Päivä Tukholmassa

Viime viikko oli minun ja miehen yhteinen lomaviikko, joten hyödynsimme sen tehokkaasti. Maanantai-iltana lähdimme Tukholmaan, palasimme keskiviikkona ja lähdimme parin tunnin päästä toiselle puolelle Suomea sukuloimaan. Viikko oli onnistunut ja nyt voikin taas keskittyä töihin ja muihin hommiin.

Olimme kumpikin tainneet olla Tukholman risteilyllä viimeksi abivuonna, joten oli aika tutustua jälleen naapurimaan pääkaupunkiin. Minulla oli motiivina myös vintage-liikkeisiin tutustuminen, joita Turun Tilda oli vinkannut. Koska kyseessä oli kuitenkin vain päiväreissu, päätimme ottaa pääkohteeksemme kuninkaanlinnan, johon kumpikaan ei ollut kunnolla aiemmin tutustunut. 

Tukholmassa nähtiin paljon söpöjä heposia. 

Aamiaisen söimme sataman Ariadne-hotellissa. Se toi mieleen muistoja matkoilta, joita teimme äidin ja erään tuttavaperheen äitin ja tyttären kanssa aikoinaan. Hotelliaamiainen on mielestäni aivan ihana asia. Pienenä en tätä osannut arvostaa, mutta nyt otin siitä kaiken ilon irti. 

Aamiaisen jälkeen lähdimme miehen ehdotuksesta kohti Djurgårdenia. Opin, että se oli alunperin kuninkaallinen metsästysalue. Metsäneläimiä emme nähneet, mutta hevosia sitäkin enemmän. Harkitsimme myös Skansenin ulkoilmamuseoon menemistä, mutta jätimme sen toiseen kertaan. 

Djurgårdenin liepeiltä löytyi Karkkispuu! 

Arvatkaa vaan sainko katseita osakseni, kun olin pukeutunut ylläolevaan asuun! Keltaiset housut ovat uudet lempparini ja tulin ostaneeksi joitain viikkoja sitten sinisen takin. Tietysti pistin ne päälleni, kun reissuun lähdettiin! Noh, ihan positiivisia katseita sain ihmisiltä ja ainakin erotuin massasta. Tukholmalaiset tuntuivat pukeutuvan vielä paljon harmaamustemmin kuin suomalaiset!

Taka-alan puhelinkopissa ei ollut puhelinta, joten mies joutui tyytymään kännykkään.

Seuraava kohteemme oli eräs koruliike ja pohdimme kävelemmekö vai menemmekö ratikalla. Onneksi valitsimme ratikan, sillä tiellemme osui suloinen vanha raitiovaunu, jossa rahastajakin istui oikein hänelle varatussa kopissaan. Muutama pysäkinväli raitsikassa oli siis jo elämys sinänsä!

Minä en täysin totellut yläreunan kylttiä, sillä rahastajajsta ja ratikan takaosastakin piti saada kuva.

Sama vaunu ulkoa. Ratikan sisällä oleva nainen on juuri kävelemässä "rahastajankopin" ohi.

Kun odottelimme Antikt Gammalt &Nytt -korukaupan aukeamista, päätimme vielä kävellä Humlegårdeniin, joka paljastui erittäin kauniiksi puistoksi. Eli jos haluaa vähän luontoa kaupungin keskellä, niin voin suositella. Sen keskellä on kuninkaallinen kirjasto, jonka kokoelman masiivisuutta ihmettelimme opaskirjasta.

Kun viimein pääsin edellä mainittuun, Turun Tildan vinkkaamaan koruliikkeeseen, olin pyörtyä koruähkystä! Kauppa sinänsä oli oikea elämys koruröykkiöineen ja hattuasetelmineen, mutta minä en ole niin hyvä penkoja, että olisin loputtomiin viitsinyt kaupassa viettää aikaa. Mutta oli kyllä upeita koruja!

Tyylikkäitä daameja uusissa ja vanhoissa koruissa ja härpäkkeissä. 

Pääkohteessamme kuninkaanlinnassa ei valitettavasti saanut kuvata... Hinta oli mielestäni aika kallis, mutta lipulla pääsi kaikkiin linnan museoihin ja kohteisiin ja se olisi ollut voimassa jopa viikon. Tutustuimme kuitenkin vain virallisiin "huoneistoihin" (Representationsvåningarna), linnan kirkkoon ja aarrekammioon. Eniten mielenkiintoa minussa herätti tietysti valtionsali, jossa vietettiin Victorian ja Danielin hääjuhla! Ihanaa! Massiiviset huoneistot tuntuivat tällaisesta tavallisesta tasavaltalaisesta melko hämmästyttäviltä ja ihmeellisiltä. Kuljimme varmaan koko linnan läpi suut auki näyttäen maalaistolloilta. Itse pidän kyllä hieman yksinkertaisemmasta tyylistä sanoo tämä kettu pihlajanmarjoista.

Aarrekammiosta löytynyt kruunu ei ollut tälle prinsessalle oikein sopiva.

Kävimme linnassa juuri vahdinvaihdon aikana, jolloin siellä oli hyvin väljää. Poistuessamme alkoi ihmisiä tunkea linnaan sankoin joukoin. Samanlainen mäihä kävi lounaspaikan kanssa, jonne osuimme juuri ennen ruuhkaa. Lähes Gamla stanin ytimestä löytyi allakuvattu ravintola, josta saimme herkulliset lasagnet edullisesti viihtyisässä miljöössä. Suosittelen! Koko reissun muuten asioin kunniakkaasti ruotsiksi, mutta jonossa edelläni oli italialaisia ja espanjalaisia matkaoppaita, jotka puhuivat äidinkielillään keskenään. Minun piti todella keskittyä, etten sanonut "lasagne per due". 

Mies väittää, että hänellä on iso pää, mutta tämä kruunu ainakin valahti silmille.

Gamla stan on mielestäni ihana paikka. Nuorempana suosikkejani olivat ne kadut, joilta löytyivät kaikki ihanat kaupat ja nyt ne kadut, joilla niitä ei ole. Oli vain kiva kävellä ja ihastella iloisen värisiä kivitaloja. Pidän siitä, miten ne ovat toisaalta koruttomia ja yksinkertaisiakin ja kuitenkin niissä on paljon yksityiskohtia. 

Keltaisia taloja kadun täydeltä!

Uusi tuttavuus Tukholman kaupunginosista oli Södermalm, jonne suuntasimme vintageliikkeiden toivossa. Niissä olikin hauska piipahtaa tutkimassa löytyykö mitään. Tällä kertaa mitään ei tarttunut mukaan, mutta hauska oli sovitella ja vähän penkoakin. Olen vaan niin onnettoman laiska penkomaan, että helposti luovutan liian helpolla. Minulle täytyy asiat esittää tarjottimella, kuten allaoleva sarjapöytä, joka olisi ollut täydellinen. Sydäntäni raastoi, kun jouduin jättämään sen liikkeeseen.

Oih ja voih. 

Södermalmissa hauskinta oli arkkitehtuuri. Siellä on paljon söpöjä vanhoja puutaloja, komeaa 20-luvun klassismia  ja upeaa funkkista ja modernia. Ja kaikkea vähän sikinsokin ja kerroksittain katukuvassa. Oikeastaan harmi, etten tajunnut ottaa sieltä enempää valokuvia.

Pieni pala mäkistä Södermalmia.

Palasimme vielä Gamla stanin, kun kahvihammasta alkoi kolottaa. Kävelykierroksella olimme nimittäin törmänneet niin suloiseen kahvilaan, että halusin ehdottomasti palata sinne. Onneksi mies tiesi reitin suunnistajan taidoillaan. Paikka oli Under kastanjen ja joimme tosiaan cappucinot ja söimme kakunpalan kastanjapuun varjossa. Kuinka idyllistä!

Hienostoherra hörppii kahviaan.

Mietimme vähän jaksammeko vielä yhden kohteen ja lopulta päätimme piipahtaa vielä suurkirkossa. (Täälläkin tietysti piti vähän muistella eräitä häitä). Kirkko oli vaikuttava ja siellä oli monenlaista upeaa katsottavaa, mutta jälleen täytyy sanoa, että minä pidän keveämmästä tyylistä. Hauskaa, miten matkailu toisaalta avartaa, mutta myös omat mieltymykset voivat tarkentua. 

Gammalt och nytt

Voi Yrjö miten koristeellista! 

Reissun jälkeen tuntui siltä, että miksi emme ole aiemmin lähteneet Tukholmaan! Ehkä se tuntui olevan niin lähellä ja niin nähty. Mutta päinvastoin sehän tuntui pursuavan kaikkea mielenkiintoista. Päätimmekin, että tästä lähin teemme matkan Tukholmaan joka vuosi. Oikein jo odotan seuraavaa reissua!