Annos kauneutta

Minun piti kirjoittaa tyypillisistä arkipäivistäni, mutta nyt on ollut sen verran erikoisia päiviä, etten ole oikein saanut edustavaa otosta. Siispä päätinkin kirjoittaa eräästä uudesta arkeani kaunistuttavasti asiasta. Ja kukista, aina voi kirjoittaa tai ainakin kuvata kukkia.

My mother and I found a lovely small vase at a flea market for five euros. Mum did a little research around the web and found out that this little baby is a carafe by Kaj Franck, a famous Finnish designer. I love it's blueberry hue and elegant contours (which are very typical of Franck's designs). Bright ranunculi and kermit chrysanthemums make an especially beautiful contrast with the dark glass.

Kirpparilöytö parhaimmillaan. Väri ei tule kuvassa kunnolla esiin, mutta malli sen sijaan tulee.

Kiertelimme äidin kanssa viime viikolla kirpputoreja ihan vaan huviksemme. Yllätteän vastaan tuli pieni sininen maljakko vitosella. Tietysti kaunis pieni maljakko päätyi mukaamme, viisi euroa siitä täyttää kirpparilöydön määritelmän. Äiti arveli kyseessä olevan Kaj Franckin suunnittelema astia. Eniten tietysti on merkitystä sillä, että astia miellytti ja sellainen sopi kokoelmiini. Minusta astian malli on erityisen viehättävä ja sopusuhtainen.  Sen syvän mustikan sininen väri näyttää erityisen hyvältä valkoisella pöydällä, kun aurinko asuu siihen.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten astian todellinen väri, mustikan sininen. 

Kotona tutkailimme nettiä ja ilmeisesti maljakko onkin karahvi. Tarkemmin sanottuna se on Kaj Franckin ravintolakäyttöön suunnittelema annoskarahvi. Tuotannossa karahvi on ollut vuosina 1954-68. On kiinnostava tietää tällaisia yksityiskohtia, vaikka juuri tämän maljakon taustat jäävätkin mysteereiksi. Missäköhän karahvi on ollut käytössä? 

Ah, ihanat leikkokukat. Äiti antaa minulle joskus vähän "kukkarahaa", jotta raaskisin ostaa niitä kodin kaunistukseksi. Rahoja ei saa tulhata mihinkään "järkevään".

Niinhän siinä tietysti kävi, että kun poikkesin ostamaan puutarhaliikkeestä multaa, mukaan tarttui multasäkin lisäksi kukkia. Lempparikukkani leinikit ovat nyt parhaimmillaan (ja halvimmillaan). Aluksi suunnittelin järkevästi ostavani kestäviä ja edullisia neilikoita, mutta en voinut vastustaa täydellisen pulleita jaloleinikkejä. Kaveriksi niille ostin pirteän terhakoita nappikrysanteemeja.  

Asetin kukat nimettömän lipaston päälle. Kukkien värit toistuvat hauskasti taulussa ja Pixeline-vadissa.

Kukkien herkulliset värit näyttävät mielestäni erityisen kauniilta tummansinisessä maljakossa. Tai siis karhavissa. Luultatavasti käytän sitä kuitenkin ennemmin maljakkona kuin karahvina. Jotenkin värit korostuvat tumman maljakon rinnalla. Maljakko on sen verran paksua lasia, että valon on tultava juuri oikeasta suunnasta, että sen todellinen väri näkyy. Jotenkin tummuus ei kuitenkaan haittaa yhtään, kun kukat ovat räiskyvän kirkkaita. 

Kukkia ei voi koskaan kuvata liikaa. Katsokaa nyt noita leinikin ihania kerroksia!

Kukkakaupassa sanottiin, että kukkien pitäisi kestää melko pitkään. Siltä varalta, että kukat ovatkin lakastuneet, kun taas palaan perjantaina kotiin, piti laittaa vielä yksi kuva ihailtavaksi näin etänä. Onneksi elämässä on paljon kauneutta, jota ihailla! 

Kaunista keskiviikkoa kaikille! Millainen arjen kauneus saa sinut piristymään?