Nyt sytytämme kynttilän... ja valamme niitä myös!

Karkkiksen adventtiasetelma. Takana näkyy kehys, jossa on adventtilaulun sanat. 

Ensimmäinen adventti, hiphei! Joulukalenterin luukkujakin on saanut avata jo kaksi (tai kahdeksan, koska meillä on neljä kalenteria...). Ensimmäiset koristeetkin laitoin jo. Aloitan yleensä koristelut tosin aika maltillisesti ja keskitetysti. Keskiössä näin adventtien aikaan on aina yhtä upea kynttelikkömme, jonka saimme häälahjaksi kummeiltani. Se on WooDoo designin soihtu. Onneksi meillä on se, sillä nelihaaraista kynttelikköä on yllättävän vaikea löytää. Jokaisena adventtisunnuntaina sytytämme uuden kynttilän ja laulamme säkeistön Nyt sytytämme kynttilän -virrestä. Tapa on tullut minun kotoani, jossa oli aina adventtikynttelikkö. En tiedä edes kuin yleinen tapa loppujen lopuksi on, mutta minä pidän siitä. 

Pötkylä-ukkeleiden seimiasetelma. 

Laitoin esille myös  appivanhemmilta saamani seimiasetelman. Se on niin söpö, etten voinut olla laittamasta sitä esille jo nyt! Ja ottamasta siitä paaaljon valokuvia... Mutta katsokaa nyt, miten söpöjä ukkeleita ne ovatkaan! Itämaan tietäjät ovat melkeinpä suosikkejani, mutta heidät pistin vähän vielä kauemmas matkaamaan marokkolaisen peilin luota seimen luo. 

Lähikuvaa päähenkilöistä. Aluksi etsin paketista Joosefia ja luulin sen puuttuvan, sillä luulin sitä paimeneksi. 

Itämaan tietäjät. Näitä katsoessani hyräilen Kolmen kuninkaan marssia oikein pyöreällä ja pomppivalla äänellä.

Näin joulukuun alussa laitan esille usein lähinnä koristeita, jotka eivät ole joulunpunaisia. Tämänkin tavan olen oppinut kotona. Siivoan myös joitain tavallisesti esillä olevia esineitä pois niin ei tule liian täyttä. Tänä vuonna esille pääsivät ison seimen lisäksi vain ystävältäni Nooralta saatu pieni seimiasetelma ja harmaat suukottelevat tontut. Lisäksi laitoin vähän lisää jouluvaloja, mutta niistä ei ole nyt kuvaa. 

Punaiset lasiesineet ovat olleet jo pidempään esillä, joten ne eivät sinänsä liity jouluun. Jätin ne esille, koska ne tuovat kivasti vastaväriä seimiasetelman rinnalle.

Suukkotontut pääsivät kummipojan kuvan edustalle hempeilemään.

Lauantaina ehdin  tehdä lisää kynttilöitä, tällä kertaa kastamalla. Tilasin tuollaisen korkeahkon metalliastian, jolla tehdä kynttilöitä. Se on säilyketölkkiä parempi siinä mielessä, että se ei ole niin leveä, jolloin kynttilämassaa ei tarvita niin paljon. Kynttilöiden kastaminen oli helppoa kuin mikä! Tietysti vaivaa oli jonkin verran, kun piti aina ripustaa toiset kynttilät välillä jäähtymään.

Kaikennäköisiä järjestelyitä. Vähän sanomalehteä, jatkojohto ja keittolevy. Tuolien välissä roikkuvat säälittävät kynttilänalut.

Ostin valmista kynttilöiden kastamiseen tarkoitettua steariini-parafiiniseosta ja laitoin sen astiaan sulamaan. Sulatus kestikin melko kauan. Uhrasin ruokalämpömittarin kynttilätarkoitukseen. Massan tulisi olla 70 asteista. Käytännössä se on melko helppoa, koska massa on sulettuaan suurinpiirtein sen lämpöistä. Jos vesihauteen ei anna kiehua, se myös pysyy melko lailla siinä. Huolellinen kannattaa silti toki olla. 

Odottavan aika on pitkä. Minä ehdin laittaa lasagnen alulle odotellessani sulamista. 

Kun massa oli sulaa, aloitettiin kastaminen. Mittasin langat noin 30 sentin mittaisiksi ja solmin kaksi lankaa grillitikun ympärille. Kaksi siksi, että ne sai sopivasti kastettua yhtäaikaa astiaan. Aluksi lankoja piti suoristella kastamisen jälkeen, mutta vähitellen ne pysyivät itsestään suorassa. Ensin minulla oli kolme tikullista lankoja, joita kastoin vuorotellen, mutta vähitellen lisäsin määrää. Lopulta minulla oli 16 kynttilää. 

Kun massa alkoi vähentyä astiasta, luin ohjeen että astiaan voi kaataa 70 asteista vettä. Vesi painuu pohjalle ja kynttilämassa nousee pintaan. Tämä tosiaan toimi! Viimeisistä kynttilöistä tuli hieman suipompia toisestakin päästä, mutta kuuma vesi ei vaikuttanut valmistamiseen muuten mitenkään. Ohjeessa sanottiin, että vesi ei missään tapauksessa saa  olla kylmää tai liian kuumaa. Kynttilämassa voi räiskähtää. En silti mitannut veden lämpötilaa, vaan keitin vedenkeittimessä ja annoin jäähtyä vähän aikaa. Lämpötilan mittaaminen toki olisi vielä turvallisempaa. Lopuksi annoin massan jäähtyä astiassa, kopautin sen pois ja vesi tuli perässä (tässä olisin voinut toimia fiksummin ja tehdä tämän lavuaarissa enkä keittiön senkin päällä...)

Eri vaiheissa olevia kynttilöitä. Osa vähän heiluu. Ensin laitoin kolme grillitikkua yhteen, mutta totetin että yksin kestää kynttilän painon ihan hyvin. 

Kun sain kynttilät valmiiksi, totesin ettei minulla ole mitään mihin laittaa niitä! Adventtikynttelikköön kynttilät olivat liian lyhyitä, eikä minulla ole mitään muuta kynttilänjalkaa. Onneksi asia korjaantuu pian, sillä käyn kotikotona, mistä saan mukaan myös pari kynttilänjalkaa. Iittalan Nappula houkuttaisi myös, mutta en tiedä sopiiko tämmöinen kynttilä oikein siihenkään. Ehkä nämä vaativat jotain perinteisempää. Saa nähdä, mitä löydän!

Noita suippoja kynttilöitä voisi melkein polttaa molemmista päistä!

Hyvää joulunodotusaikaa lukijoille!