Minipuutarhuri

Muistaako joku mukulakivien asetteluni? Kivet ovat pysyneet ainakin tämän kesän!

Olen joskus tässä blogissa viitannut rapunpieleemme nimellä minipuutarha ja löytyypä se tuolta tekstien tunnisteistakin. Kesän aikana se on muuttanut muotoaan aina välillä kuihtuvien kasvien myötä ja ajattelin esitellä sen nyt vielä kun se on kukkeimmillaan. Mikään suuri viherpeukalo minä en ole, mutta iloa torilta kotiin kannetuista kukista on silti riittänyt melko pitkäksikin aikaa. En siis ole tappanut kaikkia alta aikayksikön. Ja sanoipa eräs naapurimmekin minipuutarhaani "pihan piristykseksi"! Olin erittäin otettu, sillä piha on muutenkin melko hyvin hoidettu.

Puksipuu on puutarhan vakiokalusta... toivottavasti jatkossakin!

Loppujen lopuksi puutarhan kasvit eivät ole kovin paljon vaihtuneet kesän aikana, nyt kun mietin. Lähinnä niiden määrä on lisääntynyt. Pinkit ruusubegoniat ostin jo alkukesästä ja ne ovat viihtyneet hyvin. Välillä ne olivat muutaman viikon sisällä kuistilla, kun siirsin kuistin kukat ulos. Hortensian ostin myös melko varhain kesällä ja se on muuttunut kauniin vaaleanpunaisesta piristävän vihreäksi. Vihreä sopiikin näin syyskesään mainiosti. Harmi, ettei alkuperäisestä väristä ole kuvaa. 

Tämä paljastui keltaiseksi taimeksi. En ollut merkannut niitä mitenkään, joten se oli yllätys.

Kuten jo sanoin, en ole varsinaisesti mikään viherpeukalo. Keväällä uhosin kovasti kasvattavani kesäkurpitsoita. Nooh, kovin pitkälle en pötkinyt (toistaiseksi), koska taisin istuttaa ne aivan liian pieniin ruukkuihin. Ihan kivan näköisiä ne ovat olleet, mutta sato jää laihaksi. Ainakin olen oppinut jotain, mutta vähän hävettää ja olen kade ystävien ja sukulaisten viljelmille... Nyt ne ovat äidillä hoidossa ja kuulemma lopulta yksi emikukkakin on puhjennut. En silti luovuta, vaan opin minä puutarhuriksi, kun harjoittelen. 

Vihreä kesäkurpitsa on täynnä teräviä karvoja. Onkohan se joku lajike-ero, koska keltaisessa ei ole?

On minussa sentään ihan pikkuisen puutarhurin vikaa, kun sain kuin sainkin ongelmalliset pelakuuni kukkimaan uudelleen! Kesän alussa kuistille hankkimani pelargonit alkoivat jossain vaiheessa kärsiä ja päättelin, etteivät ne saa kuistilla tarpeeksi aurinkoa. Uusia nuppuja ei ilmaantunut ja ne pukkasivat pelkkää lehteä. Siirsin ne ulos, johon paistaa edes pikkuisen enemmän aurinko ja jäin odottelemaan. 

Lannoitin ja kaikkea. Ei mitään tapahtunut! Ei nupun nuppua. Lopulta anoppi neuvoi, että niitä pitääkin kiduttaa, lannoittaa ja kastella vain vähän. Johan alkoi tapahtua! Kolmessa kuudesta alkoi näkyä nuppuja. Hankin vielä amppelin, johon laitoin kolme hitaampaa saamaan lisää aurinkoa. Ja lopulta nekin alkoivat kukkia uudestaan! En tiedä auttoiko pelkkä kidutus vai oliko kyse vain normaalista, mutta hirveän pitkästä kukintatauosta. Molemmista varmaan.

Pinkit pelakuut alkoivat kukkia ensiksi.

Syksyn myötä minipuutarhassani alkavat tietysti uudet tuulet. Nyt jo voisi alkaa polttaa lyhtyjä. Vielä vähän aikaa saa kuitenkin vielä nauttia kesän kukkaloistosta! Ja pelakuut laitan talveksi kellariin, jos saisin ne taas ensi vuonna virkoamaan. 

Pelakuut halusivat ilmeisesti olla vähän kuin encore kesälle!