Saapuihan hän, lailla ystävän

Äidyin hieman runolliseksi otsikon kanssa, sillä olenhan jo aivan ensimmäisessä postauksessani riemuinnut, että joulukuusi saapuu meille taas jo tänä vuonna! Toki melkein vuosi piti odottaa, mutta nyt meillä on taas kuusi. Toinen yhteinen, minulle ehkä kahdeskymmenes. Pienenä minulla oli aina oma pieni kuusi huoneessani, joka haettiin usein isovanhempieni luota. Edellisessä asunnossa kuusta ei ollut ja aivan pienenä minulla ei ollut omaa kuusta, siksi "vasta" kahdeskymmenes kuusi. 

Kuusi on hiukan vinossa, mutta olen kovin laista sitä suoristamaan. Nätti se kuitenkin on!

Halusin kuusen siitä huolimatta, että vietämme joulun kotikaupungissamme. Paljon vaan vettä jalkaan, niin kyllä se ainakin viime vuonna kesti. Tosin silloin miehellä ei ollut yhtä pitkää lomaa, joten saa nähdä. Tämän viikon olen kuusesta kuitenkin jo kovasti nauttinut. Taisimme ostaa sen samalta myyjältä kuin viime vuonna, Puutorilta tietenkin. 

"Kuusenalusmatto". 

Ylläoleva hehkeä kuva kertoo siitä, että huomasin edellispäivänä, että vanha ja luotettava kuusenjalkamme vuotaa! Pelastin tilanteen ja laitoin kuusen alle jätesäkin ja ihanan Nalle Puh -pyyhkeen. Meillä ei ollut yhtään nättiä joululiinaakaan kuusen alle. Keksin kuitenkin koristella kuusen alustan keittiöpyyhkeillä. Hyvä tyttylöinti vai mitä?

Tämän veikeän ukkelin sain jo joskus ala-asteella. Siinä on vetonaru ja sen kädet sätkivät. Minulla on myös vastaava joulupukki. 

Ajattelin kertoa myös jotain suosikkikoristeistani. Otin lähikuvia joistain vanhoista ja uudemmistakin suosikeista. Pidän siitä, että kuusi on kirjava kuin... no, joulukuusi! Tänä vuonna laitoin paljon erivärisiä pieniä palloja. Koristeet pysyvät melko samoina vuodesta toiseen, mutta aina jotkut jäävät välillä pois ja palaavat taas jonain vuonna uudestaan. 

Tämä kaveri onkin tuttu joulukorttipostauksesta. Tiernapojat on siroteltu ympäri kuusta, Herodes ihan alas. Raidallinen pallo on muistaakseni viime vuonna ostettu. 

Näitä enkeleitä ihailin aina kotona kuusessamme ja kinuin äidiltä niistä muutaman. Nuo läpikuultavat siivet ovat edelleen todella kauniit. Kuva on epätarkka, koska enkeli heilui aina kun hengitin.

Marimekon joulunpinkit pallot ostin siihen aikaan, kun minulla ei ollut omaa kuusta. Pidin niitä kyllä muuten esillä, mutta nyt nostan nämä erityisen iloisena kuusen oksille, kun jouduin odottamana pari vuotta. 

Tämän kuvan päätähti on tuo monenkirjava nauha. Se on isovanhemmiltani ja ihailin sitä kovasti pienenä. Tanssin sen kanssa "Joulunauha-rockia" mamman ja pappan keittiössä niin innokkaasti, että taisin saada sen siksi itselleni. 

Tällä viikolla olen ehtinyt tehdä muitakin jouluvalmisteluja. Leipominen on tältä vuodelta jäänyt näkkäreihin, mutta olenkin keskittynyt muihin mieluisiin asioihin. Eilen pidin perinteiset paketointitalkoot. Jouluperinteisiini kuuluu, että paketoinnin aikana katsotaan ainakin Mutta mitä tapahtui joulupukille? (eli The Santa Clause, mikä on paljon hauskempi nimi, kun sen tajuaa). Lisäksi katson joko Beethovenin tai kuten eilen, Mrs.Doubtfiren. Taattua ysärilaatua siis. Kaikki kolme ovat sopivan aivottomia. Totesin, että Joulupukki-elokuvan ja Mrs. Doubtfiren juoniasetelmat muistuttavat jonkin verran toisiaan, joten tällaista analyysiakin ehdin paketoinnin aikana tehdä. 

Joululahjoja en tietenkään täällä blogissa paljasta, mutta jos ei halua nähdä edes millaisia paketteja tein, niin nyt seuraa spoilereita. Te, jotka odotatte minulta lahjoja, tämä on varoitus!

Miehen perheellä on tapana kirjoittaa paketteihin pieniä runoja, joista voi saada vihiä paketin sisällöstä. Minä en ole niin hyvä runoniekka, että olisin jaksanut tähän perinteeseen osallistua, vaikka siitä pidänkin. Panostan mieluummin visuaalisuuteen. Käytän usein edellisiltä jouluilta säästämiäni lahjapapereita (voi liittyä pihiyteen, mutta selitän tämän ekologisuudella). En toki (yleensä) käytä niitä paketoimiseen sinänsä, vaan teen niistä koristeita. 

Nimet piti peittää, joten kurkkijoille ei  selviä edes lahjan malli. 

Viime vuonna löysin Ruohonjuuresta kauniin värisiä kierrätyspaperista tehtyjä lahjapapereita ja niitä käytin tänäkin vuonna. Ne ovat tosin aika tummia, mutta ainakin koristeet erottuvat hyvin. Tarkoitukseni oli tehdä tällaisia, mutta aika ei riittänyt. Niinpä keksin, että teen paperilumihiutaleita, noita lapsuuden suosikkikoristeita. Ne olivat paljon nopeampia tehdä ja minusta lopputulos on hauska ja yksinkertaisen tyylikäs. 

Koska joululahjoja ei tietenkään voi paljastaa etukäteen, laitan tänne pari häälahjaa. Toinen on viime viikolta ja toinen on jo pian viiden vuoden takaa. Vuonna 2008 ostimme miehen veljelle ja kälylle häälahjaksi kalalautasen, jolle laitoimme pehmoleluhauen huovasta tehdylle salaattipedille. Viime viikon hääpari pyysi lahjaksi kalavuokaa uuniin, joten en voinut vastustaa vanhan lahjaidean kierrättämistä. Koska kyse oli uunivuuasta, luonnollisesti kalan kanssa piti tarjota uunijuureksia, kas näin: 

Kirjolohta uunijuureksilla. "Punasipulit" tekivät annoksesta valmiin. Ja peitin kyllä nuo pakkausmuovit paremmin. 

Hauki salaattipedillä.

Eli jos joululahjaidea uupuu vielä niin, olkaa hyvät ja matkikaa. Kalapehmot ovat aika lystikkäitä, vaikkei niitä kyllä oikein tohdi syödä.