremmin ollutkaan, joten tutustuimme Tampereeseen kunnon tehoturisteina. Tintti kulkee vielä helposti mukana selkäkyydissä tai rattaissa ja Bonsku on reipas reissaaja, joten ehdimmekin nähdä vaikka mitä!

Tämä kuva kiteyttää hyvin etelänlomafiiliksen, joka koko reissua väritti. Kuvassa Näsikallion suihkukaivo. 

Saavuimme Tampereelle perjantaina lounasaikaan. Nopean lounaan jälkeen suuntasimme ensimmäisenä Poliisimuseoon, jota Bonsku oli odottanut jo pitkään. Sitä on nimittäin mainostettu bussienkyljissä Turussa asti! Sen olisi siis pakko olla hyvä paikka ja kyllä se olikin! Poliisimuseo ei ehkä ensikuulemalta kuulosta minun korviini yhtä houkuttelevalta kuin pikkupojan korviin, mutta se oli erittäin mielenkiintoinen kohde. Ja mikä parasta: ilmainen! Oli näyttely poliiseista itsenäisen Suomen syntyessä, oli katsaus menneisiin riskostutkintamenetelmiin, laajasti tietoa poliisin työstä ja lapsille hurjasti tekemistä. Jo aulassa pojat saivat poliisin suikat päähänsä ja leikkialueella oli pieniä poliisinpukuja halukkaille. Oli NIIIIN söpöä, kun metrin mittaiset pienet poliisit kulkivat pitkin museota ja ajelivat aidolla ja vähän vähemmän aidolla poliisiautolla. Kokeilin myös poliisiauto simulaattoria, mutta liikennepoliisin uraani hieman haittasi se, että samalla korviini kantautui jostain kaukaa "Äitii, äitii, ääitiiii..."

Lain pitkä koura. 

Hiukan epäonnistunut, mutta sitäkin kuvaavampi tinttamareskikuva. 

Museon jälkeen lähdimme miehen mukana Pyynikinharjulle, jonka lähellä oli ensimmäinen osa suunnistuskisasta. Söimme jätskit ja myöhemmin myös munkit näkötornin juurella. Kiipesimme Bonskun ja Tintin kanssa myös symppikseen pieneen näkötorniin ja ihailimme Tampereen maisemia. Jäimme pyörimään Pyynikin harjulle ja löysimme vahingossa hienon Termopylen solan. Kisan jälkeen söimme vielä keskustassa aterian ja suuntaisimme nukkumaan Villa Härmälään, joka oli hurmaava pieni kodinomainen majoituspaikka.

Pyynikin näkötorni. Söpömpi kuin Näsinneula, mutta ei yhtä söpö kuin Tintin kesävarpaat. 

Pyynikinharjulla oli hauska seikkailla. 

Seuraavan päivän aloitimme synttäribrunssilla (päivän etuajassa aikataulujen vuoksi) Cafe Pispalassa. Pannukakkuaamiainen oli todella herkullinen ja henkilökunta ystävällistä. Lapsille jaoimme omista annoksistamme ja se riitti hyvin. Mies oli valinnut paikan ja hyvän paikan valitsikin, sillä samalla kertaa meidän kanssa aterioi myös ruokaidolini Satu Koivisto perheineen. Pispalan harjun maisemissa vahvistui tunne, että nyt ollaan ulkomailla. Ei ole turkulainen tällaisiin korkeuseroihin ja järvimaisemaan tottunut. Lisäksi helle toi elävästi mieleen etelänloman. Aamiaisen jälkeen huristelimme keskustaan. Pojat jäivät leikkimään Pikku kakkosen puistoon ja minä sain pienen ostoskierroksen Tampereen tyylikkäissä putiikeissa. Mitään en kyllä löytänyt, mutta hypistelykin oli pitkästä aikaa kivaa.

Pannukakkubrunssi oli herkullinen. Pispalanharjun maisemat olivat kuin vuoristossa olisi. Ainakin melkein. 

Tampere on täynnä söpöjä putiikkeja. 

Tämän jälkeen tiemme erosivat ja me lähdimme Bonskun ja Tintin kanssa ensin tallipihalle hengailemaan ja sieltä Vapriikkiin. Ja voi Vapriikki miten upea paikka se olikaan! Sieltä löytyi tekemistä tunneiksi ja kävimme siellä itseasiassa kahteen otteeseen, sillä sunnuntaina veimme vielä miehenkin näyttelyihin. Suuressa museokeskuksessa Finlaysonin alueen kupeessa oli ainakin vaihtuvanäyttely Draculasta (emme käyneet), teatterinäyttely, jääkiekkomuseo, nukkemuseo, kivimuseo, luonnontieteellinen, viestintäaiheinen näyttely, Tampere näyttely, Tampere 1918 -näyttely, pelimuseo, postimuseo ja olikohan vielä jotain. Aivan valtavasti tekemistä ja näkemistä siis! Museossa on myös kivasti huomioitu lapset ja aikuisillekin riitti hupia. Pelimuseossa pääsin toteuttamaan muuun muassa kaksi lapsuuden haavettani: kokeilin Speden Spelit -tyyppistä nopeuspeliä ja soitin puhelimella Hugolle ja pelastin hänen perheensä. Mies muisteli nuoruutensa pelejä ja Bonsku sai kokeilla Supermariota, sitä aitoa. Bonsku ihastui Vapriikissa erityisesti teatterinäyttelyn lavaan, jossa sai esittää omia esityksiä. Takaa löytyi upeita rooliasuja ja valot ja äänet sai säätää itse. Huvittelimme hiljaisessa näyttelyssä koko perheen voimin. Ja näin hellepäivän näkökulmasta: Vapriikki oli myös ihanan viileä! Vietimme siellä pahimmat helletunnit sekä lauantaina että sunnuntaina.

Bonsku innostui teatterilavasta. Tinttikin hytkyi äänitehosteiden tahtiin. Muutenkin teatterinäyttely oli mielenkiintoinen katsaus teatterikaupunkiin. 

Bonsku matkusti meidän lapsuuteen. 

Kun kolme suunnistusta viikonlopussa ei riitä. 

Poliisimuseon lisäksi kävimme Tampereella myös toisessa mielenkiintoisessa ilmaismuseossa. Työväenmuseo Werstas sijaitsee Finalysonin alueella ja esittelee Suomen historisaa, työväen arkea ennen vanhaan ja lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä mielenkiintoinen näyttely lastentarhojen historiasta Suomessa. Lapsille riitti tekemistä museon leikkihuoneessa, jossa oli hienosti toteutettu vanhanaikainen kauppa. Oli aitoja vanhoja elintarvikepurkkeja, hieno vanha kassakone ja hauskoja retrofroteesta tehtyjä leivoksia. Kiersimme myös Finlaysonin alueen taidenäyttelyt, mutta kyllä Werstas vei voiton. Muitakin kiinnostavia museoita olisi ollut tarjolla, mutta kaikkea ei millään ehtinyt. Amurin työläiskortteli, Sara Hildenin museo ja lasten kulttuurikeskus Rulla kuulostivat houkuttelevilta.

Työväenmuseo Werstaassa oli hieno vanha kauppa... 

...ja toinenkin. Lasten huoneessa kaikkeen sai koskea ja sai myös siivota. 

Museovierailujen lisäksi kiersimme tietysti Tampereella myös leikkipuistoissa ja kävimme uimassa. Leikkipuistoja löytyi kivasti ja minä ihastuin erityisesti Näsinpuistossa sijaistevaan Tiitiäisen satupuistoon. Pikkukakkosen hehkutettu puisto oli keskeisellä sijainnilla, mutta minusta puisto itsessään ei ollut ihan niin hieno kuin olin päässäni kuvitellut. Monipuolinen toki, mutta aika samanlainen kuin moni muukin puisto. Uimarantoja Tampereella riitti ja netistä löytyi ajantasaista tietoa rantojen lämpötiloista ja sinilevätilanteesta. Me kävimme majapaikan lähellä Rantaperkiön uimarannalla sekä Pyynikin uimarannalla.

Oli niin ihana puljata vedessä lämpimänä iltana hikisen päivän päätteeksi. 

Tiitiäinen Tiitiäisen satupuistossa. 

Kylläpä tulikin pitkä postaus! Ehkä se kertoo jotain siitä, miten monipuolinen reissu oli. Näiden lisäksi ehdimme käydä vielä syömässä hyvät hampurilaiset, kaksi kertaa pizzalla, Tampereen Vohvelikahvilassa, kirkossa ja parissa muussa puistossa. Tuntui kuin helle olisi venyttänyt päivät normaalia pidemmiksi ja itsekin jaksoi hyvin, kun illalla helle vielä hellitti ja teki mieli nauttia ulkoilusta. Vaikka odotinkin reissusta kivaa, kuten aina, Tampere ylitti kaikki odotukset. 

Mistä kesäkohteestamme sinä haluaisit kuulla? Seilistä, Mathildedalista vai kenties Kaiturin kotieläintilasta? Vai kaikista?