Värikästä kulutusjuhlaa

Emme mielestäni ole miehen kanssa kovin pahoja kulutushulluja. Mietin yleensä mitä ostan ja pyrin ostamaan tarpeeseen. Jonkun verran heräteostoksia tulee kuitenkin tehtyä ja on meillä paljon asioita joita emme oikeasti tarvitsisi (ks. tunniste turhakkeet). Viime aikoina meillä on kuitenkin vietetty varsinaista kulutusjuhlaa. Tylsästi olemme kuitenkin ostaneet käyttöesineitä tarpeisiin. Ainakin melkein... 

My husband and I try hard to be sensible shoppers: only buying things I need and using old things intsead of buying new stuff. In the past few weeks, however, we've had a bit of a shopping spree. My hubby needed new hard drumcases for his drums. Instead of buying boring black ones, he ordered four colourful hardcases from the UK. I needed a new backpack and found one in a lovely shade of pink. Last but not least, I bought a yellow toaster! We didn't need it since we already have a toaster but look how pretty it is! I may not be such a sensible shopper after all...

Rumpukoteloista saa järjesteltyä vaikka kukkasen

Mies kaipasi kovia "rumpukeissejä", koska ne ovat rumpujen kannalta turvallisemmat kuin vanhat pehmeät kantolaukut. Suomessa oli myynnissä lähinnä ankeita mustia laatikoita, mutta miespä keksi tilata Hardcasensa  Briteistä. Siellä oli valinnanvaraa väreistä! En tahtoisi kehuskella, mutta minulla on tainnut olla positiivinen vaikutus miehen värisilmään. 

Iloiset värit ovat hauska kontrasti Hardcase-tekstille. 

 Totesin Tukholmassa, että tarvitsen uuden kunnollisen repun. Minulla on ollut jo monta vuotta Haltin ohuen ohut ja pieneen tilaan menevät reppu "koulureppuna" sekä lyhyillä reissuilla. Se alkoi olla jo aika kärsinyt eikä se ole riittävän jämäkkä reissurepuksi. Tuumasta toimeen ja reppuostoksille! Löysin melkein heti Haglöfsin Corker-repun, joka on jännää kovaa materiaalia. Se pitää muotonsa ja lisäksi aukeaa sivusta, jolloin koko repun sisällön näkee paremmin. Hintaa repulla oli aika paljon, mutta se vaikuttaa istuvan selässä hyvin ja toivottavasti kestää taas vuosia. Ja mikä väri!

Mies odotti ehkä vähän ärhäkämmän pinkkiä rumpukoteloa. Reppu taas on todellisuudessa ehkä hieman tummamman vadelmainen.

Kerskakulutuksemme ei loppunut vielä tähän vaan keksin lopulta, mihin käyttäisin appivanhemmiltani 25-vuotislahjaksi saadun Stockmannin lahjakortin. Näin Helsingin Stockalla aivan täydellisen suloisen keltaisen leivänpaahtimen. Valitettavasti lahjakorttia ei ollut mukana, mutta onneksi myös Turussa oli myynnissä samaa Kenwoodin paahdinta. Myönnetään, meillä on jo leivänpaahdin ja emme olisi välttämättä tarvinneet uutta. Tällä kertaa ostosvimma vei kuitenkin voiton ja kävin hakemassa paahtimen itselleni. Käytänhän leivänpaahdinta joka päivä aamuin illoin ja mielestäni vanhasta oli alkanut vähän tehot hiipua!

Aika hyvä parivaljakko tuo paahdin ja tehosekoitin.

Pian intoni kuitenkin laantui. Kone ei paahtanut leipiä kunnolla. Ne jäivät aivan yhtä vaaleiksi ykkösteholla kuin täysillä. Kurkistin paahtimeen sisälle ja huomasin, että vastukset eivät kuumene kokonaan. Sivuilta ne kyllä muuttuvat punaisiksi, mutta keskiosa jäi kuumenematta. Täydellä teholla ne kuumenivat vasta aivan lopuksi ja sitten leivät jo pomppasivatkin. Olin todella pettnyt! Minulla oli hyviä kokemuksia vedenkeittimestä ja ajattelin laitteen olevan laatutuote, koska hintakin oli sen mukainen. Sen siitä saa, kun ostaa vaikkei tarvitsisi!

Moni paahdin päältä kaunis vaan ei kuumene kunnolla!

Halusin selvittää, onko paahdin maanantaikappale vai onko se vain oikeasti niin kovin lempeä paahdolle. Esitin asiani Stockmannilla ja sain oikein ystävällisen vastaanoton. Vertailimme sitten kahta paahdinta ja totesimme, että minun paahtimeni ei tosiaan kuumene kunnolla. Sain siis uuden paahtimen tilalle. Vähän kyllä jännitti, onko kyseessä kuitenkin paahtimen ominaisuus. 

Nyt kun olen kokeillut uuttauutta paahdinta, se paahtaa kyllä paremmin kuin edellinen. En ole vielä laittanut sitä edes täysille. Kovin tummaksi se ei kuitenkaan leipää paahda, joten se ei sovi karsinogeenileipien ystäville. Kaunis ulkomuoto kuitenkin korvaa paahdon tummuuden, koska paahto on kuitenkin riittävän rapeaa. Ja onhan se terveellisempääkin. 

Värit senkun lisääntyy keittiössä.

Väriostosten lisäksi arki on ollut aika rentoa kesäarkea. Vähän on kummallakin ollut töitä, mutta onneksi ollaan ehditty vähän rentoutuakin. Harvennan vähän postaustahtia näin kesällä. Tuntuu että monet muutkin bloggaajat ja lukijat haluavat ottaa vähän rennommin. En kuitenkaan pidä ainakaan toistaiseksi blogitaukoa, mutta saa nähdä miten käy kun minulla alkaa kesätyöputki heinäkuussa. 

Värikästä kesää kaikille lukijoille!