Jännitysnäytelmä c-duurissa

Viikonloppuni alkoi jännittävissä merkeissä. Jos rehellisiä ollaan, niin ei mitään oikeasti jännittävää tapahtunut, mutta silti perjantai-ilta oli täynnä kylmää hikeä ja täriseviä käsiä. Syynä tähän oli miehen uusi kosketinsoitin. Mies hankki käytetyn sähkökeyboardin kaveriltamme, joka kertoi, että yksi koskettimista soi jostain syystä muita kovempaa. Ajattelimme, että kyse on jostain asetuksesta ja ongelma on helposti korjattavissa. No, kävi ilmi ettei näin ollutkaan ja kosketin oli vielä yksiviivainen c, joka on melko oleellinen, jos kiipparia aikoo soittaa.

So far we've had a very exciting weekend. Yesterday we we could picture ourselves as the hero and heroine of an action-thriller movie. We had to fix one of the keys of our keyboard and I think it was a little akin to deactivating a bomb. All that was missing was the clock ticking and some music to build the suspense. In the end, we managed to remove a tiny hair from the inside of one of the keys. After that, the key worked properly. And that's all the excitement we needed for one weekend. 

Kiippari on ihanan värinen, mutta olen silti ihan tyytyväinen, että tämä menee ilmeisesti bändikämpille. 

Onneksi on netti ja monta muuta ihmistä, joilla on ollut sama ongelma. Aika nopeasti kävi ilmi, että luultavasti kyseessä on roska, joka on mennyt jonnekin koskettimen ja jonkun toisen osan väliin. Ei auttanut muu, kuin avata soitin ohjeiden mukaan. Ensimmäinen haaste oli ymmärtää ohjeita: mitä tarkoittavat "keybed", "offending strip" ja mistä löytyy "rubber contact mat". Onneksi laitteen sai melko helposti auki ja laitoimme ruuvit visusti talteen.

Seuraavaksi vastassa olikin elektronikkaa, jonka kanssa piti olla tarkempi kuin pelkän kannen kanssa. Tuntui kuin olisimme olleet toimintaelokuvassa pommia purkamassa. Tikittävä kello vain puuttui. Vakavin naamoin ruuvailimme irti lisää pienen pieniä ruuveja. Saimme kuin saimmekin laitteen sisältä jonkinlaisen "stripin" irti ja sen kääntöpuolella oli kuminen systeemi eli ilmeisesti tämä "rubber contact mat". Kumimatto lähti melko helposti irti, mutta olimme melko hölmistyineitä, kun se olikin täysin puhdas. Ei roskan roskaa. Kurkkasin vielä laitteen sisälle ja huudahdin innosta: yhden koskettimen sisällä oli hius! Poimin sen pinseteillä ja tarkistin vielä muutkin koskettimet.

Siinä paha missä mainitaan. Hiuksesta emme valitettavasti ottaneet kuvaa.

Sen jälkeen aloimme taas kokoamaan soitinta. Jälleen hikikarpalot kohosivat otsalle, kun kumimattoa ei meinattu saada paikoilleen. Onneksi neulan (!) avulla saimme työnnettyä pienet tapit oikeisiin reikiin. Aloimme ruuvata elektroniikalla höystettyä liuskaa takaisin koskettimien päälle. Yhtäkkiä huomasimme, että yksi ruuveista puuttui! Aloimme paniikissa etsiä sitä joka paikasta, mutta sitä ei löytynyt mistään. Meinasimme vaipua epätoivoon, mehän olimme olleet niin tarkkoja! Jatkoimme sitten muuta kokoamista ja toivoimme, ettei puuttuva ruuvi haittaisi. Kun viimein olimme saaneet työllä ja vaivalla kaikki ruuvit paikoilleen, oli edessä seuraava jännitysmomentti: toimisiko laite hiuksen poistamisen jälkeen? Pidätimme hengitystä...

Kuva hedelmistä, jotta tekin saisitte pidättää hengitystä.

 Ensin koskettimista ei kuulunut mitään... sitten kuului...



... ja kaikki koskettimet toimivat normaalisti! Hyvä me!

Kerroin tämän tarinan todisteena siitä, että ehkä mekin voisimme joskus oppia remontoimaan taloa. Olemme molemmat melko kokemattomia sellaisissa asioissa ja olen ajatellut, ettei meistä varmaan koskaan ole remontoijiksi. No, emme me olleet koskaan purkaneet kosketinsoitintakaan, mutta hyvin siitä selvittiin. Vieläpä (lähes) ilman äänten korottamista! Wuhuu!

Viikonloppua piristi Minnalta tullut kortti. Juuri se kuori, jonka toivoinkin saavani! Kiitos, kortti on ihana!

Perjantain jännityksestä johtuen loppuviikonlopun ajattelin ottaa ihan rauhallisissa merkeissä. Nautin kodista ja keväästä. Vielä meidän ei tarvitse remontoida yhtään mitään, vaan saamme vain olla. Tänään oltiin vähän pelaamassa pingistä. Huomenna teen kanakeittoa kokonaisesta kanasta, sellaista oikein hidasta sunnuntairuokaa. Ah, ihanaa!

Rapunpielikin tervehtii täydellisen keväisenä. Narsissit ovat niin söpöjä. Krookuksia haluaisin ehkä pari lisää. 

Keväisen aurinkoista viikonloppua teillekin!