Vessapaperirullasavanni

Ihan tähän postauksen alkuun haluaisin sanoa, että minä en ole sellainen äiti, joka viitsii askarrella lastensa kanssa kovin paljon. Tai ainakaan tähän asti en ole ollut. Minä tykkään askartelusta itse, mutta lasten kanssa askartelu on tuntunut välillä ylivoimaisen rasittavalta. En tykännyt myöskään lapsiryhmien kanssa (malli)askarteluista varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskellessani tai lapsiryhmien kanssa työskennellessäni. Maalaaminen ja muu vapaa taiteilu on ollut enemmän minun juttuni. Eikä kyllä Bonskukaan ole ollut mikään innokas askartelija. Kunnes tuli korona ja sai meistä molemmista esiin aivan uusia piirteitä. 

"Se on tie elämään..." Bonsku on katsonut iskän kanssa pätkiä Leijonakunginas-musikaalista. Siitä tämä savanni-innostus taisi alunperin lähteä.

Kun ihmiset alkoivat hamstrata kaupasta vessapaperia, heitin vitsillä että ehkä he hamstraavat niitä hylsyjä askartelutarvikkeiksi. Vessapaperihylsyhän on oikea klassikkomateriaali etenkin lasten askarteluissa. Minä olen joskus suorastaan halveksunut vessapaperirulla-askarteluja. Kyllä lapset ansaitsevat kunnon materiaaleja eikä mitään roskia! Ehkä minulla on laman keskellä kerho- ja koulutien aloittaneena huonoja muistoja aiheesta. Mutta nehän ovat oikeastaan todella monipuolinen materiaali ja lisäksi varsin ekologinen! 

Ensimmäiset askartelut. Minä tein mallina äidin ja tytön ja Bonsku teki isän ja pojan. 

Niinpä aloimme heti poikkeusajan ensimmäisenä päivänä askartelemalla yksinkertaisen leijonan. Etsin Pinterestistä inspiraatiota ja lopulta innostuimme tekemään koko leijonaperheen. Bonskulla oli hieman hankaluuksia saksien kanssa ja kynäotteessa nelivuotisneuvolassa, joten nyt ajattelin että harjoitellaan ne kuntoon (olemme kyllä tässä välissäkin harjoitelleet, mutta nyt oli taas unohtunut). Bonsku innostui leikkimään koulua, joten askartelimme "koulutehtävien" varjolla. 

Leopardi-perhe on tehty samalla yksinkertaisella tavalla kuin leijonat. 

Leijonien jälkeen lisäsimme hiukan haastetta ja otimme käyttöön lisää klassikkomateriaaleja: haaraniitit! Teimme liikkuvaraajaisen gepardin. Sitten hyeenan, kirahvin ja norsun. Sitten seepran ja niin edelleen ja niin edelleen. Opiskelimme samalla lisää eläimistä Wikipediasta ja googlesta ja katsoimme avaraa luontoa. Tiesitkö, että gepardin nopeus on nopeimmillaan yli 90 kilometriä tunnissa? Entä tiesitkö, että Leijonakuninkaan Rafiki ei ole paviaani vaan mandrilli? Tai että savannilla elävän puhvelin virallinen nimi on kafferipuhveli? Meillähän oli meneillään oikein savanni-projekti! Kun opiskelin varhaiskasvatuksen opettajaksi, haaveilin toteuttavani töissä sitten kaikkia hienoja projekteja lasten kanssa. No, lopulta en jäänyt alalle, mutta nyt sain ainakin toteuttaa koulutusta vastaan projektin. 

Välillä tarvittiin vähän enemmän äidin apua, kuten seeprassa ja kirahvin kaulassa (kun Bonsku kyllästyi täplien tekoon) ja välillä taas Bonskulla oli tarkka oma visio, kuten norsussa. 

Bonskun askartelutaidot kehittyivät huimasti tämän askarteluprojektin myötä. Hän oppi mittaamaan ja leikkaamaan sopivan kokoisen palan pahvia vessapaperirullan ympärille ja hänellä alkoi olla näkemystä siitä, millaiseksi eläimen teemme. Osan eläimistä hän halusi seisovan neljällä jalalla ja osassa hän halusi rullan olevan pystyssä. Hän myös taiteili kaikille eläimille kasvot. Leikkaaminen ei ollut nyt  parin viikon projektin jälkeen enää ollenkaan haparoivaa ja kynäotekin on jo oikea. Taas se nähtiin, että kun into lähti lapsesta itsestään, tapahtuu muutosta helpommin kuin jos aikuinen harjoittaa lasta. Kukin kehittyy omaa tahtiaan. 

Hyeenasta Bonsku osasi tehdä todella oikean näköisen! Gepardin jalat leikkasin minä, mutta kiinnitimme ne yhdessä. 

Flamingot ja mandrilli ovat puhtaimmin minun käsialaani. Tosin Bonsku väritti mandrillin turkkia ja kädet. 

Ohjekuvia en näistä nyt kuvannut, sillä askartelut ovat hyvin yksinkertaisia. Mitataan sopivan värisestä paperista vessapaperirullan kokoinen pala (mittasimme, että yleisimmin rulla on 10x15cm). Sitten leikataan pää samasta paperista ja piirretään eläimelle kasvot. Tarvittaessa lisätään vielä korvat, raajat, sarvet jne. Seepran ja flamingojen päät on liitetty rullaan tekemällä rullaan kaulan pituinen lovi ja työntämällä pää siihen. Liikkuvat raajat tehtiin hieman paksummasta pahvista ja tein neulalla ensin pahviin reiät ja siitä sitten laitoin haaraniitit läpi. Helppoa ja hauskaa! 

Vasemmalla gaselli, keskellä gnuu-antilooppiperhe ja oikealla afrikan puhveli eli kafferipuhveli. Nämä eläimet tehtiin Bonskun toiveesta. 

Lopuksi teimme vielä hajonneesta säilytyslaatikosta nukketeatterin eläimille. Tämä oli Bonskun idea ja hän ehtikin esittää jo hienoa luonto-ohjelmaa videopuhelussa mummulle. Varmaan kuvaamme vielä videoitakin. Teatterin hieno puoli on, että sen saa taitettua takaisin laatikoksi ja eläimet voi säilyttää laatikossa. Onneksi en heittänyt laatikkoa pois! 

Tässä rakennetaan savannia. Tämä projekti oli minun ja Bonskun juttu. Tintti oli tyytyväinen, kun sai muovailla taikahiekalla tai leikkiä "lumella". 

Ja teatteri on valmis! Vihannespörssi ilmeisesti sponsoroi. 

Onko sinulle ideoita tai ehkä muistoja vessapaperirulla-askarteluista?