torstai 25. toukokuuta 2017

Karkkiarki 11/52: Aamiaismuodin huipulla

Kaupallinen yhteistyö: tuotteista saatu Plussapisteitä ja S-bonuksia. 

Tuorepuuron päälle kasattu kauden hedelmiä: banaania (aina sesongissa), kiiviä (ehkä oikeasti jossain sesongissa) ja pakastemansikoita (vintage). 

Kiireisessä arjessa ei ole aikaa istua tuntitolkulla aamiaispöydässä. Niinpä olen liittynyt trenditietoisiin tuorepuuronpuputtajiin. On niin näppärää sekoittaa illalla ainekset kauniiseen lasipurkkiin ja napata se mukaan, kun aamulla viilettää töihin. Kahvitauolla voi sitten istahtaa rauhassa nauttimaan tuorepuurosta, jossa yhdistyvät vaikkapa jogurtin täyteläisyys, kauran pehmeys ja marjojen raikkaus. Perinteisten puuroainesten lisäksi tuorepuuroon on tärkeä lisätä eksoottiselta kuulostavia uusia ainesosia, kuten chia-siemeniä. Puuro täytyy tietysti pakata lasipurkkiin, sillä hieman värjäytynyt ja nuhjuinen tupperware ei säilö tuorepuuron aromeja parhaalla mahdollisella tavalla, eikä anna tuorepuuronpuputtajasta oikeanlaista mielikuvaa.

Omenamehu on yllättävän hyvä lisä tuorepuurossa. Kaurajogurtti toimii minusta paremmin kuin tavallinen, sillä maku on pehmeämpi. Tavallinen käy kyllä myös hyvin, mutta tätä sattui olemaan. 

Puoretuuroni (käännän sanan aina mielessäni näin) koostan seuraavalla tavalla:

n. ½ dl kaurahiutaleita
n. ½ dl nestessä (esim. omenamehu, kauramaito, maito)
n. ½ dl (kaura)jogurttia (kaurajugu tekee puuron mausta pehmeän)
Pieni kourallinen auringonkukansiemeniä, ehkä jotain pähkinärouhetta tai mantelia
1 tl chia-siemeniä tuomaan trendikkyyttä ja ajanhermoa
Hedelmiä ja marjoja, usein pakkasesta jäisiä mansikoita
 Välillä maapähkinävoita ja muussattua banaania

Sekoita kaikki ainekset ja laita tekeytymään yöksi jääkaappiin. Aamulla nappaa purkki mukaan ja kuvittele olevasi suosittu lifestyle-bloggaaja. 

Tuorepuuropurkki nousemassa arjen yläpuolelle.

Trendikästä tai ei, olen ihan oikeasti nyt innostunut tekemään tuorepuuroja seuraavan päivän aamupalaksi. Olen huomannut, että verensokerini pysyy tasaisempana, kun syön aamiaisen vasta hiukan myöhemmin. Ajatus tavallisesta puurosta aamulla ei houkuttele, mutta tykkään tuorepuurojen raikkaudesta. Ja olen kyllä tehnyt puurot ihan oikeasti lasipurkkeihin, koska ne pysyvät varmemmin kiinni laukussa kuin muoviastiat ja pyöreissä astioissa puuro on kivempi sekoittaa. Suosittelen kokeilemaan!

Oletko sinä joskus tehnyt tuorepuuroa?


lauantai 20. toukokuuta 2017

Jäätöö, jäätöö!

Jäätelö on Bonskun suurta herkkua. No ihmekös tuo, kukapa ei jäätelöstä tykkäisi. Sitkeästi Bonsku jaksaa pytää jäätelöä jokaisen jäätelökioskin kohdalla, vaikka toistaiseksi hän on saanut jäätelöä kioskista vain kerran (meidän tietääksemme). Tänäänpä Bonsku oli oikea onnenpoika, sillä lupasin hänelle jäätelöä iltapalaksi. Kyllä, iltapalaksi. Ei mitään puuroja tai jugurtteja, kuten yleensä, vaan jäätelöä.  

Nautiskelijan iltapala. 

Buhaahaa, mutta kiero äitipä ei kertonut, ettei Bonsku saanutkaan "oikeaa jäätelöä", vaan maailman helpointa ja nopeinta huijausjätskiä. Jätskin tuntuma ja maku ovat hyvin jäätelömäisiä, eikä Bonsku huomaa epäillä mitään. "Salaiset ainesosat" näkyvät kuvassa. Lopputulos ei ole ollenkaan liian banaaninen tai maapähkinävoinen, vaan jotenkin maut tasapainottavat toisiaan kivasti. Banaanit ovat jäädytettyjä, joten ilman pientä esivalmistelua tätä herkkua ei saa aikaan, mutta nykyisin meillä on varalta pari viipaloitua banaania pakkasessa ihan vaan tätä jäätelöä varten. Usein saatan pilkkoa tummuneen banaanin pakkaseen jäätelöpäivän varalle. Sitten vaan surautellaan jäätynyt banaani mössöksi vaikka sauvasekoittimella ja lopuksi lisätään pähkinävoita teelusikallinen tai pari. Yhdestä banaanista saa kaksi palloa jäätelöä. 

Minun annokseni. Olisi mahtunut enemmänkin. 

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi Banaani-pähkinä-jäätelö:

  • 1 viipaloitu, jäädytetty banaani
  • 1-2 tl maapähkinävoita


1. Viipaloi ja jäädytä banaani.

2. Muussaa banaani.

3. Lisää maapähkinävoi. 

4. Syö heti!

Oletko sinä joskus tehnyt banaanijäätelöä? 

lauantai 13. toukokuuta 2017

Kaikki joukolla jäävärjäämään!

On tullut aika esitellä taas uusin hullu projektini. Kudontakärpäsen purema vaivaa edelleen ja kun jokin aika sitten sain huiviloimen pois puilta, alkoi heti päässä surrata seuraava projekti. Tällä kertaa halusin tehdä jälleen kantoliinan, sillä kuka tietää kuinka kauan kantoaikaa on enää jäljellä. Nyt pitää ottaa kaikki ilo irti siitä harrastuksesta! Olen ihaillut paljon monien kutojien upeita värjättyjä loimia (Paradisaea handwoven on suosikkini!), mutta en ole onnistunut nappaamaan itselleni täydellisen väristä kantoliinaa. Niinpä päätin kutoa sellaisen itse.

Valkoinen loimi - ei ihan mun juttu? Noin kahdeksan metrin loimessa on valkaistua ja valkaisematonta Bockensin 8/2 puuvillaa. 
Värjäystekniikoita on monenlaisia, mutta jäävärjäys kuulosti heti kiinnostavalta. Siinä ei tarvitsisi sekoitella useita väriliemiä ja lopputulos olisi kiehtovan ennalta arvaamaton. Siispä jäävärjäämään! Hyvät ohjeet löytyy esimerkiksi Dharma tradingin sivuilta, mutta koostan ohjeet myös tähän postaukseen ja lisäksi laitan vähän kantapään kauppa opittuja vinkkejä. 

Minä aloitin loimen luomisesta. Langat voi toki värjätä tekemällä niistä ensin vyyhtejä ja sitten luomalla niistä loimen, mutta näin pystyin hyppäämän vyyhditysvaiheen ohi. Seuraavaksi piti pakastaa jäitä, joskin jos olisin suorittanut värjäyksen muutamaa päivää myöhemmin, olisin voinut toteuttaa sen lumivärjäyksenä! Pesin loimen tiskiaineella, jotta siitä lähtisi ylimääräinen sormista tullut rasva pois. 

Hei hoo, hei hoo, näin laulu reipas soi! 
Ensin tein aloittelijan virheen ja aloin täyttää jääpalapusseja. Vasta kun olin täyttänyt niitä useita, hoksasin katsoa, että niitä jäitä tarvitaankin vielä paaaaaljon enemmän ja totesin kätevämmäksi pakastaa vettä pakastepusseissa. Taisin pakastaa kolme parin litran pussia ja lisäksi kymmenen (!) jääpalapussia. Sitten laitoin jäälohkareet kangaskassiin ja vasaroin ne murskaksi. Bonsku auttoi ja oli kuin yksi seitsämästä kääpiöstä timanttilouhoksella! 

Jo ennen kuin aloin louhia jäätä pienemmäksi, laitoin loimen kiinnitysaineeseen eli tujuun kidesoodaliuokseen. Kidesoodaa myydään esimerkiksi ihan Prismassa. Laitoin sitä lukemani ohjeen mukaan 60 g per vesilitra lämpimään veteen. Annoin liueta ja laitoin loimen perässä. En ollut aivan varma, kauanko loimen pitäisi olla liuoksessa, mutta pidin noin 15 minuuttia, kuten tuossa linkkaamassani Dharman ohjeessa. Aine on tujua, joten kunnon kumihanskat käyttöön!

Loimi lillumassa. 

Seuraavaksi virittelin loimen ritilälle. Veden pitää päästä valumaan jonnekin jään sulaessa, sillä muuten lopputulos on mustanruskeanharmaa sekamelska. Minä käytin varastosta löytynyttä ritiläkoria, jonka asettelin muovisen säilytysrasian päälle. Laitoin säilytysrasian vielä varoiksi toiseen säilytysrasiaan, ettei värivettä menisi lattialle. Ja lattialle laitoin vielä jätesäkin, vaikka värjäyksen suoritin alakerran betonilattialla, jolla sinänsä ei hirveästi ole väliä. 

Loimi lepäämässä ritilälaatikossa. 

Sitten vaan jäät loimen päälle! Korin reiät olivat hiukan turhan isoja, sillä osa jäästä tipahteli rei'istä ulos. Sain kasattua kuitenkin riittävästi jäätä koko loimen päälle. Erikokoiset ja epätasaiset palat eivät haittaa, vaan tuovat elävyyttä lopputulokseen, sillä väri leviää hieman eri tavalla riippuen jäämurskan koosta. 

Jäitä hattuun!

Lisää! Osa tippui rei'stä ohi ja piti olla tarkkana, että jäitä oli joka puolella. 

Pian päästään varsinaiseen värjäykseen. Tilasin värit Ebaysta Crafty Amberilta. Tuotteet tulivat sopivan pienissä pusseissa ja värejä oli kehuttu lukemissani värjäyskeskusteluissa. Koska jauheita ripotellessa voi pöllytä, käytin hengityssuojainta. Ajattelin ensin ripotella värit kertakäyttölusikalla, mutta koska unohdin ne yläkertaan, ripottelin väriä suoraan pussista. Värit olivat riittoisia, eikä kovin paljon väriä kulunut. 

Kaikki lempivärini samaan loimeen, toivottavasti.
Ensin ripottelin aika paljon keltaista, sillä ajattelin sen jäävän helposti muiden värien jalkoihin, kuten sitten kävikin. Vaikka pohjalla oli keltaista paljon, alkoivat muut värit nopeasti levitä ja häivyttää keltaista alleen. Jäävärjäyksessä lopputulokseen ei voi täysin vaikuttaa, mutta olisi varmaan pitänyt jättää joku alue selkeästi ilman muita värejä ja laittaa vain keltaista. Vihreän päälle ripottelin vielä varoiksi paljon keltaista, että vihreästä tulisi sopivan vaalea. 

Värien laittaminen on ihan arpapeliä. Tai tietysti jonkin verran voi vaikuttaa, mutta aluksi keltaista näkyi paljon enemmän, kunnes muut värit alkoivat levitä. 

Värin ripottelun jälkeen peitin laatikot kokonaan muovilla, jotta langat eivät pääse kuivumaan, sillä kuiva lanka ei värjäänny. Jää alkoi sulaa samantien ja ei auttanut muu kuin jättää sulamisprosessi käyntiin. Hieman ohjeesta riippuen pitää odottaa joko 24 tuntia tai antaa ensin sulaa ja odottaa sitten vielä 24 tuntia. Minä hätähousuna valitsin ensimmäisen vaihtoehdon, eikä minulla kyllä oikein olisi ollut mahdollisuuttakaan muuhun, sillä en olisi saanut Bonskua kenellekään siksi aikaa seuraavana päivänä. 

Kannattaa säästää kaikki: turvaistuinpaketin muovi peitti hyvin koko höskän. 

 Jännityksellä odotin, mitä minulla olisi vastassa seuraavana päivänä. Helpostus oli suuri, kun näin, ettei koko loimiletti ainakaan ollut värjäytynyt ruskeaksi, mikä oli pahin pelkoni! Aika paljon oli pinkkiä, mutta tosiaan aika vähän keltaista. Nostin kumihanskoilla loimiletin ämpäriin ja vein sen kylppäriin. 

Lopputulos 24 tunnin päästä. 
Toisessa lukemassani ohjeessa luki: "ja sitten huuhdellaan. Huuhdellaan." Ja kyllä sitä sitten huuhdeltiinkin! Vuorasin suihkutilan muovilla ja otin isot muovilaatikot apuun, ettei koko kylppäri ollut ihan värissä. Aluksi vesi oli aivan tumman viininpunaista, mutta nopeasti alkoi kirkastua. Viimeisen vaaleanpunertavan sävyn hävittäminen kesti kuitenkin todella pitkään, enkä laskenut, montako kertaa vaihdoin vettä. Ainakin viisitoista kertaa huuhtelin loimea ensin käsissä suihkulla, lillutin hetken muoviastiassa ja kaadoin veden pois. Tämä oli varmasti koko värjäysprosessin työläin vaihe! Ai niin, huuhteluveteen olisi voinut laittaa tiskiainetta, mutta tämän unohdin. 

Huuhdellaan, huuhdellaan, huuhdellaan... Ja vielä kerran huuhdellaan. 
 Huuhtelun jälkeen mietin, miten pesisin loimen vielä. Käsin vai pesukoneessa? Siis pesuaineella ja kuumalla. Päädyin äitini neuvosta laittamaan loimen kangaskassin sisällä pesukoneeseen, kun sopivaa pesupussia ei ollut. Suljin pussin suun hakaneuloilla ja laitoin vielä toisen kassin päälle. Näin säästyi yhdeltä työläältä käsinpesuvaiheelta. Linkosin varovaisesti ja kuivatin ensin tasona pyykkitelineen päällä ja sitten loput patterin päällä. 

Lopputulema. Seuraavaksi puille! 

 Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Värisävyt kirkastuivat vielä pesussa ja valkoistakin tuli esille värien alta. Vielä on mahdoton sanoa, miten värit asettuvat puissa, mutta ei ainakaan hirveästi vikaan voi mennä. Keltaista ajattelin laittaa ehkä kuteeksi, kun sitä tuli loimeen aiottua vähemmän. Virheä on kauniin kirkas ja en kyllä yhtään tiedä, mistä nuo turkoosit kohdat tuonne ilmestyivät, kun turkoosia väriä en edes käyttänyt! 

Värjääminen oli hauska kokeilu ja pitää kyllä ehdottomasti kokeilla lisää! Varmaan kuteenkin värjään, sillä minulla on värjäämätöntä banaanilankaa, jonka nyt haluaisin ehkä saada kauniin keltaiseksi. Suunnitelmat hieman elävät vielä. 

Mitä pidät? Oletko sinä joskus kokeillut lankojen tai kankaiden värjäämistä?



lauantai 6. toukokuuta 2017

Höpöttelevä lukutoukka: Bonbon 1v10kk

Uskomatonta, että parin kuukauden päästä Bonsku täyttää kaksi! Ei voi olla, meinasin ihan sujuvasti kirjoittaa otsikkoon "Bonsku 10 kk"! Onneksi hän on kuitenkin vielä aika pikkuinen. Huoh miten ristiriitaista taas! Kyllähän Bonsku on taas kasvanut, kun vertaa edellistä kuulumispostausta, vaikka joka kerta mietin, että ei tässä nyt kummempia ole ehtinyt välissä tapahtua.

Kuvat ovat jälleen mummun ottamia. Kuvissa näkyy myös kauden välikausilookia.

Varmaan isoin asia on tässä aivan viimeisen kuukauden aikana tapahtunut harppaus kielen kehityksessä. Nyt Bonsku taitaa sanoa parin sanan lauseita enemmän kuin yksittäisiä sanoja. Tietysti ne ovat vielä sellaisia söpöjä taaperolauseita, kuten "halaa puuta", "vuotaa nuppa" (=luetaan jumppakirja) ja suosikkilauseeni "Äijä  (= äiti) tuli!", joka kajahtaa useimmiten kun tulen töistä. Vielä jokin aika sitten kuului vain iso kiljahdus, nyt jo lause. Oijoii, mihin tämä aika menee. Tällä hetkellä Bonsku on oikea pieni papukaija ja toistaa kaiken kuulemansa. Pian pitää alkaa varoa sanojaan. Osa söpöistä vauvasanoista alkaa jäädä pois, eikä esimerkiksi piano ole enää punda. Toivomme kuitenkin, ettei Bonsku ikinä alkaisi käyttää sanaa "parta" vaan sanoisi aina "damba", se kun on niin hauska sana. 

Bonsku ei välitä puoluerajoista. Päällä on punaista, vihreää ja vaalilapio Kokoomukselta. 

Suosikkijuttuja ovat tällähetkellä erilaiset työkoneet (kaivu/kaivikone, nosti, takko) ja motit (kaikki moottoripyörät, mopot ja skootterit sekä sähköpyörätuolit). Niitä ihaillaan liikenteessä jatkuvasti ja ne pitää aina kuitata nähdyksi. Muuten "moti, moti!"-hokeminen jatkuu. Kirjojen lukeminen on taas pop, vaikka välillä se oli vähäisempää. Suosikkikirjoja tällä hetkellä ovat Puppe-kirjat, Kaisa-mummin yövieraat, Kettusen perheen juhlakirja sekä uusimpana "Tatu Patu", jota hän ei kylläkään jaksa seurata kovin pitkään. Bonsku rakastaa myös "mettää" ja koska emme asu ihan metsän vieressä, niin onneksi mettäksi kelpaa vaikka yksi pensas, jonka alle pääsee hetkeksi seisomaan ryteikköön. Myös kaikki linnunpöntöt on noteerattava. 

Bonsku tykkää edelleen myös musiikista. Hän laulelee usein vanhoja klassikoita, kuten Hämähämähäkkiä, Ihhahhaata ja Piippolan vaaria, mutta myös Ammuun Traktorilla ajelen pääsee suosikkien listalle. Myös oma lapsuuden suosikkini Titi-Nalle oli hitti heti, kun vähän lauloin tunnaria ja Bonsku toisti heti rytmikkäästi "Ti-ti-nal-le, Ti-ti-nal-le!" Tanssiminenkin on hauskaa ja Bonsku

"Bonsku kiipee kookee!" Onneksi vielä kovin korkeelle ei pääse. 

Omatoimisuus on lisääntynyt tässä viimeaikoina valtavasti. Nyt pitäisi jatkuvasti päästä puistossa "ite kä(ve)lee" ja tietysti myös muualla, mutta koska meno on sen verran holtitonta, kadulla tai kaupassa Bonsku ei valitettavasti vielä saa talsia. Onneksi puistossa pääsee kävelemään mielin määrin. Bonsku osaa myös omatoimisesti täyttää pyykkikonetta, viedä roskikseen sinne kuuluvia ja kuulumattomia asiota sekä melkein haalarin toiseen lahkeeseen, siihen väärään. Melkein. Pipoja ja hanskoja Bonsku tykkää myös hakea ja pukea niitä päälleen. Sisälläkin on oltava koko ajan "pupi" päässä. Voi tätä nykynuorisoa, ei mitään käytöstapoja!

On hauska seurata, miten yhteisleikit vähitellen kehittyvät. Toiset lapset kiinnostavat entistä enemmän ja ikätovereiden kanssa leikitään rinnakkain ja välillä vähän tutustutaan paremmin. Vappuna yhteisleikit puolivuotta vanhemman "kummiveljen" kanssa sujuivat jo kivasti ja loppuviikosta aivan saman ikäisellä tytöllä ja Bonskulla oli aivan omat jutut ja molemmat mölisivät jotain yhteistä taaperokieltä. Bonsku puhuu myös usein tietyistä kavereista, jotka ovat syystä tai toisesta tehneet suuren vaikutuksen.  
"Kuunu!" Mistä lie senkin sanan oppinut, ei ainakaan heti tule mieleen. 

Bonsku on tässä viime kuukausina päässyt vähän herkkujen makuun. Hän osaa jo pyytää jäätöä, kahvilaan ja jopa mehua. Onneksi hän ei kuitenkaan syö makeaa määräänsä enempää ja sopivan määrän syötyään, hän sanoo loppu, eikä enää halua lisää. Suosikkiruoista kala pitää pintansa, mutta myös "terveysherkku" friteerattu kana uppoaa hyvin. Bonsku syö ja maistelee edelleen innokkaasti monenlaista, mutta määrät ovat maltillisia, kuten aina ennenkin.

Oikeastaan Bonsku osaa, tekee ja touhuaa jo niin paljon asioita, että kaikkia on vaikea saada edes tähän postaukseen. Tuntuu, ettei tähän oikein saa nyt mahtumaan kaikkea sitä hauskaa, mitä hän tekee ja touhottaa. Jokainen päivä on toinen toistaan hauskempi! Aika voisi kyllä taas pysähtyä tähän hetkeen, niin hauska tuo pikkutaapero on. 



tiistai 2. toukokuuta 2017

Vappu, vappu, vappu!

"Pallo lentää!" Onneksi ei sentään lentänyt taivaan tuuliin. 

Vappu kului tällä kertaa lähinnä perheen parissa ja muutamia vieraita kestiten. Viime vuonna järjestimme vappupippalot, tänä vuonna otettiin iisimmin. Oli ihanaa seurata pienen ihmisen ihmetystä ilmapalloista, serpentiineistä ja hassuista valkoisista lakeista, jotka kiersivät milloin kenenkin päässä.


Vihdoin! Jäätöstä Bonsku on puhunut siitä lähtien, kun kioskit ilmestyivät katukuvaan. Vaikka ei siis ole koskaan saanut kioskista jätskiä tai nähnyt meidän ostavan sitä! Mango-meloni oli mangon ja melonin ystävälle varma valinta. 

Vappuaattona lähdimme lakituksen aikaan vapputorille. Bonsku sai valita kaasupallon. Päättäväisesti hän valitsi muumitalo-pallon, mikä oli kieltämättä oikein hyvä valinta. Isovanhemmiltaan hän sai jo aikaisemmin "Nyhmä"-pallon (Ryhmä Hau) ja myös "mehmä" ja "heppa"-pallot kiehtoivat. Juhlallisesti vappuaaton kunniaksi Bonsku sai myös ensimmäisen tötteröjätskinsä! Tai no, harhaoppisesti kupista, mutta käytäntö oli asiassa nyt etusijalla. Jätski ostettiin tietysti jätskiratikasta, jota on ihailtu jo monet kerrat. Onneksi jätskipallo oli sopivan iso, että siitä riittä suurin osa äidillekin.

Jätskiratikassa on tunnelmaa. 

Lakituksen jälkeen ystäväpariskunta piipahti meille munkki-teelle. Minä olin tehnyt varsinaisia ihmemunkkikakkaroita: viljattomia, sokerittomia ja hiivattomia! Varsinaisia anti-munkkeja siis. Reseptin löysin Anti-pastaa-blogista ja muuntelin sitä hieman. Korvasin karppisokerin ja osan nesteestä yhdellä kypsällä banaanilla ja parilla lusikallisella hunajaa. Oikeastaan olisi kannattanut korvata koko neste, jotta taikinasta ei olisi tullut niin löysää. Taikina kiinteytyi kuitenkin kivasti jääkaapissa. Munkit pyörittelin koivusokerissa, jota sattui löytymään kaapista (eli ei tullut ihan sokerittomia, mutta melkein).


"Tee rakki vappukikkareet." Ei ihan anagrammi, mutta pökäleiltä nämä näyttivät, vaikka ajatus oli ehkä tehdä vähän niin kuin churroja. Onneksi maku oli hyvä. Palloina toimivat visuaalisesti paremmin, mutta jäivät herkästi raa'aksi sisältä. 

Vappupäivänä nautimme ihanasta säästä ja puistoilimme. Puin automaationa Bonskulle toppahaalarin, joka piti pian vaihtaa kevyempään varustukseen, sillä sää oli muuttunut totaalisesti, minkä varmasti muukin vappukansa huomasi. Bonsku sai vielä toiset "jäätöt" Quenselin talon ihanassa pihakahvilassa. Vapunpäivä on ihana, sillä silloin ihmiset ovat liikkeellä ja hyvällä tuulella, mutta juuri kukaan ei enää örvellä. Voisin skipata aaton ja siirtyä suoraan päivään. 

Puhallinmusiikki kuuluu vappuun. Äiti tosin ei saanut soittaa ensimmäisen puhalluksen jälkeen. 

Illalla meille tuli vieraita ja valmistin heille kolmea ruokaisaa salaattia (plus lapsille nakkeja ja makaroonia, salaatti melkein sekin). Kopioin Keittössä, kotona ja puutarhassa -blogin kevättarjoiluideat melkein suoraan, sillä ne vaikuttivat onnistuneelta kokonaisuudelta. Parsa-perunasalaatti oli erinomainen ihan sellaisenaan, broccolini-pekonisalaattia jouduin hieman muokkaamaan broccolinien puutteessa. Yhdistin salaattiin parsakaalia, broileripekonia, keitettyjä munia ja pekaanipähkinöitä. Pekoni ja pekaani ovat lyömätön yhdistelmä, ilmankos ne kuulostavat niin samoilta. Kolmas salaatti oli perinteinen ilmapallosalaatti, johon tuli mozzarellapalloja, kirsikkatomaatteja ja erivärisiä viinirypäleitä. Jälkkäriksi tarjosin kookos-pannacottaa, joka ei onnistunut ihan odotusten mukaan, sillä kookosmaidon kerrokset erottuivat toisistaan. Maistui silti hyvältä, etenkin hedelmäsalaatin alle piilotettuina. 

Vappupöytä vasemmalta oikealle: nakit ja makaroonit, ilmapallosalaatti, parsakaali-pekoni-pekaani-salaatti ja parsa-perunasalaatti. 

Trooppiset kookospannacottat. 

Monenlaisia vaiheita mahtui näihin hauskoihin päiviin. Ylimääräinen vapaapäivä virkistää kyllä kummasti! Nyt on kyllä ihan päivät sekaisin, mutta onneksi kohta on viikonloppu.

Millainen sinun vappusi oli?


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Aaaaarghikuvahaaste 10/52: Ei karkkia tällä kertaa

Arkikuvahaaste etenee vähän hitaanlaisesti, koska arkihan on yhtä juhlaa... tai sitten ei. Nämä kuvat eivät ole onneksi tältä päivältä, mutta kertonevat enemmän kuin neljällä tuhannella sanalla, mitä arki joskus on. Aargh.


Ulkovaatteita joka säähän. 

Olohuoneen tilanne ei ole paha. Yleensä lattiapintaa näkyy paljon vähemmän. 

Valitan miehelle, kun hän jättää vaatteitaan Bonskun teltan päälle. Missäs omat vaatteeni lojuvatkaan?

Komeat tiskivuoret, pyykkivuorista puhumattakaan.



Jep. Onneksi on näitä kolmipäiväisiä viikonloppuja.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huijausherkkuja

Löysinpä tällä viikolla kaksi vallan mainiota herkkureseptiä, jotka eivät ole sitä, miltä näyttävät. Reseptit huijaavat niin makunystyröitä  kuin silmääkin, mutta positiivisessa mielessä. Arvaatkos ilman reseptiä, mitä seuraavien kuvien herkut ovat? Entä arvaatko, mitä ne pitävät sisällään?

Appiukon n:nnen synttärin kakut.

Ensimmäiseen reseptiin, suklaafudgeen, törmäsin sattumalta, kun joku suositteli kaapista löytyvien taateleiden kokeilemista Elämänmakua-blogin suklaafudgeen. Koko blogin Karkkipäivä-osio kuulosti heti liian hyvältä ollakseen totta: valtava arkisto luonnollisesti makeutettuja ja myös muuten ton-ton-ton-herkkuja (vlijaton, munaton, maidoton jne.). Fudge kuulosti myös yksinkertaiselta tehdä ja sitä se olikin. Siihen tuli vain taateleita, kookosöljyä, hieman kookosmaitoa, kaakaojauhetta ja mausteeksi vaniljaa. 

Pari palaa suklaafudgea on juuri sopivasti. 

Linkin blogissa on hyvät ohjeet, mutta tässä tiivistettynä: anna taateleiden pehmetä hetki kuumassa vedessä. Sulata myös kookosöljy. Aja taatelit pehmeäksi jollain laitteella (minä käytin sekä sauvasekoitinta että tehosekoitinta, monitoimikone olisi varmaankin paras). Lisää muut aineet joukkoon ja mössää tasaiseksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa pari tuntia. Leikkaa paloiksi ja nauti! Fudge oli ihan todella hyvää ja olisin voinut napsia kaikki samantien. Mutta vaikka ne ovatkin luonnollisesti makeutettuja, ovat taatelit makeuden suhteen aika kovaa tavaraa, eikä niitäkään voi mielinmäärin syödä. Ovat ne kuitenkin terveellisempiä kuin perusfudge.

Mutakakun sivuprofiili. 

Toinen resepti jäi mieleeni jo vähän aikaa sitten, kun joku suositteli jännää suklaakakun reseptiä. Tein suklaakakun appiukon synttärikahveille. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin paljastanut salaisen aineosan etukäteen, kuten kikhernemarengeista, johon osa vieraista suhtautui sen jälkeen varauksella. Vasta kun ensimmäiset palat oli syöty, paljastin, että kakussa on jauhojen sijaan käytetty mustapapuja! Mustapapusuklaakakkujen reseptejä löytyy itseasiassa useita, mutta minä käytin Chocolate covered Katien suklaabrowniereseptiä. Koska browniet saavt ollakin litteitä, jäi kakku omaan makuuni vähän turhan litteäksi. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen jotain kuohkeampaa reseptiä. Hyvää kakku silti oli, pehmeää eikä ollenkaan papuisaa. Kermavaahto nosti kakun uudelle tasolle, eikä litteyskään haitannut. Mainio ton-ton-ton-kakku tämäkin! Paitsi ei täysin sokeriton, sillä tummassa suklaassa oli sokeria ja kakussa vaahterasiirappia. 

Mustapapusuklaakakku

  • 250 g mustapapuja (huuhdottuna, ilman lientä)
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 40 g kaurahiutaleita
  • ripaus suolaa
  • ½ cup (80 g) vaahrerasiirallia
  • 1/4 cup (40 g) kookos- tai rypsiöljyä
  • vaniljajauhetta
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 115-140g tummaa suklaata rouhittuna


Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita ainekset keskenään suklaata lukuunottamatta monitoimikoneessa tai jollain muulla laitteella (minä käytin sauvasekoitinta kohtalaisella menestyksellä, en saanut taikinasta ihan niin tasaista kuin olisin halunnut). Sekoita joukkoon suklaahiput. 

Voitele pieni vuoka (minä käytin pientä irtopohjauvokaa). Paista uunissa n. 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ainakin 10 minuuttia ennen leikkaamista. Jos kakku jää löysäksi, se kiinteytyy jääkaapissa. Minun kakkuni jähmettyi liikaakin, joten kannattaa ottaa se huoneenlämpöön ennen tarjoilua tai käyttää hetki mikrossa, kuten minä. Koristele haluamallasi tavalla. 


Näillä eväillä kohti terveellistä vappua? No, katsotaan, mutta ainakaan nämä herkut eivät häviä yhtään "tavallisille" herkuille.

Miltä kuulostaa? Laittaisitko papua kakkuun? Onko sinulla vinkkejä muihin "terveysherkkuihin"?