sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Raakaa peliä

Sunnuntain kahvipöytä. Värikäs teeastiastoni pääsi kokonaisuudessaan käyttöön, kun vieraita oli sopiva määrä. Tosin niistä juotiin myös kahvia.

Olen seuraillut skeptisesti ja sivusilmällä raakaravinto-ilmiötä siitä sen kummemmin innostumatta. Syön toki salaattia ja hedelmiä melko paljon, mutta en jotenkin usko, että ihmisen täytyisi syödä pelkästään tai edes suurimmaksi osaksi kypsentämätöntä ruokaa. Kiinnitin kuitenkin huomiota, kun kuulin raakakakuista. Ajatus kuulosti mielenkiintoiselta, mutta reseptit tuntuivat vähän vaivalloisilta.

Muutama viikko sitten sain käsiini Evita-lehden (1/2012), jossa oli muutamien raakakakkujen ohje. Juttu oli niin herkullisen näköinen, että kakut alkoivatkin kiinnostaa minua. Lisäksi runsauden pula ei vaikeuttanut valintaa, sillä reseptejä oli vain muutama. Päätin tehdä musteherukkaraakakakun sunnuntaiksi, jolloin meille tuli muutamia kyläilijöitä.


Kakkua varten piti ostaa kaikkea trendikästä. Jälkikäteen ajateltuna tavallisellakin kaakaojauheella olisi varmasti pärjännyt. Sitä tuli kokonaista yksi ruokalusikallinen...

Mitenkään hurahtanut en ilmiöön edelleenkään ollut ja pyörittelin silmiäni joillekin reseptien väitteille niiden ihmeellisestä terveellisyydestä. Se määrä hunajaa, joka kakkuun tuli oli kyllä mielestäni aika huima, enkä usko, että kakku ihan niin vähähiilihydraattinen on kuin se väitti olevansa. Tosin jauhottomuus vaikuttaa asiaan, ja esimerkiksi kuivatut hedelmät ja banaani nostavat verensokeria tasaisemmin kuin valkoiset jauhot ja sokeri. En silti diabeetikkona jätä pistämättä insuliinia tai söisi tätä joka päivä surutta. Sen pitemmittä paasauksitta, resepti olkaa hyvä:

Mustaherukkatorttu

Pohja:

  • 5dl kuorellisia manteleita
  • 2½ dl cashewpähkinöitä
  • 2 rkl vaahtera- tai agavesiirappia (itse laitoin hunajaa)
  • 1 rkl (raaka)kaakaojauhetta
  • 1 dl rusinoita
  • ripaus suolaa
  • 2 rkl sulatettua kylmäpuristettu kookosrasvaa
Täyte:

  • 5 dl cashewpähkinöitä
  • 1 sitruunan mehu
  • 1 1/4 dl juoksevaa hunajaa
  • 1½dl sulatettua kaakaovoita tai 2dl sulatettua kylmäpuristettua kookosrasvaa
  • ½ dl sulatettuja musteherukoita
  • 1 tl vaniljajauhetta (itse laitoin ½ vaniljatankoa)
  • 1 rkl soijalesitiiniä (Kokeilin korvata soijajauholla!)
  • Ripaus (ruusu)suolaa
  • vettä
Kuorrutus:
  • 10 taatelia
  • ½ l sulatettuja mustaherukoita
  • 2 tl jauhettua vaniljaa
  • 1tl jauhettuja psylliumin siemeniä

1. Liota kuorrutukseen tulevia taateleita ja täytteen cashewpähikäinöitä erillisissä kulhoissa kylmässä vedessä vähintään kuusi tuntia. (Itse laitoin jääkaappiin likoamaan.)

2. Jauha pohjataikinan mantelit ja cashewit monitoimikoneessa (tai sauvasekoittimella kun ei ole monitoimikonetta) karkeaksi jauheeksi. Lisää joukkoon loput pohjan aineksista ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, joka on kuiva ja murumainen. Varo jauhamasta liian pitkään, ettei pähkinöiden rasva erotu. Rusinat saavat jäädä karkeammaksi rouheeksi.

 
Välillä meinasi loppua usko. Onneksi sauvasekottimen tehot riittivät!

3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tiiviisti. (Minun piirakkavuokani oli liian pieni ja vaihdoin irtopohjavuokaan. Taikinaa olisi riittänyt pienempikin määrä, mutta toisaalta se oli parasta koko kakussa).

4. Siivilöi cashewit vedestä ja huuhdo niitä. Mittaa kaikki täytteen aineet tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta) ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä vain sen verran, että täyte pyörii kulhossa. Maista, ja lisää tarvittaessa sitruuna mehua tai siirappia/hunajaa.

5. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin tai pakastimessa puoli tuntia.

6. Siivilöi taatelit vedestä ja huuhdo niitä. Mittaa kuorrutuksen aineet kulhoon ja soseuta teho- tai sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Kaada jähmettyneen täytteen päälle. Kakku on parhaimmillaan kun se saa vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Lehden kauniisti sotkettu asettelu vetosi minuun. Jos juttu olisi ollut visuaalisesti vähemmän onnistunut, en varmaankaan olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Minun keittiöni ei ollut yhtä kauniisti sotkettu... Huomaa keittiön tärkein varuste, radio.
YLEvyysvaroitus: kuuntelen aina joko Ylen ykköstä tai Yle puhetta.

Tässä vaiheessa voin varmaan kertoa, että mielestäni kakku oli pelkän täytteen maistamisen perusteella ihan floppi. Se oli aivan kookoksinen ja yhtä aikaa liian makea ja hapan. Reseptissä käskettiin lisätä joko sitruunaa tai hunajaa, muttan minä en voinut tehdä kumpaakaan. Tarjosin silti kakkua kavereilleni "omalla vastuulla" -periaatteella ja lisäksi tarjosin appivanhemmilta saatua toista kakkua.

Seuraavana päivänä kakun maku oli jotenkin tasoittunut ja ehkä myös kylmyys teki sille hyvää. Se ei ollut ollenkaan pahaa, jos nyt siitä ei tullut suosikkianikaan. Myös ainesten korkean hinnan takia en varmaankaan kokeile heti toiste. Pohja oli todella hyvää, samoin kuorrute. Voisin kokeilla noita lehden sivuilla näkyviä pallosia jossain vaiheessa. Niissä oli lähinnä pähkinää, eikä niin paljon kookosta. Eikä kaikissa resepteissä toki ole kookosta lainkaan ja tässäkin olisi voinut käytätä kaakaovoita.


Kakku näyttää melko normaalilta hyydytetyltä kakulta, mutta suussa tuntuu erilaiselta, kovammalta. Ilmeisesti kookosrasva kovettaa kakun ja pitää sen kasassa.´

Jokatapauksessa kokeilu oli ihan hauska ja pääsi kokeilemaan tätäkin muotivillitystä. Ja jos joskus hurahdan kokeilemaan jotain toista raakakakunreseptiä, kynnys ei ole niin korkea. Edelleen aion silti herkutella myös niillä paljon parjatuilla valkoista sokeria ja jauhoja sisältävillä leivonnaisilla. Kaikkea kohtuudella.

8 kommenttia:

  1. Hmmm, aika erikoinen resepti.

    Onneksi saamme maistaa kakunjämiä ensi perjantaina. Silloin osaan paremmin sanoa mielipiteeni tästä erikoisuudesta. Ihailen kyllä kokeilunhaluasi.

    Ja rakastan teeastiaston dynaamista väriharmoniaa!! (Tää taitaa olla sukua sisustuskielelle.)

    Äiti

    VastaaPoista
  2. Heippa! Olen täällä taustalla seurannut kivaa blogiasi, mutta useimmiten puhelimella jolla kommenttien jättäminen on turhan vaivalloista. Nyt ilmiannan itseni. :) Ihanan värikkäitä juttuja täällä!

    Mielenkiintoinen kokeilu tuo raakakakku. En ole raakaruoasta yhtään perillä, mutta alkoi kiinnostaa kakun sokerittomuus. Eikö tavallinen sokeri siis kuulu raakaravintoon vai miksi tuossa oli sokerin tilalla hunajaa?

    Minäkin muuten ostin tänään ekaa kertaa tuota psylliumia, olisi tarkoitus kokeilla vähähiilarista pastaa. Myös tuo kookosöljy on ostoslistalla, kun joskus tulisi käytyä jossain luontaistuotekaupassa.

    VastaaPoista
  3. Niin ihanat teekupit! Mistä hankittuja ja kenen tekemiä?

    Muuten se sisustuskielen luvattu jatkokurssi on vielä tulematta, kun se tambuuri on jäänyt vaivaamaan!

    Eikä sitä ruusutyynyäkään ole vielä näkynyt...

    t. VIrpi

    VastaaPoista
  4. Äiti: Palanne odottavat pakkasessa! Pakastaminen on yhden blogin perusteella raakakakkujen suhteen ainakin sallittua! ;)

    Kyllä taitaa olla ihan aitoa sisustuskieltä tuollainen!

    Karpalo: Kiva että olet seuraillut ja kiitos kommentista!

    Valkoisen sokerin käyttö on ilmeisesti näissä raakakakuissa pannassa, vaikka sen kummemmin en itsekään ole asiaan perehtynyt.

    Miten muuten vähähiilarista pastaa tehdään?

    Virpi: Kiitos! Teeasitiasto on hankittu Tallinan reissulta varmaan kun olin vielä lukiossa. Tarkistin, että merkki on Pagnossin. Suunnittelijasta ei ole hajuakaan!

    Juu, kaikki ajallaan. Tällä hetkellä meidän tambuuri on sellaisessa kunnossa, ettei sitä kehtaa kuvata, mutta lupaan, että keväämmällä saatte sisustuskielen jatkokurssin! Ja tyynystä on tulossa peräti kaksi postausta!

    VastaaPoista
  5. Vastaan vihdoin tuosta vähähiilarisesta pastasta, kun sitä eilen sitten kokeiltiin. :) Reseptin löysin täältä http://hiidenuhmankeittiossa.blogspot.com/2012/01/tuorepastaa-kananmunasta-uunissa.html. Ainesosista (kananmuna, tuorejuusto ja psyllium) ei oikein uskoisi, että siitä tulee pastanomaista syötävää, mutta niin vain tuo kävi hyvin pastasta ja teen varmaan joskus uudestaankin. Tosi täyttävää tuo kyllä on, kun yhdessä pasta-annoksessa on jo kaksi kananmunaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä uskoisi! Voisin joskus kokeilla, kun tulee karppaajavieraita.

      Poista
  6. Hei, kiva lukea mielipiteitä raakakakuista joltain, joka ei ole niin "hurahtanut" niin kuin jotkut alan harrastajat ; D olen useasti pohtinut raakakakkujen tekemistä, mutta aina se on aineiden takia myös jäänyt... http://fragrantvanillacake.blogspot.fi/2012/06/little-raw-strawberries-and-cream.html tätä ajattelin vihdoin testata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tästä sai vähän eri näkökulmaa. Tuntuu tosiaan, että näihin on usein aikalailla hurahdettu. Tuo linkin resepti vaikutti mielenkiintoiselta. Sitä voisi kokeilla, jos joskus vielä uskaltaudun.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.