Ihan poikkeuksellinen kotipäivä

Vaikka poikkeustila jatkuu, meidän arkemme mullistuu pian uudestaan, kun palaan töihin. Siksi haluan kirjata muistoksi sen, millaista oli päivien kulku näitä pitkinä kotipäivinä. Meillä tämä on ollut stressaavuudesta huolimatta myös aika ihanaa aikaa. Olemme saaneet olla ennätyspaljon perheenä ja ilman puistokerhon tuomaa taukoa on pärjätty yllättävän hyvin. Mieluummin ottaisin tietysti sen normaaliarjen, mutta koska se ei ole mahdollista, niin tässäkin on ollut puolensa.

Hetkittäin pojilla on myös yhteistä leikkiä, kuten tällä viikolla junaradalla. Yleensä pikkuveikasta ei oikein vielä ole kaveriksi. 

Yksi parhaista asioista tässä kotona olossa ovat olleet hitaat aamut ilman minkäänlaista kiirettä. Tai kyllä rytmistä täytyy pitää kiinni, sillä olimme juuri ennen poikkeusaikaa saaneet sen kuntoon, mutta kaiken voi hoitaa rauhassa ja hitaasti. Heräilemme siinä puoli kahdeksan aikaan ja pötköttelen yleensä molemmat pojat kainalossa vielä vajaat puolisen tuntia. Tämä on ollut niin ihanaa, ettei ole malttanut nousta! Olemme katsoneet vähän herätyslauluja, yleensä leijonakuningasta, mutta välillä muutakin. Tintti huutelee aina heti herättyään "TEEE!" eli "Se on TIEEEE elämään!" 

Sitten siirrymme aamupalalle. Tässä olen hieman lipsunut periaatteistani ja nykyään molemmat pojat katsovat eri pädeiltä omia ohjelmiaan... Jep, vielä korona-arjen alussa olin sitä mieltä, että yhden pädin pitää riittää, mutta aika pian aloin arvottaa aamukahviani tätä periaatetta korkeammalle. No, Tintti ei onneksi vielä ihan hirveän kauaa ohjelmaa yleensä katso. Sen minun kahvini ja sitten vielä hänen oman puuronsa ajan, sillä sen lappaminen käy kaikkein helpoiten Pipsa Possun avulla. Onneksi periaatteeni maistuvat hyviltä, sillä niitä on tullut syötyä.

Askartelukaapista on tullut käytettyä tarvikkeita, jotka ovat lojuneet siellä vuosikausia. Mutta vielä ei takaseinä paista!

Bonsku on kehittynyt huimasti askartelussa. 

Muiden aamutoimien jälkeen olemme yleensä askarrelleet. Instagram on vessapaperirullaeläinten jälkeen täyttynyt naamareista ja muista esiintymisasuista, joiden teemana on Leijonakunginas. Bonsku on hyvin innostunut siitä ja kun hän on kerännyt tarratauluun riittävästi rauhallisten leikkihetkien tarroja, voimme myös vihdoin katsoa elokuvan. Inspiraatiotia Bonsku on saanut youtube-videoista sekä elokuvasta että musikaalista. Ja kuinka hauskaa meillä onkaan ollut askarrella! Siitä teen taas pian ihan oman postauksensa. Aluksi meillä oli oikein koululeikki ja lukujärjestys, mutta arjen asetuttua uomiinsa, olemme askarrelleet vapaammin ilman sen tarkempia suunnitelmia. Tintti osallistuu askarteluun vaihtelevasti. Välillä hänkin innostuu, mutta usein hänellä on meneillään jokin oma puuhansa, sillä hän selvästi tykkää siitä, kun saa leikkiä omiaan ja tutkia tavaroita rauhassa. Bonsku tarvitsee enemmän viihdytystä.

Tinttikin tulee välillä innokkaana mukaan. 

Askartelujen jälkeen leikimme usein sisällä tai ulkona hetken ennen Tintin päiväunia ja lounasta. Mies tekee päivät etätöitä, joten olen omistautunut lasten viihdyttämiseen työpäivien ajan. Vaikka leikkiminen on usein todella tylsää (valitettavasti), yritän jaksaa sitä sillä me olemme tällä hetkellä Bonskun ainoat kaverit. Tintti ei vielä kavereita kaipaa, mutta nauttii tietysti hänkin aikuisen leikkiseurasta. Leikit ovat usein dino- tai ninja-aiheisia ja välillä rakentelua. Leikkihetken jälkeen syömme lounaan tai joskus käyn nukuttamassa Tintin jo ennen sitä, jos hän on kovin väsyneen oloinen. Bonsku jää joko sisälle pelailemaan pädillä tai tulee mukaan pyörillen. Tintti nukahtaa liinaan, josta kippaan hänet jatkamaan unia rattaisiin.

Tintti taitaa tässä jo olla simahtanut. Kiersin kuitenkin pienen lenkin muodon vuoksi. Nukuttaessa puhun yleensä puhelimessa äitini kanssa. 

Tintin unien aikana teemme usein jotain sellaista, mikä ei onnistu hänen hereillä ollessaan. Saatamme jatkaa vaativampaa askartelua tai vaikka pelata jotain lauta- tai palapeliä. Usein myös vähän teen kotitöitä, siivoan keittiötä tai laitan pyykkejä. Tintti heräilee yleensä siinä reilun tunnin tai puolentoista päästä ja sitten on hänen vuoronsa päästä viettämään sylihetkeä. Sen jälkeen vähän taas leikkiä, ehkä jopa sitä "rauhallista leikkiä", josta Bonsku ansaitsee tarroja. Miehen työpäivän päättyessä on välipalan aika ja sitten Bonsku saa taas katsoa hiukan ohjelmaa. Iltapäivällä lapsilla on käytössä vain yksi pädi - toistaiseksi. Iltapäiväkahvi on toinen päivän rauhallisista hetkistäni.

Iltapäivällä on vain yksi pädi käytössä. Hedelmiä meillä on nyt runsaasti, sillä olemme hyödyntäneet Vihannespörssin bokseja. Kilohinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin kaupassa, mutta hedelmät ovat olleet laadukkaita ja on näppärää hakea valmiiksi valitut ja kerätyt vihannekset ja hedelmät. 

Välipalan jälkeen päivät ovat vähän erilaisia. Usein mennään ulos, ehkä puistoon tai sitten lähdetään miehen mukana suunnistusmetsään. Nämä retket ovat olleet ihania ja on hauskaa, että olemme päässeet metsään paljon normaalia useammin. Metsässä on rentoa, kun on tilaa ja lapset nauttivat retkeilystä. Minä yleensä haastan itseäni etsimällä ainakin yhden rastin. Paljon enempää lapset eivät jaksakaan kulkea.

Nämäkin ovat Vihannespörssin laatikoista. Tein lasagnea, joka ei kuitenkaan maistunut lapsille. Pöh. 

Ulkoilun jälkeen syödään päivällinen, jonka jälkeen usein soitellaan isovanhemmille videopuheluita. Ne ovat olleet ihan hyvä tapaamisen korvike, etenkin kun niitä on soiteltu säännöllisesti. Mutta kyllä vaan silti kaipaan niin sitä, että päästäisiin tapaamaan! Tintti puhuu isovanhemmista monta kertaa päivän aikana ja puhelut ovat tärkeitä hetkiä. Bonsku tahtoo usein puheluissa esittää lauluesityksiä uusilla leijonakunginas-asuilla. Tintti esittelee leikkiautojaan "Kato, kato!", eikä vielä hoksaa että harvoin auto yltää kameran kuvaan. Puheluiden jälkeen pelaamme usein vähän Just dance -tanssipeliä, joka on etenkin Tintin suosikki. Hän heiluu mukana ja toivoo suosikkikappaleitaan.

Pihallakin on ihan kivasti tekemistä kaikille, vaikka usein käymme myös puistossa. 

Pitkän päivän jälkeen on aika syödä iltapalaa ja siirtyä iltatoimiin. Ne ovatkin varmaan eniten samanlaisena pysynyt osa päivää. Iltapalalla luetaan samalla kirjaa. Nyt on luettu paljon dino-kirjoja, Mauri Kunnasta sekä Tatua ja Patua. Sitten yöpuvut ja pesut, iltalaulut- ja rukoukset. Lyhyt kirjoittaa, mutta toteutus vaatii kyllä aikaa. Tintti nukahtaa yleensä ensin ja sitten siirrymme Bonskun huoneeseen. Sillä kuuntelemme yhdessä Risto Räppääjää tai Lasse-Maijan etsivätoimistoa äänikirjana ja minä venyttelen samalla. Bonskun nukahtaminen vie joskus aikaa, mutta onneksi pahimmista iltavilleistä on päästy. 

Poikien nukahdettua on yleensä vielä parisen tuntia aikaa vähän siivoilla, oleskella ja katsoa telkkaria. Joskus kirjoitan blogiakin, mutta yleensä olen siihen liian väsynyt. Blogi syntyy jossain välissä päivisin. Kivaa ja vauhdikasta, mutta oikeastaan aika kiireetöntä arkea. Poikkeuksellisen tavallista, outoa ja ihanaa. 

Mitä hyviä puolia sinä löydät tästä poikkeusajasta?