Edellisessä kotikierros-postauksessa mainitsin aloittavani olohuoneella, sillä se on suosikkini. Todellisuudessa syy taisi olla se, että se oli helpoin järjestellä kuvauskuntoon. Onhan meillä ihan siistiä, mutta sellaista pientä tavaraa tuppaa kertymään tuolien selkämyksille ja pöydille. Se tekee sisustuskuvaamisen vähän haastavammaksi. Jatketaan grand tour -sarjaa seuraavaksi helpoimmalla siivottavalla, makuuhuoneella.
Aika paljon olettekin jo makuuhuoneestamme nähneet, kun kyselin tuosta ruusutyynystä ja sen mätsäävyydestä. Lisäksi ekoissa postauksissa esittelin kirpputorilöytö-lipaston, joka on makuuhuoneessamme. Toivottavasti näissä kuvissa on kuitenkin jotain uutta näkökulmaa!
 |
| Lipaston päällä oleva taulu on aito Karkkis Karkkinen, jonka hän maalasi lukion toisella jostain postikortista. |
Makuuhuoneesta on suora kulku keittiöön. Onneksi tosin ruokailutilaan, jota kelpaa katsella myös makkarista käsin. Tarvittaessa haitarioven saa kiinni. Se ei ole järin kaunis, mutta toimiva erityisesti aamuisin, jolloin minä jään vielä nukkumaan, kun mies syö aamiaista. Halusimme tästä huoneesta makuuhuoneen, vaikka ehkä loogisempi ratkaisu olisi ollut olkkari keittiön yhteydessä. Tässä huoneessa etuna on kuitenki se, että ikkunat ovat sisäpihalle ja lisäksi huone on aavistuksen pienempi.
Verhoista olenkin jo kertonut, mutta jos joku ei muista, niin kerron uudestaan. Ne olivat nimittäin niin uskomaton löytö! Heti muutettuamme uuteen asuntoomme aloin haaveilla makuuhuoneeseen samettiverhoista. Muihin huoneisiin en kaivannut verhoja lainkaan, mutta makkari on kiva saada pimeäksi. Lisäksi ajattelin, että paksut samettiverhot lämmittäisivät jonkun verran, jos vanhat ikkunat vetävät. Samettia oli vain aika vaikea löytää ja se myös maksoi 35-50€/metri. Mutta kuinka ollakaan vanhempani ja kummini löysivät Tallinan matkaltaan juuri hyvän väristä samettia 35€/ seitsemän metriä!
 |
| Harmaa lattia , joka pilkistää vaatekaapin alta on jäännös 60-luvulla puretusta kakluunista. Vaikka tykkään 60-luvun muotoilusta, tästä en tykkää! Sitten seuraa vähän uutta näkökulmaa. Kun kävimme katsomassa asuntoa, meitä alkoi huolettaa mihin saisimme mieheni rummut. Ne tarvitsevat lämpimän varastotilan, ja sitä ei asunnossa ollut. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja hakea asuntoa. Ajattelimme, että keksimme kyllä ratkaisun. Onneksi, sillä se oli lopulta melko yksinkertainen: huonekorkeuden hyödyntäminen! Kauniit kimaltelevat rummut ovat oikein oivallinen sisustuselementti. |
 |
| Tarkkasilmäisimmät voivat bongata mihin liittyvä musiikkiprojekti miehellä on meneillään. |
Ja jotta rummut eivät pääsisi loppumaan, tässä on vielä se makkarin nurkka, josta ei ole vielä näytetty kuvia. Sähkörumpuja ei kovin sistustukselliseksi taida saada, mutta silmä on tottunut niihin. Ja pitäähän miehenkin harrastusten sentään näkyä, kun minun harrastukseni (sisustaminen) näkyy koko asunnossa! Ja onneksi työnurkkausta on piristämässä kaunis vanha pöytä ja vielä uudenuutukainen Muurahais-tuoli.
Miehen kirjoituspöytä taitaa olla vanhimpia huonekalujamme. Se alkujaan muistaakseni jostain pappilasta ja on kulkenut miehen sedällä ja tädillä, sitten miehen isällä ja nyt se on jo pitkään ollut meillä. Välillä se on kuulemma ollut tummanvihreäkin.
Miehen kirjoituspöytä taitaa olla vanhimpia huonekalujamme. Se alkujaan muistaakseni jostain pappilasta ja on kulkenut miehen sedällä ja tädillä, sitten miehen isällä ja nyt se on jo pitkään ollut meillä. Välillä se on kuulemma ollut tummanvihreäkin.
Vielä yksityiskohtia:
 |
| Ja nyt näkee puusilmätkin! (Älkää välittäkö tuosta liukueste matosta... Muistin sen vasta kun läväytin kuvan blogiin). Ihana uusi kori on Mangomaan. |
Seinillä on myös hääkuvia.
 |
Ja vielä lopuksi kunnon kuva uudesta tyynystä paikallaan. Lukijat taitavat olla jo kyllästyineitä koko tyynyyn, kun esittelen sitä jatkuvasti! Tykkään siitä vaan niin paljon ja se sopii tuohon kuin nakutettu.
Seuraavaksi minun on onkin mietittävä minkä huoneen saan kuvauskuntoon seuraavaksi. Jäljellä on enää eteinen ja keittiö. Kylpyhuonetta tuskin kuvaan kovin tarkkaan, koska siinä ei ole juuri mitään nähtävää. Huoh. Ei auta kuin aloittaa kevättalvisiivous!
Seuraavaksi minun on onkin mietittävä minkä huoneen saan kuvauskuntoon seuraavaksi. Jäljellä on enää eteinen ja keittiö. Kylpyhuonetta tuskin kuvaan kovin tarkkaan, koska siinä ei ole juuri mitään nähtävää. Huoh. Ei auta kuin aloittaa kevättalvisiivous!
Onnea uudelle tuolille! Muistan, että olet aina puhunut Muurahaisesta ja kaunis se onkin. Pitää vielä mainita, että tämänhetkinen fontti näyttää tosi hyvältä. Selkeä, mutta leikkisä, sitähän sää varmaan halusit? ..eih, mun pitää lopettaa tän putouskielen viljely... sori...
VastaaPoistaKommentoin samaan syssyyn paria edellistä postausta! Raakaruuat on kuulostanut mun korvissa aina aika humpuukilta, mutta ehkä niidenkin joukosta joitain helmiä löytyy, mutta aina kannattaa kokeilla (varsinkin, jos on olemassa varakakku...)! Oli muuten kivaa vaihtelua lukea ruokapostaus, joka ei hehkuttanut, että tätä pitää kaikkien kokeilla, niin kuin yleensä blogeissa tehdään. :) Marmeladi kuulosti mielenkiintoiselta. Itse ei tule käytettyä, mutta sun pitää tehdä mulle joskus tuollainen herkkuleipä ja opettaa, mikä on marmeladin juju!
Kiitos! Tosin tuoli on miehen... Minullakin on onneksi yo-lahjaksi saatu vihreä Muurahainen.
PoistaVarakakku oli kyllä ehdoton! Mäkin ajattelin, että miksei voisi postata myös tämmöistä ei-niin-onnistunutta reseptiä. Ja suhtaudun myös raakaruokiin melko varauksella, mutta hauska sitä on kokeilla.
Ja äiti selvittikin jo marmeladin jujun. Nimenomaan pitää olla sekä voita että marmeladia. Muuten on liian makea.
Ja hyvä, että fontti on sopiva! :)
Vastaan tuohon marmeladijuttuun ja Karkkis saa jatkaa omasta puolestaan. En ehkä osaa sanoa varsinaista marmeladin jujua, mutta englantilainen tapa laittaa paahdon päälle ensin voita ja sitten marmeladia tuottaa ainakin minusta ihanan makuelämyksen joka kerta. Niin ihanan, että olen syönyt sitä joka aamiaisella jo kymmeniä vuosia!
VastaaPoistaOikein onnistuneet kuvat postauksessa!
Ava
Kiitos! Kuvien ottamisessa on vaan se hankaluus, että huoneet ei ole hirveän valoisia aina ja jos ei kuvaa päivälläm, voi loppua valo ja kuvaus siirtyä seuraavaan päivään. Ja kiitos myös marmeladi selvityksestä.
PoistaSilmiä hivelevää! Miellytti erikoisesti miehen rumpunurkkaus, Karkkis Karkkiksen taulu ja sen alla oleva pikku pöytä ja pöydällä oleva värikäs vati! Jäi mietityttämään, mikä oli rumpunurkkauksessa oleva juliste/taulu sitä en nähnyt selvästi. Kriittisesti suhtaudun sängyn päällä olevien tyynyjen lukumäärään! Mutta ruusutyyny on piste iin päällä...
VastaaPoistaTerv. Virpi
Kiitos! Minustakin on jotenkin hauskaa, että rummut on esillä, sekä sähköiset että tavalliset. Tosin ei kai muu järjestely kaksiossa olisi mahdollistakaan! Taulussa on vanhojen kahvipaketti-autojen kuvia. Varmaan jossain vaiheessa tulee tarkempikin kuva.
VastaaPoistaHaha, en poistanut tosiaan yhtään tyynyä! Keltaiset on välttämättömät, ettei värit muutu liian pliisuiksi ja tykkään, että sängyllä on monta eri kokoista tyynyä sopivan päiväuniasennon löytämiseksi.
Kivan näköistä! Teidän makuuhuoneessa on rauhallisen näköistä, mutta silti värikästä. Ja saa kukkatyynyä esitellä, se on hieno!
VastaaPoistaHiukan huvitti nuo rummut makuuhuoneessa: yleensä kun ajatellaan, että makuuhuone on sellainen rauhallinen paikka, jossa korkeintaan lueskellaan kirjoja, poltellaan kynttilöitä ja ehkä nautitaan sivistynyt määrä suklaaakonvehteja, mutta voihan siellä vallan hyvin rummuttaakin. ;D
Kiitos! Halusin vaihteeksi kokonaan viileitä värejä, kun minulla on ennen ollut makuuhuoneessa aika paljon lämpimiä värejä ja viimeksi pinkkiä ja turkoosia. Viileät värit rauhoittaa, vaikka ne on kirkkaita.
PoistaHehe, en olekaan ajatellut, että rummut makuuhuoneessa on kyllä tolta kannalta aika hassu yhtälö. Mä olen niin tottunut ajatukseen, kun tähän mennessä ollaan asuttu vaan yksiössä, jossa rummut luonnollisesti oli myös samassa huoneessa. Mutta onneksi mies on illan torkku, niin ei kovin myöhään rummuttele. Ja mä pystyn viereisessä huoneessa lukemaan jopa tenttiin samalla!
vääryyttä, että löysin blogiisi vasta nyt fb:n kautta. teillä on kyllä tosi kaunista! meillä on nyt oman asunnon etsintä menossa, kun mieheni sai vakituisen paikan ja itsekin kai olen valmistumassa jne. (ärsyttävää, kun wordpressin tunnuksilla kommentointi bloggerissa toimii ehkä joka 20. kerralla ja nyt ei taas. url-lomakkeella siis siksi. varmaan tahallaan boikotoivat ;))
VastaaPoistaJoo mulla on lukenut tää facebook-tiedoissa jonkun aikaa, mutta eipä sitä sieltä helposti löydä. Ja sit unohdin, mistä täältä löytyy facebookissa jakamisnappula. No tuolta ylhäältähän se.
PoistaKiitos kotikehuista! Toivottavasti löydätte pian kivan asunnon. Me aletaan oman etsintä varmaan vasta sitten joskus mun valmistumisen aikoihin. Katsotaan. Tää on täydellinen nyt.
Oi joi, mä tykkään näistä kaikista sun jutuista. Kun kävin teillä, ihastuin jo, mut näin pääsevät yksityiskohdatkin oikeuksiinsa. Erityisesti pidän noista teidän lipastoista, kaapista ja sohvapöydästä. Ja pikkuesineistä, ideoista ja kommenteistasi. Ja väreistä. Ihailen! :)
VastaaPoistaKiitos! Tässä voi tosiaan keskittyä enemmän yksityiskohtiin. Vaikka tykkäänkin kuvata myös niin, että huoneet näkyy kunnolla. Jos sit jossain on jotan sähköjohtoja tai symbaalilaukkuja näkyvissä, niin sitten on.
PoistaTykkään lukea monia blogeja, jotka on hillityn vaaleita tai mustavalkoisia, mutta en vaan itse osaa olla käyttämättä näitä värejä. Sekä blogissa että sisustuksessa.