sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kaapo - eiku Bonbon leipoo pizzaa

Ovatko nämä nyt varmasti oikeita pizzajauhoja?

Vaikka Bonsku on innokas leikkikeittiön käyttäjä, en ole hirveästi ottanut häntä mukaan oikeisiin kokkailuihin. Yksi syy on se, että viime aikoina en ole hirveän paljon edes kokkaillut, mutta myös ihan se, että en ole jotenkin tajunnut Bonskun voivan jo auttaa keittiöhommissa. Nyt lauantaina vietimme Bonbonin kanssa iltaa kahdestaan ja keksin hetken mielijohteesta alkaa tehdä pizzaa. Yhtä hetken mielijohteesta päätin antaa taikinakulhon Bonskulle ja katsoa, mitä tapahtuu. 


Sinne vaan! Jauhoa, jauhoa, enemmän jauhoa!


Taikinan vaivaaminen käy helposti kauhan avulla. 

Kokeneena leikkikokkina Bonsku tietysti tiesi heti, mistä on kyse. Hän läiski taikinaa kauhalla ja halusi kovasti sekoittaa. Innokkaasti hän lisäsi myös jauhoja taikinaan (pussi oli melkein tyhjä, joten pelkoa liian tiiviistä taikinasta ei ollut). Taikinan vaivaamisen hoidin minä, sillä Bonsku ei halunnut ilmeisesti sotkea käsiään. Laitoimme yhdessä taikinan hellalle kohoamaan ja peitimme pyyhkeellä.

Vähän tarttuu. Lisää jauhoja!

Hauskin vaihe taisi olla taikinan kauliminen. Ajattelin antaa Bonskun ensin vähän tutkailla ja levitellä taikinaa ja levittää se sitten itse kunnolla. Meillä ei ole tavallista kaulinta, joten yleensä olen levittänyt pizzatakinan ihan käsin tai joskus myös pulikalla, jos se ei ole meinannut levitä. Vaan Bonskupa kaivoi oitis esiin oman leikkikaulimensa ja alkoi kaulia taikinaa ohueksi! Olin aivan kaulimella päähän lyöty! Luultavasti Bonsku on oppinut kaulimen käyttötarkoituksen Kaaposta, jossa yhdessä jaksossa tehdään pizzaa. Tiedä häntä, mutta kummasti lapset oppivat ihan huomaamattaan. Kun taikina oli saatu kaulittua, nostin sen vielä ison lastan päälle, jotta sen saa helposti nostettua pizzakivelle. Tämän jälkeen Bonsku runttasikin taikinan takaisin mytyksi, joten kaulintavaihe piti toistaa uudestaan. Noooh, kertaus on opintojen äiti.

Täytteet on aseteltava tarkkaan. Ottaisiko seuraavaksi juustoa vai herkkusieniä?

Myös reunoille pitää saada täytettä!

Muuten pizzan tekeminen sujui oikein mukavasti ja melko siististi, mutta tomaattikastikkeen kohdalla tein virheliikkeen. Ajattelin saavani hallittua tilanteen ja levitettyä tomaatin yhdessä Bonskun kanssa, mutta Bonbon riisti kauhan kädestäni ja läiski menemään. Tomaattia priiskui joka paikkaan! Ehkä on paikallaan hankkia Bonbonillekin esiliina. Muu täytteiden levittäminen sujui oikein mallikkaasti, mitä nyt tietysti välillä piti vähän napsia mozzarellaa suuhun. Toisaalta niinhän minäkin saatan tehdä, yleensä tosin en ensin ole levittänyt sitä pizzan päälle. Katsoin jälleen sivusta suu ammollaan, miten hienosti ja taitavasti Bonbon levitti täytteitä pizzalle. Aivan kuin hän olisi tehnyt sitä aina!

Laadunvalvonta on tärkeä osa pizzanvalmistusta. 

Hui! Uuni on kuuma. 

Bonsku seurasi pizzan paistumista kiinnostuneena. Pizzan ottaminen uunista oli minulle vähän jännitysmomentti, mutta Bonbon varoo onneksi aika hyvin jo suljettuakin uunia saati sitten avointa. Pizza pääsi hiukan tummumaan, mutta ei onneksi liikaa. Maku oli oikein maukas, mutta ehkä vähän liikaa jauhoja Bonsku oli sittenkin saanut kaadettua taikinaan. Pizza maistui myös Bonskulle ja oli mahtava syödä ihan samaa pizzaa, sillä enää Bonskulle ei ole tullut ihottumaa ainakaan kypsästä tomaatista. Jee!


Valmis! Vähän reunoista tuli tummat, mutta onneksi ei sentään ihan mustuneet. 

Nyt minun pitäisi ehdottomasti keksiä muitakin ruokalajeja, joiden tekemiseen Bonbon on helppo ottaa mukaan. Etenkin viikonloppuisin olisi kiva tehdä ruokaa yhdessä. On niin hauskaa, kun Bonskun kanssa voi puuhata jo niin monenlaista!

Nam nam! 

Onko sinulla hyviä vinkkejä taaperon kanssa kokkailuun?


lauantai 11. helmikuuta 2017

Karkkiarki 3/52

"Prumpu, prumpu!" alkaa Bonsku hokea yleensä jo muutaman puurolusikallisen jälkeen iltapalalla. Joskus jo päivällisellä, kun pitää varmistaa että joko nyt olisi iltapala ja pääsisi kylpyyn. Niin vaan pikkuvauvavaiheen kylvynvihaajasta on tullut kunnon kylpijä ja vesipeto ja kylpy on usein arki-illan kohokohta. 

Kylpy on monessa mielessä tärkeä osa arkeamme. Sen lisäksi, että se on Bonskulle kivaa on kätevää, kun hän istuu kylvyssä ja pysyy itse tekemään rauhassa iltatoimia samalla ja vaikka venyttelemään. Usein käyn samalla myös itse suihkussa, sillä silloin Bonbonin ei tarvitse joko itkeä oven takana tai minun tarvitse varoa, ettei hän tunge suihkuun ja kastu. Onneksi amme on sopivan pieni, että mahdumme molemmat pesulle hyvin. 

Ammeen pitää tietysti olla umpitäynnä leluja. Uusien kumiankkojen lisäksi Bonskulla on minun vanha vedessä vinkuva pingviini, kylpyrenkaassa keikkuva sammakka ja pieni ankka, joka on kuvassa kädessä. 

Lämmin vesi myös rauhoittaa vilkasta pientä poikaa ja ehkä saattaa rauhoittua päivän touhuista vähän helpommin.  Hänen ihonsa on myös hieman kuivuuteen taipuvainen, joten sain jostain vinkin lisätä kylpyveteen hieman merisuolaa. Se on tuntunut auttavan ainakin jonkun verran, sillä iho on minusta parempi kuin viime talvena. Tiedä häntä. 

Iltapalan jäljiltä Bonskun naama on usein täynnä puuroa tai jogurttia. Kylvyssä lähtee!

Kun Bonskun kylpytouhuja katselee, niin tulee itsellekin olo, että amme olisi kiva juttu. Vaikka varmaankaan en sitä kovin usein raaskisi käyttää. Olisipa Stokken taitettavia ammeita myös aikuisille!

Kylpy vai suihku, kumman valitsisit?

maanantai 6. helmikuuta 2017

Bonskun garderoobi osa 2

Bonskun garderoobin uusmpia hankintoja on Metsolan Pupu Tupuna -paita. Sähkönsiniset chinot sopivat sen kaveriksi hyvin. 

Selailin blogia taaksepäin ja muistelin tehneeni Bonskun vaatteista postauksen noin vuosi sitten. Ehkä silloinkin joku sitä synttäripostauksessa toivoi. Enpä silti olisi ajatellut, että kirjoitin viimeksi Bonskun vaatteista tasan vuosi sitten! Todellinen vuosikatsaus siis. Onhan Bonbonin garderoobi noista ajoista muuttunutkin, joten oli jo aikakin päivittää tilanne!

Bonskun alusvaatevarastot ovat täynnä villaa. Vihreäsävyiset ovat mumin ompelemia, oranssit ostettiin Tallinnan reissulta ja valkoinen paita on ruskovillan. 

Bonskun vaatteiden kulmakiveksi ovat nousseet ohuet villa- ja silkkivillakerrastot. Kotimme lattiat ovat suhteellisen viileät, eikä Bonsku ole kaikkein lämminverisimmästä päästä. Meillä on käytössä yksi Ruskovillan ihana valkoinen silkkuvillapaita, joka sopii hyvin vaikka juhla-asun alle. Arkivaatteiden alla on usemmiten Mumi's designin (eli Bonskun mumin tekemiä) villakerrastoja. Hän on surautellut kerrastoja Myllymuksujen ohuesta merinoneuloksesta riittämiin. Nyt käytössä on eniten terällisiä housuja, jotta varpaat pysyvät lämpiminä. Bonskun myös minäkin olen tajunnut silkkivillakerrastojen ihanuuden, enkä enää palele, kun ihoa vasten on Tamsilkin silkkivillapaita. 

Tässä sekalainen yhdistelmä Mayoralia, Polarn o pyretiä, Name itiä ja isovanhempien Puolan tuomisia. 

Vuosi sitten pohdiskelin, että olinkin tykästynyt käyttämään Bonskulla "vauvaisampia" vaatteita kuin olin ajatellut. No, vähitellen ne vauvaisat haalariasut, bodyt ja lököplyysihousut ovat väistyneet reippaamman pikkupoikatyylin tieltä. Aika usein Bonskulla on yllään farkut tai chinot (opin juuri, mitä tämä tarkoittaa) ja jokin raidallinen tai värikäs neulepusero. Välillä arkenakin on kauluspaitoja, mutta niitä käytetään ehkä enemmän juhlissa. 

Tässä sekalainen yhdistelmä Cirafia, Po.pia, Lindexiä ja jotain ulkomaalaista merkkiä. 

En ole erityisen merkkiuskollinen. Edelleen Polarn o Pyretin vaatteet miellyttävän ja välillä seurailen facebookin merkkikirppiksiä. Osa vaatteista on uusia, osa käytettyjä. Osa merkkivaatteita, osa markettikamaa. Kaikissa on hyvät ja huonot yksilönsä. Pyrin suosimaan kotimaista ja käytettyä, mutta kyllä meillä kaikki päätyvät käyttöön, mitä lahjaksi saadaan. 

Leijonapaita on Dadamora-merkkinen, Seeprahousut Pauleni puksipoodin, hauska kettupaita Zarasta, vaalean turkoosit housut Noshin, kuviollinen printtipaita Hellapuun ja houst Hillan.

Reippaan klassikkotyylin lisäksi tykkään käyttää erilaisia hauskoja ja tietysti värikkäitä printtivaateita. Olen vaan ihan älyttömän nirso niiden värien ja printtien suhteen. Väriä pitää olla, mutta ei liian retrovärejä. Kuosien pitää olla hauskoja, mutta ei liian levottomia. Sopivan kuosin ja värin tietää vain, kun se osuu kohdalle. Esimerkiksi Ylläolevan kuvan Leijona-paita iski heti ja oikeanpuoleinen Hellapuun paita on ollut suosikki jo yli puoli vuotta. Ensin se oli vähän iso ja nyt vähän kittana, mutta mahtuu onneksi edelleen. Uudet suosikit ovat facebook-kirppikseltä bongaamani Metsolan Pupu Tupuna-paita sekä mumin tekemä autopaita. 

Autopaita on tehty Hellapuusta löytyneestä kankaasta. Myös ihana Vespa-body on Hellapuun. 

Bodyja on käytössä oikeastaan enää vain yksi, Hellapuun Vespa-body, sillä se on niin hauska. Muuten bodyt alkavat olla minusta menevällä taaperolla jo vähän hankalia. Nyt Bonskun mumi on innostunut pyynnöstäni tekemään myös päällivaatteita Bonskulle, kun löysin niin hauskan kankaan Hellapuusta. Mumi on aikoinaan tehnyt miulle paljon vaatteita ja nyt Bonsku saa myös kauniita yksilöllisiä vaatteita. 

Mumi's designin yksilöllisiä yksityiskohtia. 
Osa vaatteista oli tietenkin pyykkikopassa, mutta oli tämä aika kattava katsaus Bonbonin tämänhetkiseen tyyliin. Vielä toistaiseksi hän ei ole itse ilmaissut mielipidettään siitä, millaisiin vaatteisiin hän haluaa itsensä puettavan. Toistaiseksi mennään siis äidin maun mukaan. Ja vähän iskänkin, sillä arkena hän valitsee vaatteet. Saa nähdä, koska tyylikkäistä klassikkoasuista ja värikkäistä printeistä siirrytään harmaan-vihretävän-siniharmaisiin trendilelujen kuvilla koristeltuihin "poikavaatteisiin". Toivottavasti ei koskaan. 

Onko sinulla vinkata kivoja vaatemerkkejä, joilla olisi kivoja printtejä? Sopivan värikkäitä ja sopivan kuviollisia. 


lauantai 4. helmikuuta 2017

Oikutteleva arvontakone

Arvontavälineistö valmiudessa.

Viimein pääsin arpomaan, kun aikaa, energiaa ja valoa on riittävästi. Talvi ei ole päivätyössä käyvälle bloggaajalle parasta aikaa, kun iltaisin valo ei riitä valokuvaukseen. Viime vuoden hienoa onnenpyörää ei oikein enää pysty toistamaan, mutta värväsin silti Bonskun arpojaksi. 

Kaikki arvontaan osallistuneet, perinteisesti post-it-lapuilla. 

Arvontalipukkeet legoihin piilotettuna. Kaikki laput teipattiin paikoilleen. 
Ajattelin, että Bonskua houkuttelisi nostaa legoja pussista, joten kirjoitin nimet perinteisesti lapuille ja piilotin Duplojen sisään. Koska laput tippuivat herkästi, sulkin legojen reiän teipillä. Sitten vaan Legot pussiin ja arpomaan! 

Arpoja lisäämässä vähän tyhjiä arpoja. 

Vaan ei eipä se tietysti niin helposti mennytkään. Bonsku innostui niin kovasti legojen laittamisesta pussiin, että eihän siitä arpomisesta mitään tullut. Aina kun pyysin ottamaan pussista legon, sinne sujahti uusi palikka! Onneksi hetken kuluttua Bonsku unohti tämän leikin ja arpominen alkoikin kinnosta. 

Kylläpäs pitää kurottaa syvälle...

Ja tuubihuivin tai tuluskukkaron voittaja on...



Onnea Heidi.!

Ja lohdutuspalkinnon saa...



Onnea RL!

Onnea voittajille ja kiitos kaikille arvontaan osallistuineille! Voittajat voitte ottaa minuun yhteyttä lähettämällä postia sivupalkin sähköpostiin. 

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Karkkiarki 2/52

Uusi arki alkaa asettua uomiinsa ja kuten arvata saattaa, paremmin kuin osasin odottaa. Bonsku viihtyy iskän kanssa loistavasti ja minä voin olla töissä kevyellä mielellä. Vain yhtenä aamuna, juuri tänä maanantaina, Bonsku on herännyt ennen kuin olen lähtenyt töihin. Silloin hän tietysti itki perääni, mutta oli kuulemma nukahtanut lähtöni jälkeen pian uudestaan ja posottanut unta kymmeneen. Minä olen viihtynyt töissä, vaikka silti työpäivät saisivat kyllä olla vähän lyhyempiä. Ja nyt pitenevät vielä entisestään, huoh. 

Arkikuva 2/52. Huono äiti somettaa ja lapsi katsoo Kaapoa. Tsot tsot. 

Uusi arki on tuonut mukanaan myös uusia rutiineja. Päivän paras hetki on, kun avaan oven ja kuulen iloisen kiljahduksen. Pian Bonsku jo juoksee innoissaan vastaan ja tanssii pienen onnentanssin. Pian jo istuskelemme sylikkäin sohvalla. Minulla on kädessäni kuppi kahvia ja Bonsku saa katsoa päivän Kaapo-annoksensa. Minä ehkä siinä selailen omia juttujani toiselta pädiltä tai puhelimesta. Korpit saattavat jo kaarrella talomme yllä, mutta minusta tämä on paras mahdollinen tapa käyttää sosiaalista mediaa lapsiperhearjessa. Molemmat saavat läheisyyttä - win. Minä saan hetken hengähdystauon ja aivotonta toimintaa töiden jälkeen - win. Lapsi saa haluamaansa ohjelmaa - win. Win-win-win-tilanne siis, enkä keksi siitä mitään pahaa. Istuskelemme sohvalla tämän kahvikupilliseni ajan ja sitten jatketaan jo muita päivän juttuja yhdessä. 

Haha, tajusin juuri, että molemmissa ensimmäisissä arkikuvissa Bonbonilla on tabletti kourassa. Tästä voisi lähteä liikkeelle monenlaiset spekulaatiot siitä, millaisia virikkeitä Bonsku arjessaan saa. Mutta Nämä hetket ovat vain hetkiä, eivät koko totuus, kuten kaikki blogimaailmassa. Arkisia juttuja, mutta kuitenkin vain pieni siivu koko arjen todellisuudesta. 

Miten sinä rentoudut töiden jälkeen?

P.S. Älkää huoliko, kohta kyllä arvon synttäriarvonnan voittajat, nyt vain en ole millään ehtinyt! 

maanantai 23. tammikuuta 2017

Karkkiarki 1/52

Päätinpä minäkin ryhtyä arkikuvahaasteeseen Lähiömutsin tyyliin, kun bongasin Soppaa ja Sirkushuveja -blogin aloittaneen myös haasteen. Ideana on siis kerran viikossa postata siloittelematon arkikuva ja tarina sen takaa. En koskaan saa valmiiksi "meidän päivä" -tyyppisiä postauksia, vaikka aina välillä niitä suunnittelenkin. Ehkäpä viikottainen arkikuva on parempi tapa kuvata meidän arkea. 

Arkikuva 1/52. Bonsku, pappa ja mumi. 

Isovanhemmat ovat arjessamme korvaamaton apu ja olemme tästä erittäin kiitollisia. Maanantaisin miehen kakkostyö (josta hän ei ole hoitovapaalla) menee sen verran päällekkäin minun työpäiväni kanssa, että hoitoapua tarvitaan. Ja on itseasiassa todella kivaa, että kun arkiviikko pyörähtää käyntiin, tapahtuu jotain erityistä. Isovanhempien vierailut ovat Bonskulle suurta juhlaa ja minäkin saan viikon ensimmäisen työpäivän jälkeen vähän hengähtää kun Bonsku touhuaa isovanhempien kanssa. Tabletilta katsotaan vähän Kaapoa ja välipalaksi on jotai herkkua. Sillä ei ole niin väliä, jos lelut ovat hujan hajan ja kahvipöydällä on parittomia sukkia. Ne ehtii siivota sitten myöhemmin. 

Loppuun vielä muistutus blogin synttäriarvonnasta! Edellisessä postauksessa unohdin mainita, mihin saakka saa osallistua, joten laitetaan nyt tähän, että osallistua voi tiistaihin 31.1. klo 23:59 asti. Eli nyt vielä kerkiää keksimään karkkilaskuja! 

tiistai 17. tammikuuta 2017

Karkissa vara parempi - Ai Karkkii 5-vuotta!

Joululahjaksi saatu ihana muikkuliina on täydellisen värinen. Keräsin postaukseen kuvia uusista ja vanhoista karkkisvärisistä asioista. 

Uusi vuosi, uudet karkit! Pari päivää sitten blogi täytti 5-vuotta. Muistin kyllä tällä kertaa päivän, mutta sunnuntaina olin orastavan vatsataudin väsyttämä, enkä jaksanut ajatella asiaa. Nyt kun elämä alkaa voittaa, on hyvä hetki istahtaa koneen ääreen kirjoittelemaan. Olen pitänyt blogia jo puoli vuosikymmentä, se tuntuu jo pitkältä ajalta! 


Vanha kunnon Origo on niin upean värinen. Kummeilta joululahjaksi saatu Alessin kulho sopii siihen hauskasti. 

Vaikka postaustahti on hieman hidastunut, niin aika säännöllisesti blogi on kuitenkin koko ajan päivittynyt, eikä pitkiä blogitaukoja ole päässyt syntymään. Totta puhuakseni olen välillä kyllä miettinyt, että kuinka kauan blogit vielä pysyvät hengissä ylipäätään, kun niin moni lukemani blogi on hiljentynyt tai virallisesti lopettanut. Aika karkkia kutakin. Onneksi uusia blogeja kuitenkin edelleen syntyy, jos vain olisi aikaa niihin perehtyä. Ja onneksi moni minulle tärkeä pitkän linjan bloggaaja vielä jatkaa. Esimerkiksi Minnaa ja Oranssia (edeltäjänään Tipulassa) olen seurannut jo lähes koko blogiuran ajan. Ja tietysti ihan jokainen virtuaalinen kommentoija tuo hymyn huulille ja innostaa kirjoittamaan uutta. Myös lukijat, joiden kommentteja kuulen aina silloin tällöin kiertoteitse tai suoraan kasvotusten, kannustavat jatkamaan.  

Sain joululahjaksi eräältä Secret Santalta täydellisen väriset villasukat. 

Tein blogin paikaksi kirjoitella meidän kodista, elämästä, resepteistä ja käsityö- ja askarteluprojekteista ja sitä se on edelleen. Värien ja elämän iloinen sekamelska. Kaipaan jotain kanavaa kirjoitella ja jakaa valokuvia, joten tämä on tuntunut edelleen parhaalta kanavalta siihen, vaikka kaikenmoisia snäpchättejä sun muitakin olisi. Instagramiinkin päätyy yleensä nopeita puhelinräpsyjä eikä harkittuja sisustuskuvia. Niinpä Ai Karkkii! porskuttaa edelleen, kun vaan aikaa riittää. Mihin Karkkis väreistään pääsisi? 

Äidiltä sain joululahjaksi tämän eväskylmälaukun työpäivän lounastaukoa piristämään. 

Koska puoli vuosikymmentä on jo kovin merkittävä ajanjakso, olisi Ai Karkkii-blogin tärkeä jättää jälkensä historiaan. Siksipä ajattelin tässä postauksessa julkaista joukon sananlaskuja, joiden toivon ottavan karkkia alleen ja säilymään historian kirjoissa. Varmaan jo huomasitkin niitä tekstin joukossa. Hieman ehkä kunnianhimoinen tavoite, mutta eikö olisikin hauskaa, että kaikki hieman pessimistissävyiset suomalaiset sanonnat sisältäisivät sanan "karkki"? Johan lähtisivät onnellisuusluvut nousuun, kun sananlaskut muistuttaisivat iloisista väreistä, makuelämyksistä ja lapsuusmuistoista. Tässä muutamia ehdotelmia uusiksi suomalaisiksi sanonnoiksi jo teksissä mainittujen lisäksi.

Ei karkki venettä kaada.

Parempi karkki pivossa kuin kymmenen kaupassa.

 Rohkea karkin syö.

Mitä useampi kokki, sitä värikkäämpi karkki.

Karkki päivässä pitää lääkärin loitolla. 

Kaksi karkkia yhdellä iskulla.

Happamia sanoi kettu nimikkokarkeista. 

Okei, okei, voi olla että joidenkin sanontojen merkitykset hieman vääristyvät, eivätkä ne täysin vastaa nykyisiä ravitsemussuosituksia, mutta kyllä ovat paljon iloisempia! Tai jos eivät sanonnat piristä päivääsi, niin ehkä postauksen kuvat ja värit tekevät sen. 

Värien puolesta meillä on aina kesä, kuten myös serkulta saadussa uudessa essussakin. 

Eikä se olisi synttäripostaus eikä mikään ilman arvontaa! Tällä kertaa arvontaan osallistut vastaamalla seuraaviin kohtiin kommenteissa: 

1. Mistä asioista haluaisit lukea blogistani jatkossa? Ehdota laajoja aihepiirejä tai tarkkoja postausaiheita!

2. Keksimällä yhden Ai Karkkii -aiheisen sananlaskun. 

Palkintona voit voittaa jotain käsinkudottua, mahdollisesti tuubihuivin, jos vaan loimea riittää joululahjahuivien jälkeen. Ja jos ei riitä, niin tuluskukkaroon ainakin riittää! Lohdutuspalkintona on tietysti karkkia.

Nyt vaan karkki poskessa keksimään uusia sananlaskuja!