sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Muistojen matto

 Ennen muuttoamme syksyllä 2018 kävin läpi tavaroitamme ja tein pienimuotoista karsintaa. Vein kirppiksille vaatteita ja erinäistä sisustuskrääsää, joka ei enää istunut omaan makuuni. Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin sellaiset vaatteet, etenkin t-paidat, jotka olivat jo niin kulahtaneita, etteivät olisi menneet kaupaksi. Osaa taas ei muista syistä viitsinyt myydä. Tai ehkä erään muinaisen kesätyöpaikkani Jaloviina-paita olisi hyvinkin mennyt kaupaksi. Niinpä päätin leikata kaikki ylimääräiset ja kulahtaneet paidat matonkuteiksi. Otin silloin valokuviakin prosessista. Tarkoituksenani oli varata kangaspuut taitokeskuksesta ja kutoa räsymatto. Ikinä vaan aikaa ei löytynyt ja postauskuvatkin unohtuivat arkistoon. Säännöllisesti kuitenkin muistin matonkuteeni ja pohdin, mihin uusi matto voisi tulla. 

Muistaakseni leikkasin kuteet tällä ohjeella. Onneksi se homma oli jo tältä erää hoidettu!

Lopulta sysäyksen mattoprojektille antoi yllättäen kakkavahingon kokenut yläkerran vessan matto. Jo valmiiksi tahrainen villainen pikkumatto ei muutenkaan enää miellyttänyt silmää. Niinpä päätin selvittää, olisiko muita tapoja tehdä matto kuin kangaspuilla. Tavallinen virkkaaminen ei houkuttanut. Yllättäen sitten instagram mainosti minulle Taitokeskuksen räsyvirkkauskurssia. Itse kurssille en päässyt, mutta kiinnostuin tekniikasta. Sillä voisi hyvinkin saada juuri vessanmatoksi sopivaa struktuuria. 

Selasin ahkerasti Pinterestiä ja pohdin erilaisten ohjeiden välillä. Pörröinen vai nypyläinen matto? Latch hook rag rug hakusanoilla sain lopulta parhaat ohjeet. Katsoin, että pohja jota matossa käytettiin näytti aivan mattojen liukuesteruudukolta, joten kävin hakemassa sellaista. Päätin pärjätä myös isolla virkkuukoukulla, sillä en halunnut ostaa projektiin mitään ylimääräistä. Ensin kokeilin aloittaa pörröistä mattoa. Luovuin ajatuksesta kuitenkin ensimmäisen solmun jälkeen, sillä tajusin kuinka valtavan hidas projekti olisi edessä. Niinpä päädyin tekemään nypyläistä pintaa, joka on oikeastaan yhtä helppoa, mutta paaaaljon nopeampaa. 

Vaihe 1 ylemmässä kuvassa ja vaihe 2 alemmassa. Kuteen vaihtaminenkin käy helposti: sen kun katkaiset langan ja aloitat seuraavalla. 
Sain hieman omaa-aikaa käsitöiden ja elokuvien parissa. 

Yksinkertaisuudessaan siis otetaan mattopohja, joka voi olla tuollaista liukuestemattoa tai varsinaista tähän tarkoitettua pohjaa. Sitten otetaan matonkudetta ja aletaan vetää sitä ruudukon rei'istä koukulla oikealle puolelle. Vieri viereen muodostuu pieniä nyppylöitä, joista tulee lopulta maton pinta. Aluksi voi tuntua, että miten kude oikein pysyy paikoillaan, mutta työn edetessä verkko hieman kiristyy, jolloin kude ei pullahda nurjalle puolelle. Minulla oli aika isoreikäistä verkkoa, joten laitoin aina vähintään kaksi, osaa jopa neljä, lankaa kerralla rei'istä läpi. 


Maton struktuuri on todella hauska. Osassa ruutuja on useampaa eri väriä, mikä tekee pinnasta entistä elävämmän. 

Loppua kohden piti hieman alkaa suunnitella, mitä värejä vielä on jäljellä. Muuten menin fiiliksen mukaan. 

Projekti oli kiva ja helppo, mutta kesti kyllä useamman viikon, sillä työhön välillä kyllästyi. Lisäksi se oli suhteellisen hidasta, kun kaikki kuteet eivät meinanneet niin nätisti pysyä paikoillaan ja osa taas oli todella tahkeita pikeekankaita, jotka eivät meinanneet tulla rei'istä läpi. Lopputulos kuitenkin palkitsi ja matto tuntui heti hauskan stuktuuriselta. Värikkäät ruudut valikoituivat kuosiksi, koska noh, rakastan värikkäitä ruutuja! Tämä myös mahdollisti mahdollisimman monen eri värisen kuteen käyttämisen. Halusin, että mattoon uppoaa mahdollisimman paljon kudevarastoa. Muutamaan ruutuun yritin myös ihan ostokudetta, joita minulla on jäljellä edellisestä mattoprojektista, mutta ne olivat jotenkin liian liukkaita eivätkä kolmin- tai nelinkertaisinakaan meinanneet pysyä paikoillaan vaan valuivat ruudukosta ulos. Lopuksi viimeistelin maton taittamalla hieman ylimääräistä ruudukkoa maton alle ja kuumaliimaamalla langanpäät paikoilleen. Kuumaliima houkutteli helppoudellaan, vaikka varmaan muitakin tapoja olisi ollut. 

Viimeistelyä vaille valmis matto. 

Nurja puoli näyttää melko villiltä. Ylimääräisen verkon leikkasin pois, mutta jätin 2-3 ruutua reunaan taitettavaksi. 

Kuumaliima tekee pohjasta myös vähemmän liukkaan. 

Matto sopii paikkaansa hienosti! Yläkerran vessan lattia on syksyisin ja talvisin todella kylmä, sillä lattialämmitys ei toimi ja matto on siksikin tärkeä. Matto tuntuu myös hauskalta varpaiden alla, kun toiset kuteet tuntuvat pehmoisilta, toiset jämäköiltä ja toiset upottavilta. On myös ihana kertoa lapsillekin, mitä kaikkia vaatteita matosta löytyy. Siinä on mm. paita, joka miehellä oli päällään tavatessamme. Siinä on vanhoja Maatanäkyvissä-festaripaitoja, New Yorkissa mukana ollut jättimäinen tuubihuiviasia, Metro-lehden paita siitä viikosta jonka mies lehteä jakoi. Yläasteaikainen yöpaitani ja paljon muita muistoja. Nyt vaan toivotaan, että tämä matto ei koe kakkavahinkoa! 

Mattoa tuo on hyvä kontrasti harmaalle lattialle. 


Seinän koristepallot sointuvat mattoon hyvin. 

Millaisia muistoja sinun räsymattoosi voisi tulla?

8 kommenttia:

  1. Tavallisesta räsymatostakin aina lapsena yritettiin katsoa mistä paidasta mikin raita on. Tässä on samaa ideaa. Varsinainen muistojen matto. Ja sopii teidän vessaan todella hyvin. Harmaa lattia korostaa kirkkaita värejä.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tavallisessa räsymatossakin paidat sun muut pääsisivät hyvin esiin. Tässä tekniikka on vain eri.

      Poista
  2. Onpas hauskan näköinen matto! Ja iloinen myös. Taitaa ruveta miunkin virkkuusormea kutittamaan ... muistoja ei taida miun matosta löytyä, kun ne on kudottu aiempiin mattoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hauska projekti! Minulle jäi vielä paitoja, mutta sellaisia vähemmän muistorikkaita valkoisia aluspaitoja lähinnä tuleviin projekteihin.

      Poista
  3. Ihana! Rikkinäisten vaatteiden pois heittäminen on oikeastaan ainoa siivousasia, missä olen hyvä, joten muistojen mattoa ei tulisi. Nykyään korjaan vaatteita enemmän kuin ennen, mutta ulkoiluvaatteet kuluvat yleensä niin puhki, että ne olisivat poistojonossa ensimmäisenä. Mattomateriaaliksi niistä ei kyllä olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän korjata vaatteita aiempaa enemmän - tai oikeastaan korjauttaa niitä äidilläni. Se onkin hyvä tapa ja sen jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla heittää vaatteen aikanaan roskiin.

      Poista
  4. Onpa ihana! Mulla on vaikeuksia heittää vanhoja suosikkivaatteita pois, kun olen niin kiintynyt niihin - ehkä voisin tehdä niistä maton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vähän samaa vikaa! Ja nytkin mietin, että miksi laitoin tuon oranssin paidan kuteeksi, kun sehän olisi ollut ihan hyvä... kunnes muistin, että siinä oli jo monta reikää!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.