Ai jee, arkee!

Facebookissa ja blogeissa on kovasti kiertänyt arkikuvahaaste. Minä en ole sellaista vielä keltään saanut, mutta aivoni olivat aikaansa edellä ja olin miettinyt jo pidempään arkipostauksen tekemistä. Minna toivoi blogin kaksivuotispostauksessa kuvausta aivan tavallisesta arkipäivästä. Minulla on tällä hetkellä aika monenlaisia arkipäiviä, joten tavallista on välillä aika vaikea kuvailla. Päätinkin koostaa tähän keskimääräisen päivän, jolloin lähden Turusta ja vietän päivän kotikotona. 

These are pictures of my average workday or at least an example of one. Once or twice a week I leave our home at the crack of dawn and take a bus to the town where I work (as an intern). I spend a few nights a week at my parents' home and the rest in Turku with my husband. Living in two homes hasn't been as hard as I imagined, maybe because I have enjoyed working so much and also because the distances are not that long. 

Puolalanmäki noin kello kuusi aamulla.

Kuten olen kertonut, olen harjoittelun takia tämän kevään kahden kodin loukussa. Tämä kahden kodin välillä seilaaminen on sujunut yllättävän jouhevasti. Kerran-pari viikossa olen käynyt keskellä viikkoa Turussa ja lähtenyt aamutuimaan bussilla töihin. En todellakaan ole mikään aamuihminen, mutta hienosti olen saanut herätettyä itseni jo ennen kuutta. En ole edes joutunut turvautumaan back-up herätyskellooni. Kun kelloja siirrettiin oli aikamoista tuskaa, kun yhtäkkiä valoisa aamu oli taas pimeä. Nyt aamut ovat taas ihanan valoisia. Olen kyllä hämmästellyt sitä, kuinka paljon ihmisiä on liikenteessä jo niin varhain. 

Seuraavaksi onkin edessä työpäivä. Harjoittelussa on ollut hirveän kivaa ja tykkään alastani! Tuntuu, että tämä työ sopii minulle paremmin kuin mikään aikaisempi, vaikka olen niistäkin töistä yleensä tykännyt. Tietysti tämä on nyt vähän sellaista alkuhuumaa, mutta sehän kauheaa olisikin, jos nyt jo olisi ihan kyllästynyt! 

Koti-kodin eteinen toivottaa tervetulleeksi. 

Töiden jälkeen menen tietysti kotiin. Yleensä niinä päivinä, kun tulen aamulla Turusta, menen koti-kotiin. Yleensä juodaan iltapäiväkahvit äidin kanssa ja höpötellään niitä näitä. En minä paljon muuta teekään koti-kotona kun höpötä äidin kanssa. Joskus käydään kaupungilla, vaikkapa kirpputoreilla, joista voi löytyä vaikka mitä löytöjä. Tietysti syömme myös päivällistä. Olen minäkin sentään välillä kunnostautunut ja laittanut ruokaa myös koti-kotona...

Väriä pitää löytyä myös uimavarusteista! Pinkin uimalakin löysin Espanjasta. 

Noin kerran viikossa käymme iskän kanssa uimassa. Uiminen korvasi pari vuotta sitten juoksuharrastuksen, kun selkä ei tykännyt. Uinti tuntui luontevalta valinnalta, koska olen aina pitänyt pulikoimisesta. Tekniikkaa vaan piti parantaa roimasti. Hyödynsin paljon nettiä ja videoita, joita youtube on pullollaan. Joskus pitäisi vielä ehtiä jollekkin tekniikkakurssille, mutta toistaiseksi ei ole ollut sopivaa väliä. 

Vanhassa varaparempi. Yritin joskus huutaa Huuto.netistä Berninaa, mutta hinta nousi nopeasti aivan liian korkeaksi. Eikä ihme!

Usein otan koti-kotiin mukaan myös jonkun käsityöprojektin. Varsinkin siellä kannattaa hyödyntää ompelukonetta, sillä äidin vanha Bernina on vaan niin paras. Tällä kertaa syntyi päiväpeitto eräälle nuorelle neidille lahjaksi. Eurokankaasta löytyi kaunista pinkkiä tähtitikkikangasta. Samaa kangasta oli vieressä vihreänä ja koska yhdistelmä näytti niin hyvältä, keksin laittaa peittoon vihreän kanttinauhan. 

Peitoin toinen puoli on kirkkaan pinkki ja toinen hieman hennompi vaaleanpunainen. 

Jossain vaiheessa iltaa soittelemme miehen kanssa. Onneksi näemme kuitenkin sen verran usein, että ikävä ei ehdi liian kovaksi. Sitten tuleekin aika mennä tutiluu eli nukkumaan. Teen joka ilta vähän iltajumppaa ja venytyksiä ennen nukkumaan menoa. Sitten vaihdan ylleni flanellisen pyjaman. Rakastan flanellipyjamia, sillä olen kova palelemaan yöllä ja flanellipyjamat ovat niin pehmoisia. Sujahdan täkin alle tätä nykyä vanhan huoneeni eli nykyisen työhuoneen lattialla olevalle patjalle, joka on muuten yhtä hyvä kuin oma sänky, mutta mies ei nuku vieressä. Hyvää yötä!

Pyjamahousut sain joululahjaksi korvaamaan yläasteella ostetun ruutupyjaman erittäin reiälliset housut. Nuo lakanat ovat muuten niin pehmeät, ettei niistä haluaisi herätä!

Tällainen on keskimääräinen työpäiväni, ainakin välillä. Arki on vaihtelevaa, mutta mukavaa. Nyt ei kuitenkaan ole kauaa arki vaan kohta alkaa pääsiäinen, mikä tarkoittaa monenlaista kivaa! Saa nähdä millainen megapostaus on tänä vuonna luvassa ja pysyvätkö kengät ehjinä. 

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!