Kalat uikaa ja kasvit kasvakaa

Kesä rysähti päälle kovaa vauhtia ja nyt on jo nautittu helteistä ties kuinka kauan. Puihin ilmestyivät suuret lehdet ja syreeneihin kukat aivan silmänräpäyksessä. Eli kasvit ovat siis kasvaneet. Minä puolestani olen ottanut kaiken ilon irti Samppalinnan maauimalasta (tosin jo ennen helteitä) eli olen uinut kuin kalat vedessä. Otsikko viittaa leikkiin, joka oli yksi sudenpentuaikojeni suosikeista. Se välähti mieleeni, kun mietin mitä tässä viime aikoina on oikein tapahtunut.

Summer finally came and it almost took me by suprise. Suddenly the leaves are huge and flowers are in full blossom. My miniature garden is also blooming since I've bought some new flowers. Hydrangea is one of my new favourites (thanks to The Knot). I love how it can change colour dramatically. I learned that the colour depends on the pH of the soil. To keep one of my hydrangeas blue, I use diluted coffee to water it to keep the soil acid. Hopefully it will also keep the plants perky!

Villiviini ainakin on kasvanut.

Minipuutarhamme on kerännyt viime viikkoina lisää asukkeja. Vihannesten kasvattamisen jätin tänä vuonna oikeille viherpeukaloille (kirjoitin ensin virhepeukalo, jollainen minä taidan olla) ja olen haalinut kaikki paikat täyteet kukkia. Tässä helteessä niiden kasteleminen onkin aika urakka! Täytyy muistaa niin monta nurkkaa ja kasvia. Eikä niitä ruukkuja voi miten sattuu suihkutella, vaan katsoa tarkkaan ettei mene yli, ainakin kuistin orvokeilla. 

Kaiken kirjavat Mariskoolit saivat sisäänsä kaiken kirjavia orvokkeja. 

 Pienet söpöt orvokit ovat pärjänneet minipuutarhassani hyvin. Ulko-oven pielessä olevat orvokit ovat säilyneet varmaankin parhaiten. Osa orvokeista oli amppelissa, mutta siirsin ne kuistille ja kuistin pelakuut puolestaan nauttimaan amppelin auringosta. Toivottavasti orvokit viihtyvät kuistillakin. Osa orvokeista olikin siellä jo valmiiksi ja ne olivat vähän kitukasvuisempia ulko-orvokkeihin verrattuna. 

Oorvokkiiiniii tummasilmä...

Kuistin kukkaloistoa lisäämään olen väkertänyt ällösöpöromanttista virkattua liinaa. Minun piti saada se tätä postausta varten valmiiksi, mutta pienten virkattujen kukkien sommittelu osoittautui ärsyttäväksi hommaksi. Eikö niitä voisi vain liimata yhteen? 

Hauska valokuva näistä virkkuukukista ainakin tuli, jos ei liinaksi asti päädy. 

Olen tänä vuonna erityisen ihastunut hortensioihin. Minun kestää aina vähän aikaa muistaa,mikä kasvin nimi nyt olikaan suomeksi. Mieleeni on nimittäin ikuisiksi ajoiksi syöpynyt, miten The Knot -hääsivuston amerikkalainen juontajatäti esittelee hääkukkavaihtoehtoja jossain videossa. Hän selitti hydrangeoista niin innokkaasti, että nimi tulee mieleeni aina ensin. Emme kuitenkaan valinneet hydra - eikun hortensoita hääkukiksi. 

Anopin tuoma vihreä-vaaleanpunainen hortensia. 

 Ihaninta hortensioissa on paitsi niiden valtavat kukinnot,  se miten niiden väri saatta vaihtua. Viime vuonna pinkki hortensiani muuttui aivan vihreäksi! Toisaalta on keihtovaa seurata värin muuttumista omia aikojaan, mutta osin jokin aika sitten aivan upean sinisen hortensian ja haluan pitää sen sinisenä. 

Aluksi mietin otanko taas pinkin, mutta jostain syystä tämä lilahtava sininen vei sydämeni. Yleensä en ole sinisten kukkien ystävä. 

Otin selvää, mikä saa hortensian värin saa muuttumaan ja kävi ilmi, että syy on maan ph-arvoissa. Emäksisessä mullassa kasvi muuttuu punertavaksi ja happamassa sinertäväksi. Siitä minulla tosin ei ole hajuakaan, millaisessa se sitten muuttuu vihreäksi. Ehkä se riippuu lajikkeesta tai jostain toisesta seikasta.

Äitini tuoma hennon vaaleanpunainen hortensia.

Pian törmäsinkin keinoon, jolla voin pitää kasvini sinisenä: kahvi! Kahvi pitää maan sopivan happamana ja on lisäksi ekologista, kun kahvipannun pohjalle jäävät lirut tai kahvinporot voi hyötykäyttää. Saa nähdä miten tämä toimii, mutta ainakin Marttojen nettisivulla kikan väitettiin toimivan. 

Saa nähdä minkä värisiä kukkia minulla on loppukesästä. 

Harmikseni olen huomannut, että hortensiat eivät oikein tykkää helteestä.Vaikka kastelisin niitä kuinka, ne nuupahtavat keskellä pahinta paahdetta. Parhaiten on kestänyt viileällä kuistilla oleva kukka. Onneksi rapunpielenkin kasvit ovat toistaiseksi siitä aina virkistyneet. Lannoitus on auttanut vähän. Ehkäpä kahvi piristää niitäkin?

Kuva on otettu taiteellisesti puskista.