Hähäät!

Hip hei! Tänään on meidän kolmas hääpäivä ja sehän on vallan loistava syy uppoutua hetkeksi ihanaan häähömppämaailmaan ja kirjoittaa hääpostaus. En luonnehtisi itseäni varsinaisesti häähulluksi, enkä varsinkaan bridezillaksi (ts. entiseksi sellaiseksi), mutta häitä oli mielestäni hurjan kiva järjestellä. Teemavärit, puku, kakku, kutsut, kukat... Lisäksi oli hauska tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin ja pidin hääpäiväkirjaa eräällä nimeltämainitsemattomalla foorumilla.

Kuvat ovat anopin ottamia, ellei toisin mainita.

Karkkiksen kimppu, joka on jo tuttu bannerista ja täältä. Kuva on muuten KARKKIKSEN ottama.

Kutsuja, joissa oli jokaisessa pieni akvarellimaalaus. Kuvat Karkkiksen ottamia, sen näkee laadusta.

Tämä postaus on varsin pinnallinen kuvaus siitä, millaitset häämme olivat. En ala nyt tunteilla sen suuremmin, vaan keskityn ainoastaan pintasilaukseen. Hauskinta häissä kuitenkin oli se, kun sai juhlistaa onnellista päivää sukulaisten ja ystävien kanssa. Mutta nyt asiaan... koristeisiin!

... paitsi yksi hääkuva eka. Kuva on otettu miehen vanhempien luona.

Alusta asti oli selvää, että teemavärit ovat räiskyvän limen vihreä, keltainen, pinkki ja oranssi (kirkkaan turkoosikin kummitteli joukossa ihan ekoissa suunnitelmissa). Kuullostaako tutulta? Kukiksi halusin lemppareitani eli pieniä gerberoita. Rairuohoon asetetut gerberat jalostuivatkin nappikrysanteemi-germini asetelmiksi. Paikkakortteina ja hääkarkkeina toimivat granny smith omenat. Kaupassa saatiin katseita osaksemme, kun lastattiin kärryt täyteen niitä!

Oranssin pöydän asetelma. 

Pinkki pöytä. Valkoine koristehiekka piti pestä ennen häitä, koska se värjäsi veden harmaaksi! Onneksi kokeiltiin etukäteen.

Keltainen pöytä. Kaitaliinat tehtiin tapeteista leikkaamalla. Kynttilät asetettiin ikean kukkaruukkujen päälle.

Vieraskirjana oli post-it-lappuja, jotka kerättiin isolle pahviarkille. Lasten ja aikuistenkin huviksi ostimme tyylikkäitä bilteman kertakäyttökameroita. 

Kirkko oli pieni punainen puukirkko, joka on sisältä kauniin vaaleansiniharmaa. Sieltä minulla ei valitettavasti ole kuvia, joissa ei näkyisi ihmisiä. Meillä oli morsiusmessu, eli niin sanotusti pitkän kaavan mukaan ehtoollisine kaikkineen. Se oli juuri sopiva valinta meille ja messun aikana ehti myös rauhoittua mukavasti, kun pääsi välillä istumaan. Kirkosta poistuessamme heiteltiin ruusunterälehtiä. (Ne ostettiin niinkin romanttisesti kuin muovikassissa kukkakaupan ylijäämistä). 

Näin inhaa ihanaa sitä on kävellä ruususateessa. Kuva Jussi Kivimäki

 Hääautona oli sitä varten meille hankittu rakas kuplamme, Sitru. (Hänestä kerron vielä lisää toiste.) Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa miehen perheen rättärillä eli rättisitikalla, mutta se ei ollut häiden aikaan kasassa. Ei se mitään, Sitru sopi vielä paremmin väreihin kuin Citro. Koristeeksi kupla sai 20 metriä pinkkiä tylliä rusetin muodossa. Idea oli niin överi, että se oli pakko toteuttaa!

Siinä Sitrumme kiitää. Nyt se on valitettavasti korjauksessa. Kuva Jussi Kivimäki

Hääjuhla vietettiin merenrannalla sijaitsevassa tilausravintolassa, joka oli juuri sisustettu uudestaan kauniin vaaleaksi. 70-luvun rakennus ei ehkä ole maailman kaunein ulkoa, mutta mielestäni yksinkertainen rakennus istuu karuun kalliomaisemaan hyvin. Lisäksi silloin paikkaa pitivät Kylmäpihlajan majakalta minulle tutut yrittäjät, mikä takasi suussasulavat ruoat ja hyvän palvelun.

Hääjuhla oli rento ja lämminhenkinen. Suunniteltua ohjelmaa oli jonkin verran, lähinnä hauskoja puheita ja musiikkiesityksiä. Minä ja mies esimerkiksi lauloimme kaikkein ällöimmistä rakkauslauluista kootun "Populäärirakkautta"-sikermän. Miehen muusikkokaverit takasivat laadukkaamman musiikin. Tanssia ei  ollut kuin häävalssin ja parin spontaanin yhteisen tanssin verran, mutta sitä ei mielestäni tarvittukaan.

Häävalssin pyörteissä. Valssi oli miehen säveltämä. I''m so proud!

Yhtenä ohjelmanumerona oli tietysti myös hääkakku ja sen leikkaaminen (emme tosin polkaisseet). Siihen liittyi pieni jännitysmomentti, sillä olimme tilanneet aika erikoisen kakun. Mieshän on rumpali, joten halusimme rumpukakun. Tilasimme ne muistaakseni jopa oikeissa mittasuhteissa. Kakut onnistuivat hienosti ja ne jäivät myös leipomon mieleen, sillä kun äitini tilasi sieltä tänä vuonna synttärikakkuni, he muistivat rumpukakut edelleen.

Bongaa oikea rumpu! Hiiret ovat minun tekemäni.

Lisäksi tarjolla oli äidin tekemiä macaroneja, nallekarkkeja ja Laitilan Herra Hakkarainen -limsaa.

Hääjuhlan jälkeen vaihdoimme vielä tavallisiin vaatteisiin ja juttelimme hetken vanhempiemme ja juhlapaikan työntekijöiden kanssa. Hääyöksi olimme varanneet  huoneen Kylmäpihlajan majakalta, jonne juhlapaikan ja majakan pitäjä vei meidät. Venematkalla oli mukava kertailla päivän tapahtumia ja oli myös hauska päästä yöksi ihan majakkaan, ettei tarvinnut rantavajaan mennä nukkumaan (lue selitys Kylmis aiheisesta postauksesta).

Lookini tässä vaiheessa iltaa sisälti hunnun ja tuulitakin.

Mitään häidenjälkeistä masennusta en kokenut, vaan nyt nautin ihanista muistoista. Olipa mukava katsella kuvia pitkästä aikaa läpi ja muistella!