Korona toi väriä vessaan

Korona mullisti arjen ja sen vaikutukset ovat moninaiset. Näin lapsiperheessä ei todellakaan kyllä ehdi siivoamaan koko kotia lattiasta kattoon, mutta miehen peruuntuneet keikat mahdollistivat pienimuotoisempien projektien eteenpäin nytkähdyksen. Jotain iloa ja huumoria tilanteesta on siis keksittävä. Nyt kun käsiä on pesty vielä normaaliakin useammin, alkoi yläkerran huonosti vetävä lavuaari häiritä toden teolla. Sainkin vihdoin avattua yläkerran vessan hajulukon ja laitettua vessaa muutenkin uuteen uskoon.

Korona toi uusia tuulia vessaan. 

Hajulukon puhdistus on meillä aina minun hommani ja jollain kierolla tavalla myös melko tyydyttävää. Hommaan menee oikeastaan aika vähän aikaa, se on ällöä mutta toisaalta oman kädenjäljen näkee kyllä hyvin konkreettisesti. On myös voittajaolo aina, kun tiivisteet saa takaisin paikoilleen niin, etteivät ne vuoda. Ja hyvin vetävä lavuaari, se vasta on jotain! En kuitenkaan nyt kuvannut lukijoilleni tätä koko prosessia, sillä käsihygienia ei sallinut kameraan koskemista kesken prosessin. 

Tein nimilaattoihin oikein reiätkin, mutta laitoin ne lopulta kiinni sinitarralla. Bonskun pyyhe on matalammalla. 

Puhdistusoperaatio ei ollut ainoa muutos vessassa. Sain myös laitettua seinään keramiikkakurssilla tekemäni nimilaatat käsi- ja kasvopyyhkeille. Nyt varmaan pitäisi olla nimikoidut käsipyyhkeetkin, mutta meillä nimet pääsivät kuitenkin aikuisten kasvopyyhkeiden naulakkopaikkaa merkkaamaan. Lapsille on omat käsipyyhkeetkin. Olen usein pohtinut, että miksi vessoissa lukee erikseen "kädet" ja "vieraat". Kumpaan vieraiden kuuluu kuivata kädet? Varmaankin vieraiden pyyhkeeseen, mutta joskus vessoissa saattaa olla lisäksi perheenjäsenten nimikoidut käsipyyhkeet. Kumpaan vieraat silloin pyyhkivät kätensä, vieraiden pyyhkeeseen vai käsien pyyhkeeseen? Toki voi olla, että nimikkopyyhkeet ovat sitten kasvoille, kuten meillä. Silti hieman epäselvä järjestely. Pohdin laattoja tehdessäni, kirjoitanko niihin "kädet" ja "vieraiden kädet", mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan toiseen "kädet myös", koska yleensä kuitenkin vaihdan pyyhkeet ennen ja jälkeen vieraiden. Voi olla, että vieraiden oma käsipyyhe olisi ollut silti näin epidemian keskellä vielä fiksumpi ratkaisu.

Sisustustarroja. En olekaan sellaisia muistaakseni ennen käyttänyt. 

Vanhempieni joskus matkoilta tuoma peili on vähän eriparinen muun sisustuksen kanssa, mutta oikeastaan ihan hyvä niin. 

Yläkerran pikkuvessa on kaivannut minusta vaihtelua. Se on ollut kovin kliininen ja "aikuismainen" valkoisine seinineen ja puutasoineen. Öljysin tason jo pari viikkoa sitten, sillä se oli alkanut näyttää huonokuntoiselta. Öljyäminen teki tehtävänsä ja taso kirkastui huomattavasti. Väriä ja hauskuutta sain vessaan Made of sundaysin seinätarroilla. Olen pohtinut vessan tapetointia, mutta tämä oli huomattavasti helpompi ja halvempi ratkaisu tähän hätään. Ostin tarrat vielä alennuksesta muutama viikko sitten. Yhdestä paketista riitti sopivasti tarroja pienehköön seinään, kun jätin seinän alaosan tyhjäksi. Tämä oli tietoinen ratkaisu, jotta taapero ei ala repiä tarroja seinästä. Seinäpinta ei ole aivan tasainen, mutta minusta tarrat kiinnittyivät hyvin ja ovat toistaiseksi pysyneet. 

Ostin kortit 18-vuotiaana Barcelonasta. 

Hassu vessapaperirouva ja Marigekko koristavat myös vessaa. Pauli-serkun pallovalotkin ovat jämähtäneet sinne koristeeksi. 

Lisäsin vielä seinälle lukioikäisenä ostamani 20-luvun muotikuvakortit. Ne toivat kivasti väriä myös vessan toiselle seinälle. Ne ovatkin olleet viimeksi esillä monta vuotta sitten. Kauniit kuvat vetoavat minuun edelleen, sillä pidän tuon ajan kuvien estetiikasta. Samalta reissulta on myös vessassa koristeena lymyävä "Marigekko" eli pienoismalli Barcelonan Park Güellin puistossa olevasta liskopatsaasta.

Vessa on kivan pieni tila muokata aina välillä erilaiseksi. Ilme muuttuu helposti, kun muuten ympäristö on vaalea ja simppeli. Ehkä vessa muuttuu jossain vaiheessa aivan erilaiseksi.