Käytännön sisustamista

Vähän aikaa sitten Sateenkaaria ja serpenttiiniä -blogin Laura vastasi haasteeseen, jossa piti esitellä kodin käytännön sisustusta, eli esineitä, jotka helpottavat arkea sen lisäksi, että ne ovat osa sisustusta. Aluperäinen haaste oli Rakkaudella tehty -blogista ja siinä sanottiin näin: 

"Sisustaminen ei ole mielestäni pelkästään kauniita esineitä joita laitan hyllyn päälle, vaan kaikkea sitä mikä kodissani on esillä. Ja ainakin meillä esillä on juuri niitä esineitä, joita päivittäin tarvitaan. Niitä ei ole välttämättä pakko piilottaa kaappeihin (varsinkaan jos ei ole tilaa tehdä sitä), vaan ne voivat olla osa sisustusta.

Haluaisinkin nyt haastaa bloggaajia esittelemään juuri näitä esineitä. Sitä käytännön sisustusta, jolla on oikeasti jokin tärkeä merkitys. Tarkoitan niitä esineitä, jotka ovat näppäriä arjen apureita. En ehkä tarkoita huonekaluja tai kodinkoneita (vaikka miksei niitäkin), vaan muita näppäriä keksintöjä. Ne voivat olla kauniita, tai vain käytännöllisiä, mutta joka tapauksessa ne liittyvät sisustukseen.

Toivoisin, että esittelet vaikkapa kolmesta viiteen asiaa tai tavaraa sinun käytännön sisustuksestasi. Nappaa kuva tai pari, kerro vähän tarinaakin jos haluat. Voit ehkä haastaa yhden, kolme tai vaikka viisikin muut kertomaan omista arjen apureistaan. Toivoisin myös, että mainitset haasteen alkuperän (ja kuka juuri sinut tähän haastoi), jotta haastetut voivat käydä halutessaan myös minulle linkittämässä omia tarinoitaan. Säännöt eivät toki ole tässä haastessa pääasia, vaan se käytännön sisustaminen!"

Nappasin haasteen itselleni ja aloin vimmatusti pohtia, mitkä asiat kodissani ovat todellisia arjen apureita. Suurin osa niistä löytyi keittiöstä, sillä rajasin huonekalut pois. Jos olisin ottanut ne mukaan, olisin valinnut ainakin ihanan sohvapöytämme, joka on paitsi kaunis myös käytännöllinen. Se on sopivan kokoinen ja korkuinen sekä sitä on helppo liikutella tarvittaessa sohvaa lähemmäs, jos haluaa laskea kahvikupin kädestään.

Oikeastaan tästä löytyy tosi monta arjen apuria: tiskiharjat voivat olla kauniita ja samoin Methodin pirteä puhdistusaine on kuin osa sisustusta. Lasipurkeissa säilytetään konetiskiainetta.

Ensimmäinen valintani on enemmän käytännöllinen kuin kaunis: Ikean tiskinkuivauspömpeli. Meillä ei ole tiskikaappia ja sekös minua harmittaa. Kapealla pesukoneella ei saada kaikkia asioita pestyksi, joten käsitiskiä tulee sen verran, ettei kaikkea jaksa millään kuivata käsin. Tuo pömpeli on ihan mahtava, koska se on sopivan pieni ja huomaamaton. Suurin osa tiskitelineistä on aika isoja. Kuvasta löytyy myös kauniimpi arjen apuri, Susannan bambuinen tiskirätti. Ne ovat aivan loistavia, enkä enää palaa tavallisiin tiskirätteihin!

Lähes inhorealismia tiskialaan pohjalta. Kaikkein likaisimmat tiskit sentään siirsin syrjään.

Tämä kolmaskaan apuri ei ole ehkä järin tyylikäs, enkä tiedä onko se osa sisustusta, mutta voi miten paljon arkea onkaan helpottanut kunnon tulppa tiskialtaassa! Meillä oli siis ennen vain ritilä, joka päästi kaiken veden valumaan pois, mikä vaikeutti tietysti tiskaamista. Yritimme saada paremman tulpan keittiöliikkeen kautta, mutta sieltä olisi pitänyt tilata koko putkisto. Onneksi Ikea pelasti taas tilanteen, kun sieltä löytyi muutama viikko sitten oikean kokoinen tulppa. Hip hurraa! 

Leivänpaahtimen teho ei ole ehkä ihan priima, mutta se on niin pirteän värinen, että vähän vähemmän mustaakin leipää syö mielellään.

Myös tähän kuvaan mahtuu itseasiassa monta arjen apuria, jotka ovat kyllä haasteen vastaisesti sekä kodinkoneita, että huonekaluja. Valitsin kuitenkin ne, koska ne tulivat aivan ensimmäisenä mieleen. Leivänpaahdin on asia, joka auttaa aamuni käyntiin. Aamulla kaipaan rapeaa, lämmintä paahtoleipää enkä voisi kuvitellakaan syöväni mitään muuta kotioloissa. Kahvinkeitin on myös oiva apu aamuisin. Jotta arki ylipäätään lähtisi käyntiin, tarvitaan siis näitä oleellisesti. Ikeasta (taas) hankittu työtaso on myös oleellinen osa toimivaa arkea. Ilman sitä keittiössämme ei olisi mitään paikkaa kodinkoneille ja lisäksi se on kauniskin. 

Xylitoli-automaattia en nostanut arjen sisustuksen helmiin, vaikka se ihan kätevä onkin. Mies varmaan sanoisi, että tuo myslipurkki on olennainen osa hänen käytännön sisustustaan. 

Vielä yksi arjen apuri löytyy keittiöstä, mutta se ei liity niinkään taloudenhoitoon vaan bloggaukseen. Yhden keittiön tason päällä on loisteputki lamppu, jonka olen havainnut ehdottoman tärkeäksi kuvatessani hämärtyvinä iltoina. Loisteputki antaa juuri sopivasti kirkasta valoa, jotta pystyn kuvaamaan kokkaukset ja yksittäiset esineet pimeänäkin iltana. Huoneiden kuvaamista se ei tietenkään auta, mutta ainakin osa kuvista on teräviä. Tosin graduntekijän etu on se, että pystyn ottamaan kuvia kotona myös valoisaan aikaan. 

Tätä jaksan ihailla edelleen päivittäin! Pian saan aloittaa myös uuden, kauniin omaseurantavihon. En käytä enää sairaalasta saatuja, vaan ihan normaaleja vihkoja, koska ne ovat kauniimpia. 

 Viimeisen arjen apurin hankin kesällä ja esittelin jo blogissakin; uusi insuliinilaatikko. Se on kuitenkin osoittautunut niin hyväksi ostokseksi, että ansaitsee tulla mainituksi uudestaan. Miten ihmeessä olen pärjännyt kaikki nämä vuodet sekaisen muovilootan kanssa? Lokerot pysyvät hyvin järjestyksessä, eikä kaunista laatikkoa raaski täyttää käytetyillä verensokerin mittausliuskoilla. Tosin, tämän linkin takana on karu totuus diabeetikon kanssa elämisestä. 

Minä valitsin tällaiset arjen sisustukseen liittyvät asiat. Noista kyllä kaikki eivät ole mitään kovin sisustuksellisia, mutta ei se ollut pakollistakaan. En jaksa nyt miettiä, kenet haastaisin, mutta nappaa haaste itsellesi, jos huvittaa! Voit myös kertoa kommentissa oman kotisi käytännön sisustuksesta.