Päivä retro-Tukholmassa

Viime vuonna aloitimme perinteen käydä miehen kanssa joka vuosi Tukholmassa ja tein aiheesta postauksenkin. So far so good, eli ainakin kaksi vuotta olemme nyt onnistuneet pitämään perinnettä yllä. Yleensä olen käynyt Tukholmassa ihastelemassa 1200-luvun Gamlastania tai vaihtoetoisesti huippumoderneja  kauppakeskuksia. Tällä kertaa näkökulmamme oli vähän eri ja siksi teenkin aiheesta postauksen. Ennen reissua kävimme ostamassa uunituoreen Retro Stocholm -matkaoppaan (Fredrik Kullberg, 2013). Se ohjaa katseen viime vuosisataan ja siihen, mikä on pysynyt muuttumattomana vuosikymmeniä. Kirja on täynnä kohteita, joista huokuu milloin 30-luku, milloin 70-luku. Lisäksi kirjassa on vinkkejä vintageliikkeistä ja tuleviasuuden antiikkiliikkeistä.

Last week we visited Stockholm. Usually tourists want to see things like the royal castle or the old town. Or perhaps they are only interested in the modern department stores. We wanted to see different things this time and bought a guide book which intorduced us to the retro side of Stockholm. The shops and restaurants with interiors straight from the 50s, the "modern" neonlight signs, the old-style candyshops. And even though not mentioned in the book, what would a day in retro-Stockholm be without Abba the museum!

Talvimaisemat ovat hauska kontrasti kukkakaupan vehreydelle. 

Aloitimme päivän Centralstationista ostamalla kartan. Samalla bongasimme kirjan vinkkaamat maalaukset hallin itäseinältä. Nils Johanssonin ja John Ericssonin 1927 maalaamat vuodenaikamaalaukset jäävät helposti huomaamatta kaikkien kauppojen ja mainosten keskellä. Juuri tällaisia pieniä, silmiä avartavia vinkkejä kirja on täynnä. 

Kaunotar ja hirviö meets funkkis. Ja bongaa Karkkis!

Seuraava kirjan kohteemme oli Tuhkolman kaupunginkirjasto, joka henkii 1920-lukua ja varhaista funktionalismia. Vaikka kirjastossa oli  tietysti modernit pelit ja vehkeet, itse rakennuksessa oli paljon alkuperäisiä, kauniita yksityiskohtia lampuista ja ohuista metallikaiteista lähtien. Rotunda oli ällistyttävä ja vaikuttava seiniä kiertävine kirjahyllyineen!

Tästä kuvasta Karkkis on vähän helpompi bongata.

Seuraavaan kohteesemme kirja ei ohjannut, mutta se sopii retroteemaan paremmin kuin hyvin. Kävimme nimittäin juuri vähän aikaa sitten auenneessa Abba-museossa! Se oli todella hauska kokemus ja museossa oli paljon interaktiivista toimintaa, tietoa ja mikä parasta, alkuperäisiä esiintymisasuja! Kuulemma rekonstuoidun studion piano soi aina silloin, kun Benny soittaa pianoa kotonaan. Parhaassa tapauksessa museossa olevat puhelimet soivat ja joku Abban jäsenistä soittaa! Veikkaan, että näin tosin käy aika harvoin. Jos Abba yhtään kiinnostaa, tämä kannattaa kokea!

Minä tässä vähän miksailen kappaleita uudestaan. 

 Museon jälkeen suuntasimme Östermalmiin tekemään kirjan ehdottaman "Retropromenadin". Nälkä alkoi kuitenkin kurnia ja päätimme pysähtyä lounastamaan. Löysimmekin täydellisen pienen lounaskahvilan, Muffin Bakeryn. Minä otin ruokaisan pastasalaatin ja mies lasagnen. Olivat oikein hyviä ja täyttäviä! Meitä jäi kuitenkin mietityttämään, mikä ihme on monessa lounaspaikassa mainostettu "hälsötallrik"? Näitä meidän annoksia ei sellaisiksi tituleerattu. 

Epäterveelliset lounasannokset.

 Takaisin 1900-luvulle ja Östermalmin kauppahalliin (joka tosin on rakennettu jo 1888). Mielestäni kauppahallit ovat aina ihania, mutta pidin erityisesti tämän hallin rakenteesta. Olen tottunut siihen, että hallissa on käytäviä, joiden varrella on kauppoja. Östermalmshallenissa kaupat olivatkin monikulmaisissa kopeissa ympäri hallia. Monet yritykset ovat olleet samoilla paikoilla vuosikymmeniä, joten siksi hallissa voi tuntea menneiden aikojen tuulahduksen kalatiskin tuoksujen lisäksi. 

Innokas asiakas viilettää kuvaajan edellä. 

 Aivan kaikkia paikkoja emme ehdotelulta kävelyreitiltä kiertäneet tai edes löytäneet, mutta mainitsemisen arvoinen on Elvy Flodin -kemikalio, joka on perustettu 60-luvulla ja on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1978. Sisustuskin on kuulemma alkuperäinen vanhoja neonvalomainoksia myöten. Se on yksi Tuhkolman viimeisiä perinteisiä parfyymiliikkeitä ja sitä pitää perustajan tytär. Putiikissa kannattaa piipahtaa ihailemassa kauniita ja värikkäitä koruja!

Huomaa karmean hienot neonvalot. Niitäkin kirja innosti bongaamaan!

Kävelykierroksen päätteeksi päätimme etsiä kahvila-konditoria Sturekattenin, joka on yksi Tuhkolman vanhimmista konditorioista, jotka edelleen toimivat. Se on perustettu 1940-luvulla ja sisustettu runsain uusrokokoohuonekaluin. Turun Tildakin on kyseistä kahvilaa kehunut, joten pakkohan sitä oli kokeilla! Cappucinot olivat kunnon kokoiset ja kaakut maittavia. Passion-juustokakussa olisi tosin saanut olla hieman enemmän kärsimyshedelmän makua. 

Olin jo laittamassa sydämiä kasvojen peitoksi, kun muistin että Tuhkolmakuviin kuuluukin kasvoille valahtaneet kruunut.

 Hauskan matkaoppaan heikkoudeksi osoittautui epäjärjestelmällisyys. Vaikka kirjassa on koottu eri otsakkeiden alle esimerkiksi vaateputiikkeja, ravintoloita ja muita huvituksia, niitä ei ole koottu järkevästi kaupunginosien tai osoitteiden mukaan järjestykseen. Pitkällisen tutkimisen jälkeen totetin, että vintageputiikkeja etsiessä Södermalm on varma valinta. Siellä kierrellessä mukaan tarttui Beyond retrosta tämä söpö klänninki. Se vaatii pientä paikkailua ja muokkausta, mutta olen tyytyväinen ostokseen.

Sulokas poseeraus syntyy kurkkimalla kameraa ja seisomalla kenkien päällä likaisten lattioiden pelossa.

 Viimeinen retro-kohteemme oli vanhanajan karkkikauppa, Gamlastans polkagriskokeri. Kirjassa sanottiin, että se on kuin suoraan Astrid Lindgrenin kirjoista. Kyllä mieleeni tulikin kohtaus 70-luvun Peppi-filmatisoinneista, jossa Peppi, Tommi ja Annika valitsevat mitä herkullisemman näköisä karamelleja karkkipuodissa. Polkkakarkkien valmistusta saattoi seurata ikkunan takaa. Tällä kertaa lasin takan oli jokin ulkomaalainen ryhmä eli ilmeisesti paikka tarjoaa myös polkkakarkkikursseja. Ostin paikasta toffeeta ja polkkakarkkeja. Toffee oli erinomaista, mutta polkkakarkeissa ei ollut mielestäni tarpeeksi potkua.

Toinen kirjan vinkkaama karkkipuoti oli Pärlans konfektyr Södermalmissa. Emme ehtineet käydä siellä tällä reissulla, mutta siellä on pakko vierailla joku toinen kerta. Miljöö on kuulemma kuin suoraan 30-luvulta ja työntekijät ovat pukeutuneet vintage-henkisesti!

Like a king in a candystore - mies tosin ei syö karkkeja. 

Reissu oli todella onnistunut ja hauska! Kirjasta jäi vielä paljon katsastamatta. Ehkä ensikerralla syömme 50-lukua henkivässä ravintolassa tai kurkkaamme 60-luvun tyyliin sisustettuun museoasuntoon. Suosittelen retro-Tukholmaan tutustumista! Omaakin kotikaupunkia voi katsella retrosilmällä ja bongata vaikkapa vanhoja valomainoksia. Historiaa se lähihistoriakin on!