Voi, mitkä synttärit!

Sillävälin, kun Madeleine ja Chris juhlivat häitään, meillä täällä Turussa juhlittiin toista tärkeää juhlaa. Äitini täyttää vuosia ja sen kunniaksi menimme vanhempieni kanssa syömään oikein hienosti. Minä ja äiti olimme molemmat haaveilleet ravintola Smöristä, joten juhlan kunniaksi varasin sieltä pöydän. Käymme todella harvoin syömässä noin hienoissa ravintoloissa ja siksi juhlaillallinen tuntuikin erityisen hienolta. 

Kippis! Näyttää kuin kaikilla olisi eriväristä juomaa, mutta todellisuudessa kaikissa paitsi yhdessä on samaa.

Juhla alkoi meiltä kotoa. Kun vanhempani astuivat ovesta sisään, aloitimme laulamalla onnittelulaulut djemben säestyksellä. Sen jälkeen joimme lasit kuohuvaa ja annoimme äidille syntymäpäivälahjan. Äitini oli toivonut Saara Hopean näppyläkulhoa. Olin jo aikeissa ostaa sen, kun huomasin eräässä osto- ja myyntiliikkeessä Nanny Stillin Harlekiini-kulhon. Olemme usein äitini kanssa haaveilleen sarjasta, mutta emme ole raaskineet ostaa. Päätin yllättää äidin, sillä ajattelin että näppyläkulhon hän raaskisi ostaa itsekin.Äitini tosiaan pääsi yllättymään, kun kuplamuovista paljastuikin Harlekiini!  

Unohdin kuvata lahjan, joten äidin piti kuvata astia ja lähettää kuva minulle.

Äidille maalaamani kortti. Leinikki-kortti on samalla myös syntymäpäiväkukkakimppu. 

Vaihdoimme juhlavaatteet ylle ja suuntasimme jokirantaan. Smör on tunnelmallinen ja tyylikäs paikka, mutta ei ollenkaan hienosteleva. Palvelu oli välitöntä ja ystävällistä. Ruokalista oli herkullisen kuuloinen ja vaihtoehtoja oli juuri sopivasti. 

Ai että kun minulla on hyvä ryhti!

There's no such thing as free "keittiön tervehdys". 

Kun olimme tilanneet ruoat, tarjoilija toi leipää ja "keittiön tervehdyksen" eli pienen shotin gazpachoa. Keitto oli oikein virkistävää ja herkullista. Minusta siinä oli jännä makea vivahde, vähän mansikkainen. Jäi kuitenkin kysymättä, mitä keitossa oli makua tuomassa tomaatin lisäksi. 

Paahdettua hevosen fileetä, parsaa ja viiriäisen muna

Alkupaloiksi tilasimme kaikki hevosen sisäfileetä. Keväisen hevosenlihakohun jälkeen vaihtoehto sai minut uteliaaksi. Ja herkullistahan se oli! En harmikseni muista mitä kaikkea muuta annoksessa oli, mutta ainakin tuo oranssi tomaattinen kastike oli herkullista ja sopi lihaan mainiosti. Tämä annos oli ehkä suosikkini illallisen annoksista. Olen alkupalaihmisiä, ne ovat melkein aina parhaita. 

Wanhantuvan ankkaa, Viskilän kukkoa ja tummaa pippurikastiketta.

Pääruoaksi minä ja vanhempani valitsimme ankkaa ja kukkoa. Höysteenä oli korvasieniä ja myös tuossa etualalla olevassa soseessa oli korvasientä. Annos ei näyttänyt kovin suurelta, mutta siinä oli loppujen lopuksi melko paljon syötävää. Tämmöisissä hienoissa ravintoloissa parasta on se, miten monenlaisia yhteensopivia makuja lautaselta löytyy. Niitä voi yhdistellä oman maun mukaan monin eri tavoin. 

Mies halusi olla erilainen ja tilasi kuhaa. Annos näytti todella herkulliselta ja minuun meinasi iskeä annoskateus. Onneksi sekä ankka ja kukko maistuivat! Kalakin kuulemma oli todella hyvää. 

Päivän kala, varhaisperunaa ja tummaa yrttioliivikastiketta. 

Jälkiruokia valitessa tuli vähän enemmän hajontaa. Me naiset otimme molemmat Sitruunaverbenavanukasta, mantelia ja kallioimarrejäätelöä. Erityisesti tuo jäätelö kiinnosti minua, sillä muistan yhden lapsuuden leikkipaikkani kallioimarteet. Perheen miehet valitsivat paahdettua valkosuklaata, douglaskuusi-moussea ja raparperisorbettia. Heitä puolestaan kiehtoi tuo kuusi-mousse. 

Paahdettua valkosuklaata, douglaskuusi-moussea ja raparperisorbettia. Tuo vasemmanpuoleinen valkoinen juttu on macaron-leivos, joka tuli kuvattua vähän huonosti. Kuva piti räpsäistä nopeasti, ennen kuin annos alkoi huveta. 

Jälkiruoatkin olivat oikeita makuelämyksiä, joskin osa mauista oli hieman liian erikoisia minun makuuni. Tuo vihreä vaahto (en muista mitä se oli) maistui mielestäni vähän liian saippuaiselta. Myös kallioimarrejäätelön maku oli erikoinen, mutta kuitenkin miellyttävä. Vanukas  ja nuo pienet kakkuset olivat suosikkini tästä annoksesta. Miehet eivät eritelleet annoksiaan yhtä tarkkaan, mutta kuulemma raparperi oli raikasta ja mousse tosiaan maistui miedosti kuuselta ja oli hyvää. 

Sitruunaverbenavanukasta, mantelia ja kallioimarrejäätelöä

Oli tämmöinen hieno syöminen aika elämys! Oli hauska viettää synttärit vaihteeksi näin. Minulla on pieni ydinperhe, mutta sitäkin tärkeämpi! Onnea äiti ja kiitos viimeisestä!