Taaperoista taaperoin Tintti 2vee!

Voi pikkuveikka parkaa, kun ei hänestä ole tullut kirjoiteltua yhtään niin useasti blogiin kuin aikanaan Bonskusta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi maailman tärkein ja ihanin pallero, joka sulattaa kaikkien sydämet ja taitaa edelleen olla perheen vauva. Tänään hän täytti hämmästyttävät kaksi vuotta ja juhlistimme niitä vierailemalla mumilan pihalla yhdessä isovanhempien kanssa. Lisäksi kummit kutsutaan kahveille ripotellen. Vaikka haaveissa oli taas poikien yhteiset synttärikemut, niin hyvä näinkin. Mutta tässä postauksessa en vielä kerro synttärihumusta, vaan keskityn meidän omaan pikku Tintti Tiitiäiseen, taaperoista taaperoimpaan tyyppiin. 

Synttäripoitsu mummun ikuistamana. 

Niin, hän todellakin on oikea taaperouden ilmentymä. Pullea ja pyöreä, mutta ei enää vauvamaisella vaan sellaisella suloisella taaperoisella tavalla. Hän juoksee jo hienosti ja yrittää kovasti hypätä tasajalkaa välillä onnistuenkin. Hidas liikkeelle lähtö ja kömpelyys on muisto vain. Hän menee pitkin metsiä, ja vaikka välillä tarvitsee hieman "Apa, apa!", hän yrittää myös itsenäisesti kiivetä ylös pystysuoria seiniä sekä tulla alas parin metrin pudotuksista. Hieman siis itsesuojeluvaistoa puuttuu vielä. Hän rakastaa edelleen Just dance -tanssipeliä ja heiluu suloisesti musiikin tahdissa omilla liikkeillään. Suosikkikappaleita ovat tälllä hetkellä mm. Mamma mia (hän varmaan kuvittelee, että siinä lauletaan "mammasta" eli maidosta), Beep beep like a sheep sekä 24k magic. Tintti osallistuu aktiivisesti myös Bonskun Leijonakuningas-musikaaliesityksiin. Hänen suosikkiroolejaan ovat Timon, Zazu sekä gnu, joka juoksee paikoillaan. 

Tintti rakastaa vauhtia! Hän tulee isoista liukumäistäkin alas ilman apua. Välillä äitiä hirvittää. 

Jos ensimmäisen vuoden Tinttiä kuvattiin sanoilla Tintin Tyytyväinen, joviaali ja lunki, on näiden edelleen olemassa olevien piirteiden päälle tullut aimo annos tahtoikää ja draamaprinsseilyä. Hän ei ole enää pitkiin aikohin jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan jos häneltä viedään jotain, jonka hän kovasti haluaisi tai hän ei saa tahtoaan läpi. Hän osaa varmasti hieman myös lisätä draamakierroksia, etenkin jos Bonsku vie häneltä jotain. Suuttuessaan hän heittäytyy teatraalisesti maahan ja lyö päätään maahan - mutta hallitusti! Hieman ennen kuin pään on määrä kolahtaa maahan, hän hidastaa ja kolauttaa pään hallitusti maahan, jotta ei sattuisi liikaa, mutta ele olisi näyttävä. Varsinaista filmaamista siis! 

Tintti tietää, mitä tahtoo ja menee minne tahtoo... ainakin melkein. 

Tintti myös tietää, mitä tahtoo. Hän haluaa valita itse vaatteensaja (kesto)vaippansa, kantoliinan, jolla häntä kannetaan sekä ulos halutessaan hakee kengät jalkaan. Pihalla jos mieli alkaakin tehdä puistoon, hän alkaa hokea "sessään" (metsään, puistoon) ja lähtee kohti portteja, joista osan hän valitettavasti saa myös itse auki. Pienemmissä asioissa hän voikin hyvin saada itse päättää, mutta isoissa tietenkään ei. Ja sekös harmittaa. Onneksi hänet on suhteellisen helppo saada hämättyä innostumaan myös muista kuin kielletyistä asioista. 

Perusilme ja peruspuuhat. 

Tintti on kova touhuamaan kaikenlaista ja hän on monesti melko itsenäinen leikkijä. Välillä mietin, saako hän leikkiä tarpeeksi kahden kesken aikuisen kanssa, mutta kyllä sentään aika paljon ehdimme. hänenekin kanssaan touhuta. Tällä hetkellä sisäleikeistä suosikkipuuhaa on Brio-junaradalla leikkiminen. Tintti tykkää tehdä itse pieniä ratoja ja onkin tullut siinä varsin näppäräksi. Aluksi häntä harmitti kovasti, kun kaikki vaunut eivät mene yhteen, mutta nyt hän on onneksi oppinut kääntämään magneettien navat oikein. Ennen tätä hoksausta lähtivät välillä kokonaiset radat lentoon, kun Tintti suutuksissa nosti radan ylös ja rikkoi sen. Ja sitten suututti lisää. Muita kivoja juttuja ovat pikkueläimet ja dinot, pikkuautot ja duplot. Junat ovat tällä hetkellä kuitenkin se ykkösjuttu. 

Mikä on parempaa kuin betoniauto? Betoniauto, jonka päällä on kaivuri!

Vaikka yritän välttää vertailua, en voi olla mainitsematta että kielen kehityksessä Bonsku ja Tintti ovat olleet melko erilaiset. Näin ammatillisesta näkökulmasta on aika hauska nähdä normaalivariaation laaja skaala, sillä Tintin taidot ovat kyllä tällä hetkellä riittävät ja ikätasoiset, puhui Bonsku tässä vaiheessa jo paljon enemmän. Bonskulla puhui jo pitkiä lauseita, kun taas Tintti on vasta aivan viime viikkoina tai jopa päivinä alkanut yhdistellä kahta sanaa. Yleisin lause lienee "Kato *sana*!" kun Tintti innoissaan pyytää katsomaan jotain. Usein esimerkiksi "Kato puu!" Tintti kyllä puhuu paljon ja toistelee osaamiaan sanoja usein, mutta sanat ovat rakenteeltaan vielä suhteellisen yksinkertaisia ("kakka" on edelleen yleissana, joka tarkoittaa mm. kukkaa, kakkaa, sukkaa, hanskaa jne.) ja moni sana on vielä yksikonsonanttinen ("poppu" = possu). Toisaalta tietyiltä osa-alueilta Tintin sanavarasto on huvittavan laaja: neena = hyeena, gnu, apato = apatosaurus, toptaa = triceratops, Zazu, Kaa = Scar. Isoveljen vanavedessä Leijonakuningas ja dinot kiinnostavat! Ja hienosti hän saa itseään ilmaistua eleillä, ilmeillä ja näillä pienillä sanoillaan, jotka on oppinut ymmärtämään. En enää yhtään ihmettele työssäni, että moni vanhempi kokee pärjäävänsä hyvin vähän isommankin puhumattoman lapsen kanssa, vaikka päivähoito, neuvola tai puheterapeutti jo huolestuisi. 

Kaikenkaikkiaan Tintti on niin mahdottoman suloinen söppänä ja sellainen oikein pehmoinen pusuteltava, joka usein pyytää "kuukkuun" ja antaa "kuukkuja" (sylkkyyn, suukkoja). Hänen vaarinsakin sanoi hyvin, että Tinttiä katselemalla tulee hyvälle tuulelle. Mutta jos nyt jotain hankalaakin, niin hänen yöunensa ovat luisuneet hampaiden tulon myötä tässä toisen vuoden aikana kyllä aivan retuperälle. Jahka lomani tulee, täytyy niille tehdä taas jotain. Nyt ei vielä raaski, kun vasta palasin töihin. 

Niin hauskaa, kun Tintti kasvaa, mutta onneksi hän on pieni vielä pitkään!