Tuli joulu kultainen

Kaikesta "joulu on peruttu"-uutisoinnista huolimatta voin nyt huokaista helpotuksesta, että tulihan sieltä se kultainen joulu. Hieman erilainen kuin muina vuosina, mutta kultainen kuitenkin. Meidän ratkaisumme joulun suhteen oli niin pitkä omaehtoinen karanteeni kuin työni antoiva myöten ennen minun vanhemmilleni tulemista ja toisten isovanhempien tapaaminen vain ulkona. Muut normaalit sukuloinnit ja ystävien tapaamiset jätettiin välistä. En voi kieltää, etteikö jouluun olisi liittynyt haikeutta, mutta toisaalta varmasti joulu piirtyy mieleen myös ikimuistoisena. 

Löysin Disneyn sivuilta sopivan yksinkertaisen ohjeen Millenium Falconiin. 

Karkit ja kuorrute viimeistelivät aluksen. Ilman niitä ulkomuoto oli melko ankea. 

Ehkä jopa otan jotain opikseni tästä vuodesta. Olen useana vuonna valittanut, että joulustressiä ei aiheuta se, että joulujuttuja on niin paljon, vaan se, että kaikkea muuta on liikaa, joka vie tilaa joulujutuilta. Näköjään ei tarvitsekaan ottaa lomaa koko joulukuuksi, jotta ehtii tehdä kaikkia kivoja joulujuttuja. Pitää vaan jättää käymättä kaupoissa ja jättää sosiaaliset kontaktit minimiin! Ehdin tehdä itse ison osan joululahjoista, ehdin väsätä lasten kanssa pakettikortteja. Kokeilin tehdä itse joululaatikoita ja leivoin saaristolaisleipää. Ehdimme Bonskun kanssa tehdä jopa aivan superhienon Millenium Falcon (tai "Fillenium Falcom") piparkakkualuksen!

Pojista piparien leipominen oli ihanaa! Tein ensimmäistä kertaa itse taikinan, sillä en halunnut mennä taikinan vuoksi kauppaan. Siirappia lainasin naapurista. 

Aattona aikataulu poikkesi normaalista aatosta siten, että joululounasta ei syöty mummulassa, kuten tavallisesti, vaan menimme mummulan pihalle iltapäivällä syömää välipalaa, joka sisälsi lasten herkkuja, kuten nakkeja, ranskiksia, pizzaa, pullaa ja muita herkkuja. Pukki oli tuonut lahjat savupiipun kautta ja Vaari haki lahjat sisältä ulos. Iltapäivän pimetessä availimme lahjoja. Appiukko sanoi hyvin, että tunnelma oli kuin keskieurooppalaisella joulutorilla jouluvalojen valaistessa pihaa. (Sivuhuomiona kerron, että pitkä hame, jonka alle mahtui toppahousut, oli täydellinen asuvalinta, jossa oli myös ripaus juhlavuutta vaikka takki olikin ihan tavallinen "puistotakkini"). Mumilaan eli minun vanhempieni luo siirryttyämme aatto muistutti enemmän "ihan tavallista" jouluaattoa. Söimme erinomaisen jouluaterian, johon kuului jälleen kerran kalkkuna, porkkanalaatikkoa ja mätiä. Lapset iloitsivat toisesta lahjakierroksesta ja me aikuisetkin saimme mieluisia lahjoja.

Tunnelmallinen jouluaattohetki mummulan pihalla (kuva mummun ottama).

Bonsku odottaa aina erityisesti "mummun herkkuja". Luulenpa, että tämä oli hänen unelmajoulupöytänsä. 

Jouluevankeliumi luettiin vielä valoisassa (kuva mummun ottama). 

Minulla on onneksi pitkä joululoma ja miehellä hoitovapaata vielä vuoden loppuun saakka. Niinpä olemme nauttineet nyt tästä, että saamme viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Vaikka lasten unirytmi on aivan sekaisin, olemme saaneet levätä kun lapsilla on ollut viihdyttäjiä ja uutta tekemistä. Toisia isovanhempia olemme tavanneet päivittäin eri leikkipuistoissa ja meillä on ollut monia huippuhetkiä, mm. koko porukan yhteinen piiloleikki tihkusateisessa tyhjässä leikkipuistossa. Mumilassa taas olemme pelanneet monta etää uutta "dinobingoa" ja Bonskun kanssa meillä on ollut hauska askarteluhetki, kun teimme pokemonhamoille "pokepalloterraarioita" (niistä ehkä lisää myöhemmin). 

Ihan perinteinen jouluateria. Kalkkuna ja perunat maistuivat tästäkin pöydästä ainakin. 

Lahjahetket ovat tietysti illan odotetuimpia. 

Nyt on vielä muutamia päiviä lomaa täällä isovanhempien luona jäljellä. Vielä yritän olla liikaa miettimättä arkea, Tintin päivähoidon aloitusta ja sitä, miten paljon sosiaalisia kontakteja vielä pitää vältellä. Yritän keskittyä tähän jouluun, joka oli oikein korosteun kultainen ja melkein niin imelletty kuin tässä postaukessa on kuvattu (jos poikein tappeluita ja yökukkumisia ei lasketa siis). Tuntui, että pojatkin ovat leikkineet enemmän yhdessä nyt loman aikana ja Tintin puhe edistynyt huomattavasti. 

Välipäivinä kiersimme myös Vanhan Rauman joulukalenteri-ikkunat. 

Mikä tässä joulussa oli erityisen hyvää sinulle?

Aikuisen kokoinen joulukuusi

 Taas sain itseni kiinni ajatuksesta, että olenpa nyt oikein aikuinen. Tälläkin kertaa liittyen tavallaan viherkasveihin, sillä ostimme varmaan isoimman kuusen mitä meillä on koskaan ollut. Aiempina vuosina vanhempien luona on ollut aina ollut isompi kuusi kuin meillä, mutta nyt kokoluokka alkaa olla  melkein sama. Kuinka aikuista! Ehkä tätä mielikuvaa saattaa vahvistaa se, että sitä kuusta on koristelemassa kaksi innokasta lasta. Onneksi kuitenkin kuusta koristellessa pääsee itsekin juuri sopivaan lapsenomaiseen riemuun ja tunnelmaan.

Ensimmäisenä kuuseen pääsi Bonskun viskarissa tekemä glitterpallo, joka on  "Ihan sairaan hieno". 

Perinteikkäästi haimme kuusen taas 17.12., jolloin kuusten myynti kaupungin myyntipaikoilla Turussa yleensä alkaa. On ihanaa nauttia kuusesta ja sen loisteesta mahdollisimman pitkään! Lomani alkoi juuri tuolloin, joten mikäs sen parempi ensimmäinen lomapuuha kuin kuusen hakeminen ja koristeleminen. Lapset olivat tietysti myös innoissaan.

Koristeiden jakaminen sujui melko sopuisasti. 

Tintti oli lumoutunut hienoista koristeista. 

Koristeluhetki oli lähes idyllinen. Sekä Tintti että Bonsku uppoutuivat koristelupuuhaan täysillä, eikä koristeista tullut riitaa. Vain yksi kärpässienen mallinen koriste meni rikki jonkin veljellisen kärhämän seurauksena. Minä varjelin arvokkaita suosikkikoristeitani ja ripustin niitä Tintin ulottumattomiin. Yläoksille laitoin enkelit, kuten aina. Alaoksat ovat täynnä pieniä metallisia marssijoita ja kiiltäviä muovipalloja - ne vähiten herkät koristeet, jotta Tinttiä ei tarvitse koko ajan kieltää koskemasta koristeisiin. 

Pojat laittoivat koristeita varsin tasaisesti, ei tullut mitää rypäsoksia. 

Latva on varattu enkeleille ja tähdelle. 

Idyllinen koristeluhetki päättyi tietysti hymyilevään yhteisposeeraukseen kuusen edessä - tai sitten ei. Tintti alkoi lopuksi repiä koristeita alaoksista pois ja Bonsku taas sydämistyi tästä ja koko touhu loppui riitaan. Onneksi tilanne saatiin katkaisua ennen kuin kuuselle kävi pahemmin. Hieman edelleen oksien heiluttelu on houkutellut Tinttiä, mutta ei onneksi kovin häiritsevästi. Saas nähdä kuinka kuusen käy. 

"Pukki"

Kuusen tuoma valo ja ilo tuntui tänä vuonna aivan erityisen hyvältä. Iloa ja piristystä, muistutus siitä että on jotain pysyvää vaikka tämä vuosi on ollut yhtä muutosta, suositusta ja varomista. Osa jouluperinteistä toteutuu aivan juuri kuin muinakin vuosina. 

Valmis! Tässä vielä sovussa, mutta poseerauskuvaa en enää saanut. 

Joko teillä on kuusi tai millaisesta kuusesta haaveilet?

Joululahjaspoilaus 2020

 Taas on tullut aika tehdä vuoden joululahjaspoilaus. Eli jos epäilet saavasi minulta joululahjan, etkä halua sen paljastuvan, älä lue enempää! Paitsi jos olet kummipoika, teidän lahjoja en tässä esittele. Mutta tuskin kukaan kummipojistamme tätä blogia lukeekaan. 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Eipäs kurkita!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Tämän vuoden pakettikoristeteema koostuu poikien taideteoksista, glitterliimarusetista ja tähdistä. 

No niin, nyt asiaan. Pääsin kuin pääsinkin tänä syksynä yhdeksi kerraksi keramiikkapajaan, joten tänäkin vuonna lahjana on keramiikkaa. Viime vuonna tein pieniä kulhoja, tällä kertaa sain idean kuusenkoristeista. Kuusenkoristeet ovat siitä kivoja joululahjoja, että niitä ei oikein voi olla liikaa. Ja jos ei ole kuusta, voi koristeen ripustaa muuallekin. Sain vision eri savilajeista tehdyistä pienistä joulukuusista, jotka lasittaisin lumihuippuisiksi ja tekisin pieniä joulupalloja alilasitteella. 

Raakapolton jälkeen. Tuo punainen sävy on herkullinen, vaikka ei lopullinen. Musta savi taas on vähän tylsä ja pilkkusaven pilkut eivät vielä näy. 

Kuusen nauhan tein alilasitteilla ja sitten dippasin kuuset vielä varsinaiseen lasitteeseen. Pienen kaistaleen jätin lasittamatta. 

Kuusien tekeminen oli hauskaa, mutta melkoista sarjatyötä. Varsinkin, kun tiesin pääseväni varmuudella vain yhdelle pajakerralle, piti kuusia saada valmiiksi kerralla riittävästi. Sain niitä lopulta tehtyä nelisenkymmentä kappaletta. Noin kolmasosa on tehty pilkkusavesta, kolmannes punasavesta ja kolmannes karkeasta mustasta savesta. Tein kuuset ihan vapaalla kädellä, joten jokaisesta tuli oma yksilönsä. 

Valkoinen lumihuppu näkyy parhaiten valkoisissa, mutta myös mustasavessa aika kivasti. Punasaviset näyttävät varsin sopivilta tänne Lounais-Suomen ilmastoon. 

Koristelin kuuset saman kaavan mukaan, sillä myöskään lasituspajoista pääsin vain yhteen. Siinä tulikin aika kiire, enkä meinannut saada koristeiden reikiä putsattua tarpeeksi hyvin. Ehkä kiireestä johtuen valkoinen "lumihuippu" ei puna- ja mustasavisten kuusien kanssa oikein onnistunut ja niistä tuli hieman tummempia kuin olin ajatellut. Hauskoja ne silti ovat. Jokaista kuusta kiertää yksi värikkäiden pallojen nauha ja alaosa on lasitettu kirkkaalla lasitteella. 

Vielä nauhojen pujotus rei'istä ja sitten kuuseen. 

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lopputulosta olisi ollut ehkä kiva ensin testata ja sitten hioa. Aika kivoja nämä silti ovat ja säästän itsellekin muutaman omaan kuuseen. Toivottavasti pääsen taas ensi vuonna jatkamaan keramiikkaharrastusta vähän aktiivisemmin. 

Mikä on tämän vuoden paras joululahjaideasi?

Yllärikynttilöitä

 Jos jotain hyvääkin tässä liki kaikkien sosiaalisten menojen peruuntumisessa, niin olen ainakin saanut ja jaksanut keskittyä muutamiin kivoihin joulujuttuihin täysillä. Pettymyksekseni odottamani kynttilänvärjäyspaja tietysti peruuntui, mutta onneksi olen tehnyt kynttilähommia jo aiempina vuosina omatoimisesti, joten päätin kaivaa kynttiläntekovermeet varastosta esiin.

Itsenäisyyspäivän kynttilät koristelin kaupan kynttilöistä. Niistä tuli kuin maalauksia!

Olen tehnyt kynttilöitä sekä kastamalla että muottiin valamalla. Kastaminen on  helppoa puuhaa, mutta erittäin hidasta puuhaa, joten lapsiperhearjen keskellä luovuin tällä kertaa siitä ajatuksesta. Myös muottiin valaminen on sinänsä helppoa, mutta vuosien varrella muutama jippo ja juttu oli unohtunut, joten sekään ei sujunut aivan niin käden käänteessä kuin olin kuvitellut. Olen joskus ennenkin valanut kynttilöitä maitopurkkeihin, mutta onnistumisprosentti oli sen verran pieni, että projekti jäi vaiheeseen eikä koskaan päätynyt esimerkiksi postaukseksi asti. 

Vanha kunnon kynttiläkeittolevy. Toinen levyistä ei kylläkään enää lämpiä. 

Sekalainen kokoelma muotteja ja katkenneita kynttilöitä. 

Käytin muotteina perinteisiä maito- ja mehutölkkejä. Katkaistun maitotölkin pohjaan reikä, reiästä läpi sydänlanka, joka vedetään suoraksi ja kiinnitetään grillitikkuun maitotölkin päälle. Reikä kannattaa vielä tilkitä jollain, jotta massa ei pääse valumaan reiästä ulos. Tällä kertaa käytin muovailuvahaa, joka toimi hyvin. Sitten vaan sulatetaan ja värjätään sopiva kynttilämassa. Minulla oli tällä kertaa sekä askartelukaupan kynttiläsekoitusta että vanhoja kynttilänpätkiä. 

Kokeilin tehdä kynttilöiden pintaan kuvioita ripottelemalla väriainetta ensimmäisen kerroksen pohjalle ja tekemällä kuvioita. 

Halusin tehdä raidallisia kynttilöitä ja luin niksejä kerrosten tekemiseen. Totesin näitä tehdessäni, että raitojen onnistuminen riippuu kyllä monesta asiasta. Edellisen värikerroksen on oltava juuri sopivasti kovettunut ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Jos edellinen kerros on vielä liian sulaa, kerrokset sekoittuvat. Jos taas kerros on jähmettynyt jo liikaa, kerrokset eivät tartu toisiinsa vaan ovat vain sydänlangan varassa kiinni. Luin hyvän niksin, että sukkapuikolla voi kokeilla kerroksen sopivuutta. Jos puikolla ei pysty enää tökkäisemään jälkeä massaan, voi seuraavan kerroksen kaataa. Aina tämä ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Välillä mielestäni todella jähmettyneet kerrokset murenivat ja värit sekoittuivat täysin. Onneksi vain kerran kerrokset jäivät irrallisiksi. Pohdin myös, olisiko massan lämpötilaa kannattanut mitata. Ehkäpä liian kuuma massa sulatti jo jähmettyneet kerrokset liiaksi. 

Nyt näyttäisi aika sopivalta seuraavan kerroksen kaatamiseen. 

Muutamissa kynttilöissä ongelmaksi tuli myös massan jähmettyessä sen epätasainen "kutistuminen" ja muutamiin kynttilöihin tuli pohjaan reikiä. En tiedä tarkkaan, miten tätä voisi ehkäistä. Auttaisiko sydänlangan kastaminen ensin sterariiniin (kuten olisi kai kuulunut tehdä) vai onkohan tälle mitään tehtävissä? Niin suuri ongelma ei ollut, että olisin jaksanut selvittää kuitenkaan. 

Näissä kerrokset muodostuivat hieman ennalta arvaamattomasti - tuossa melkein kokonaan punaisessa piti olla vihreä kerros. Myös kynttilämassa oli näissä epätasalaatuisinta. Aika hienoja silti. 

Näissä kerrokset onnistuivat jo paremmin ja melkein jopa muistin aina, mitä edellisissä kerroksissa oli. Seuraavalla kerralla kirjoitan muistiin. Tein myös muutamia "kakkukynttilöitä". 

Lopputulosta oli mahdotonta arvailla ennen muottien poistamista. Tässäkin lajissa varmasti kokemus auttaisi ennakoimaan lopputulosta ja välttämään hankaluudet. Onneksi lopputulos oli kaikesta huolimatta positiivinen yllätys, vaikka osa kynttilöitä oli kyllä ihan eri värisiä kuin olin alunperin ajatellut. Erityisen hauskoilta näyttivät muutamat kokeilut, joissa ripottelin kynttiläväriä suoraan muottiin, kun olin jo laittanut massan muottiin. Väristä tuli hienoja kuvioita kynttilän pintaan. Kynttilän keskellä läpikuultavankaan parafiinikerroksen keskeltäkään väri ei kuitenkaan näkynyt. 

Tässä näkyvät muotin pohjalle ripotellut väriainepalaset hienosti. Aika hauskoja tuli näistäkin.

Aivan lopuksi päätin vielä värjätä meille itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoisia kynttilöitä. Sulatin pienen määrän kynttilämassaa, jonka värjäsin siniseksi. Sitten pyörittelin ja ripottelin ja valutin kynttilämassaa valmiisiin valkoisiin kynttilöihin. Mielestäni niistä tuli todella onnistuneet ja kauniit! Pienelläkin vaivalla ja parilla värivaihtoehdolla voisi saada kotonakin koristelemalla todella kauniita ja uniikkeja kynttilöitä. 

Mitä joulujuttuja sinä olet ehtinyt tehdä?