Raakaa peliä

Sunnuntain kahvipöytä. Värikäs teeastiastoni pääsi kokonaisuudessaan käyttöön, kun vieraita oli sopiva määrä. Tosin niistä juotiin myös kahvia.

Olen seuraillut skeptisesti ja sivusilmällä raakaravinto-ilmiötä siitä sen kummemmin innostumatta. Syön toki salaattia ja hedelmiä melko paljon, mutta en jotenkin usko, että ihmisen täytyisi syödä pelkästään tai edes suurimmaksi osaksi kypsentämätöntä ruokaa. Kiinnitin kuitenkin huomiota, kun kuulin raakakakuista. Ajatus kuulosti mielenkiintoiselta, mutta reseptit tuntuivat vähän vaivalloisilta.

Muutama viikko sitten sain käsiini Evita-lehden (1/2012), jossa oli muutamien raakakakkujen ohje. Juttu oli niin herkullisen näköinen, että kakut alkoivatkin kiinnostaa minua. Lisäksi runsauden pula ei vaikeuttanut valintaa, sillä reseptejä oli vain muutama. Päätin tehdä musteherukkaraakakakun sunnuntaiksi, jolloin meille tuli muutamia kyläilijöitä.



Kakkua varten piti ostaa kaikkea trendikästä. Jälkikäteen ajateltuna tavallisellakin kaakaojauheella olisi varmasti pärjännyt. Sitä tuli kokonaista yksi ruokalusikallinen...



Mitenkään hurahtanut en ilmiöön edelleenkään ollut ja pyörittelin silmiäni joillekin reseptien väitteille niiden ihmeellisestä terveellisyydestä. Se määrä hunajaa, joka kakkuun tuli oli kyllä mielestäni aika huima, enkä usko, että kakku ihan niin vähähiilihydraattinen on kuin se väitti olevansa. Tosin jauhottomuus vaikuttaa asiaan, ja esimerkiksi kuivatut hedelmät ja banaani nostavat verensokeria tasaisemmin kuin valkoiset jauhot ja sokeri. En silti diabeetikkona jätä pistämättä insuliinia tai söisi tätä joka päivä surutta. Sen pitemmittä paasauksitta, resepti olkaa hyvä:

Mustaherukkatorttu

Pohja:

• 5dl kuorellisia manteleita
• 2½ dl cashewpähkinöitä
• 2 rkl vaahtera- tai agavesiirappia (itse laitoin hunajaa)
• 1 rkl (raaka)kaakaojauhetta
• 1 dl rusinoita
• ripaus suolaa
• 2 rkl sulatettua kylmäpuristettu kookosrasvaa

Täyte:

• 5 dl cashewpähkinöitä
• 1 sitruunan mehu
• 1 1/4 dl juoksevaa hunajaa
• 1½dl sulatettua kaakaovoita tai 2dl sulatettua kylmäpuristettua kookosrasvaa
• ½ dl sulatettuja musteherukoita
• 1 tl vaniljajauhetta (itse laitoin ½ vaniljatankoa)
• 1 rkl soijalesitiiniä (Kokeilin korvata soijajauholla!)
• Ripaus (ruusu)suolaa
• vettä

Kuorrutus:

• 10 taatelia
• ½ l sulatettuja mustaherukoita
• 2 tl jauhettua vaniljaa
• 1tl jauhettuja psylliumin siemeniä

1. Liota kuorrutukseen tulevia taateleita ja täytteen cashewpähikäinöitä erillisissä kulhoissa kylmässä vedessä vähintään kuusi tuntia. (Itse laitoin jääkaappiin likoamaan.)

2. Jauha pohjataikinan mantelit ja cashewit monitoimikoneessa (tai sauvasekoittimella kun ei ole monitoimikonetta) karkeaksi jauheeksi. Lisää joukkoon loput pohjan aineksista ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi, joka on kuiva ja murumainen. Varo jauhamasta liian pitkään, ettei pähkinöiden rasva erotu. Rusinat saavat jäädä karkeammaksi rouheeksi.

 

Välillä meinasi loppua usko. Onneksi sauvasekottimen tehot riittivät!



3. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tiiviisti. (Minun piirakkavuokani oli liian pieni ja vaihdoin irtopohjavuokaan. Taikinaa olisi riittänyt pienempikin määrä, mutta toisaalta se oli parasta koko kakussa).

4. Siivilöi cashewit vedestä ja huuhdo niitä. Mittaa kaikki täytteen aineet tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta) ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä vain sen verran, että täyte pyörii kulhossa. Maista, ja lisää tarvittaessa sitruuna mehua tai siirappia/hunajaa.

5. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa noin tunnin tai pakastimessa puoli tuntia.

6. Siivilöi taatelit vedestä ja huuhdo niitä. Mittaa kuorrutuksen aineet kulhoon ja soseuta teho- tai sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Kaada jähmettyneen täytteen päälle. Kakku on parhaimmillaan kun se saa vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.



Lehden kauniisti sotkettu asettelu vetosi minuun. Jos juttu olisi ollut visuaalisesti vähemmän onnistunut, en varmaankaan olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota.



Minun keittiöni ei ollut yhtä kauniisti sotkettu... Huomaa keittiön tärkein varuste, radio.
YLEvyysvaroitus: kuuntelen aina joko Ylen ykköstä tai Yle puhetta.



Tässä vaiheessa voin varmaan kertoa, että mielestäni kakku oli pelkän täytteen maistamisen perusteella ihan floppi. Se oli aivan kookoksinen ja yhtä aikaa liian makea ja hapan. Reseptissä käskettiin lisätä joko sitruunaa tai hunajaa, muttan minä en voinut tehdä kumpaakaan. Tarjosin silti kakkua kavereilleni "omalla vastuulla" -periaatteella ja lisäksi tarjosin appivanhemmilta saatua toista kakkua.

Seuraavana päivänä kakun maku oli jotenkin tasoittunut ja ehkä myös kylmyys teki sille hyvää. Se ei ollut ollenkaan pahaa, jos nyt siitä ei tullut suosikkianikaan. Myös ainesten korkean hinnan takia en varmaankaan kokeile heti toiste. Pohja oli todella hyvää, samoin kuorrute. Voisin kokeilla noita lehden sivuilla näkyviä pallosia jossain vaiheessa. Niissä oli lähinnä pähkinää, eikä niin paljon kookosta. Eikä kaikissa resepteissä toki ole kookosta lainkaan ja tässäkin olisi voinut käytätä kaakaovoita.



Kakku näyttää melko normaalilta hyydytetyltä kakulta, mutta suussa tuntuu erilaiselta, kovammalta. Ilmeisesti kookosrasva kovettaa kakun ja pitää sen kasassa.´



Jokatapauksessa kokeilu oli ihan hauska ja pääsi kokeilemaan tätäkin muotivillitystä. Ja jos joskus hurahdan kokeilemaan jotain toista raakakakunreseptiä, kynnys ei ole niin korkea. Edelleen aion silti herkutella myös niillä paljon parjatuilla valkoista sokeria ja jauhoja sisältävillä leivonnaisilla. Kaikkea kohtuudella.