Muovailuvahaa ja kuumia koiria

Meillä oli jälleen vauhdikas viikonloppu, vaikka pysyimme suurimmaksi osaksi ihan kotosalla. Meidän kummipoikamme oli yökylässä ja vauhtia ja hauskuutta riitti. Mitään ihmeellistä emme tehneet ja kuitenkin kaikki oli jännää ja ihmeellistä. Sellaista lasten seurassa taitaa olla. 

Kummipojan kanssa pääsin kokeilemaan itsetehtyä muovailuvahaa. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että olen kokeillut ennenkin ihan itsekseni. Töitä ajatellen siis ihan vaan (niin varmaan). Pidin muovailuvahasta aina pienenä, tosin minua harmitta kun kauniit värit menivät sotkuun ja lopulta kaikki olivat aivan ruskean kirjavia. Nyt teimme vain yhden väristä mönjää, joten tätä ongelmaa ei ollut. Mieleeni ei koskaan aikaisemmin ollut tullut, että muovailuvahaa voisi tehdä itsekin. Sitten tuli Pinterest ja  Hupsutteluja-blogi, joista molemmista löytää monenlaisia reseptejä. Ja tietty googlesta myös, sillä amerikkalaiset (koti)äidit ovat kunnostautuneet muovailuvahojen tekemisessä. 

Bubbledough testissä. Otin tästä videotakin. Muovailuvahan venyminen on suorastaan hypnotisoivaa.

Kokeilin tosiaan ihan vain puhtaasti työn puolesta tehdä joskus kotona kuplamuovailuvahaa. Ainesosat ovat yksinkertaiset: 1 cup maissitärkkelystä, ½ cup saippuaa/tiskiainetta ja vähän öljyä. Ekalla kerralla siitä tuli aivan karmean hajuista, mutta kun kesällä töissä kokeilimme uudestaan, lopputulos oli oikein onnistunut, eikä haissut pahalta. Nytkin siis uskalsin kokeilla tätä ohjetta. Kuplamuovailuvahassa (nimi tulee ilmeisesti siitä saippuasta?) on nimittäin yksi ominaisuus ylitse muiden: se venyy! 

Ei kannattaisi sekoittaa paljain käsin elintarvikeväriä muovailuvahan joukkoon. Käteni näytti tältä koko eilisen päivän.

Kun muovailuvahaa roikottaa ilmassa, se lähtee venymään ja vanumaan. Sitten yhtäkkiä se saattaakin katketa ja katkeamispinta on aivan tasainen. Ihan käsittämätöntä ainetta. Jaksoimme leikkiä muovailuvahalla kokonaisen tunnin yhteen putkeen ja vielä hetken myöhemmin uudestaan. Onnistunut kokeilu siis! Taikina ei välttämättä sovi kovin herkkäihoisille saippuan vuoksi, mutta ainakaan meillä kädet eivät kuivuneet liikaa.

Hodarisämpylät nousemassa. 

Illalla teimme nakkisämpylöitä eli hot dogeja eli hodareita. Sämpylät oli hauska leipoa yhdessä ja kätevästi taikinan vaivaaminen sujui lapsityövoimalla (aluksi). Kokeilin Liemessä-blogin ohjetta, josta tykkäsin kovasti (alunperin resepti on Pumpkin jamilta ja vielä sitä ennen Helene Johanssonin Leipä-kirjasta). Sämpylöistä tuli juuri sopivan pulleita ja höttöisiä. Ihan pullaahan se on, mutta viikonloppuruoaksi sopivat oikein hyvin. Tilpehöörejä oli monenlaisia, vaikka vähän arvasin, että kummipoika ei kaipaa väliin mitään muuta kuin ketsuppia. Sipulirouheet, sinapit ja suolakurkut menivät kuitenkin parempiin suihin. 

Hot dog sämpylät (20 kpl)

• 5 dl (täys)maitoa
• 70 g hiivaa
• 12 dl vehnäjauhoja
• 40 g voita
• 2 tl suolaa

Liota hiiva  maitoon. Sekoita ja työstä mukaan erissä mukaan huoneenlämpöinen voi, vehnäjauhot ja suola. Vaivaa taikina yleiskoneella tai käsin 20 minuuttia (vähemmälläkin tulee hyvää mielestäni...). Pyöritä taikinasta palloja ja pyöritä kämmenellä suikuloiksi. Anna kohota liinan alla 1,5 tuntia. Paista 220 asteessa n. 10 minuuttia.

Nakit lienevät tässä vaiheessa vielä paistinpannulla. 

Voi nam nämä oli hyviä! Vähän ketsuppia, ihan ina sinappia, vielä vähemmän suolakurkkua ja paljon paahdettua sipulia.

Eipä siinä sitten muuta ihmeellistä tehty. Käytiin vähän kävelemässä markkinoilla, leikittiin, pelailtiin ja höpötettiin. Illalla minä jäin keittiöön tiskaamaan ja kuuntelin, kun mies luki kummipojalle iltasatua. Tatu ja Patu saivat oikein omat äänet, jotka tosin unohtuivat puolessa välissä kirjaa. Ennen nukkumaanmenoa kummipoika nappasi vielä Hupsun viereensä ja nukahti saman tien. 

Tärkeitä poitsuja. Hupsulla onkin varmaan halipula, kun se on niin käyttämättömän näköinen. 

Tänään kummipoika lähti takaisin kotiin. Toivottavasti taas pian nähdään!