Vauhdikas vappu

Huhhuh! Tämä viikko on kulunut aikamoisissa vappu- ja juhlahulinoissa. En ole oikein koskaan ollut mikään vapunviettäjä ja haalarillista opiskelijavappua olen tainnut viettää tasan kerran (eikä siihen silloinkaan todellakaan kuulunut örveltämistä). Tänä vuonna osallistuin kuitenkin poikkeuksellisen monenlaisiin vappurientoihin, jotka olivat toinen toistaan hauskempia. Nyt sunnuntaina on ensimmäisen kerran aikaa huoahtaa ja katsoa mitä sitä tuli tehtyä vappuna (edelleenkin ilman örveltämistä). 

Vappuaattona saavuin töistä kotiin viiden maissa. Sen jälkeen pitikin nopeasti mennä kauppaan hankkimaan seuraavan päivän tarjoilut ja illaksi viemisiä vappujuhliin. Minulla oli aika tiukka aikataulu, joten munkit jäivät tänä vuonna paistamatta. Onneksi ehdin hakea kaupasta kaiken muun tarpeellisen. Sillä aikaa, kun purin ostoksia ja valmistelin illan asua, ihmiset painoivat naapurissa lakkeja päähän. 

Neiti Groove tulossa pitkältä biletysreissulta. Lookki on edelleen freesi, sillä hän näyttäytyy vain kauneimmillaan.

Vappuaattona osallistuin juhliin, joihin piti pukeutua joksikin suomirock tai -popkappaleen hahmoksi. Tehtävä ei ollut ihan helppo, mutta miehen ehdotuksesta hahmoksi valikoitui Neiti Groove. Lookin inspiraatioksi palasin aikakoneella (heh heh) takaisin 90-luvulle muun muassa nuoruusdiscon avulla. Upean ja varsin grooven kankaan löysin Eurokankaan palalaarista, paita on ehkä kymmenen vuoden takaa, mutta jotenkin siitä huokui sellaista ysärivibaa. Kengät ovat oikeasti vuodelta 2002, mutta sehän on melkein 90-lukua. Hiukset kiersin sarviksi ja näytin aivan itseltäni lukioikäisenä. Lookin kruunasivat hainhammasklipsut ja "tatuointikaulakoru". Ilta Neiti Groovena oli hauska ja sain tutustua moneen muuhunkin suomirockin ja popin klassikkohahmoon, mm. Kersantti Karoliinaan, Juppihippipunkkariin ja mieheen, jonka etu- tai sukunimeä en nyt muista. 

Yksityiskohta aidoista 90-luvun asusteista. 

Vapunpäivänä en ehtinyt nukkua pitkään, vaan aamulla piti alkaa valmistella kotia ja ruokia illan vieraita eli ystäväperhettämme varten. Muuten valmistelut sujuivat jouhevasti, mutta puolet ajasta kului kylppärin uusvanhan kaapin kiinnittämiseen, sillä se piti saada pois eteisestä pyörimästä (siitä ehkä lisää myöhemmin). Kun olin saanut suurimmat valmistelut tehtyä, pitkin rientää orkesterimme vappukeikalle. Se sujui hyvin ja kätevästi siellä sai syödäkin. Keikalta riensin takaisin kotiin tekemään ruokaa ja järjestelemään.

Värikästä meillä on aina, mutta ehkä näin vappuna pitää olla extravärikästä.

Onneksi pääsin ajoissa keikalta kotiin ja ehdin koristella kotiakin vähän. Otin käyttöön äidiltä saamani kangaslautasliinat. Minulla ei ole lautasliinarenkaita, mutta keksin, että näin vappuna serpentiini ajaa asian. Kun liinan otti käyttöön, serpentiinin sai puhaltaa minne halusi. Otin uusiokäyttöön 25-vuotissynttäreilleni tekemät silkkipaperipalloset. Ne eivät olleet ehkä aivan yhtä hehkeitä kuin silloin, mutta vielä käyttökelposia. 

Vappukattausta iltapäiväauringossa. 

 Ruoaksi päätin tehdä intialaista (tai ainakin intialaistyyppistä) Murgh makhania eli butter chickeniä eli voikanaa. Se on ehkä suosikkini intialaisista ruuista, sillä mikäpä ruoka ei olisi, jos siinä on voita ja kermaa. Reseptinä käytin Hiidenuhman keittiön helppoa reseptiä, mutta muitakin netistä toki löytyy. Kanan kanssa tarjosin pelkistetysti riisiä ja naanleipää sekä vappuisaa pallosalaattia, jossa oli kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä ja mozzarellaa. Mieto kanakastike upposi myös lapselle, joten suosittelen kokeilemaan. 

Heh, huomaamattani olen laittanut palloja melkein jokaiseen tarjoiluastiaan. Jopa hillityn tyylikäs sarpanevan pata piristyy niistä.

Jälkkäriksi tein minun ja äitini tämän kevään hittijälkkärin: suklaa-marenkijäädykkeen. Se on maailman helpoin ja ah, niin hyvää! Reseptin bongasimme Nigella Lawsonin ruokaohjelmasta. Nigellan ilmeistä ja eleistä voi olla montaa mieltä, mutta pidän hänen yksinkertaisista resepteistään. Nigellan tyyliä mukaillen, tämä suklaakastikeella kuorrutettu jäädyke on suorastaan hekumallisen hyvää. Ja sanoinko jo, että maailman helpoin? Jäädykkeen salaisuus piilee marengissa, joka estää kermavaahdon jäätymisen tönköksi. 

Suklaa-marenkijäädyke

• 3 dl kermaa
• 30 g tummaa suklaata
• 1 rkl kahvilikööriä 
• 100 g marenkia (kaupan marenki käy hyvin)
• koristeeksi marjoja

Suklaakastike:

• n. 1 dl kermaa
• 70 g suklaata
• 1 rkl kahvilikööriä

Vuoraa leipävuoka tai muu pitkulainen astia elmukelmulla. Murskaa suklaa aivan pieniksi paloiksi. Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon suklaa ja kahvilikööri. Murenna joukkoon marenki pieninä paloina. Kaada seos vuokaan ja peitä kelmulla. Anna jäätyä noin kahdeksan tuntia. 

Tee suklaakastike. Kuumenna kermaa kattilassa ja paloittele joukkoon suklaa. Anna suklaan sulaa melkein kokonaan ja ota kattila pois levyltä. Anna suklaan sulaa loppuun ja sekoita joukkoon likööri. Anna kastikkeen jäähtyä. Suklaakastiketta on alkuperäisessä reseptissä aivan tolkuton määrä, mutta tässä määrä on alle puolet siitä ja se riittää hyvin. 

Kumoa jäädyke tarjouluastialle ja poista kelmu. Kaada päälle suklaakastiketta ja koristele haluamillasi marjoilla. 

Meilläkin suklaakastiketta jäi yli. Sitä voi sitten Nigellan tyyliin käydä yöllä jääkaapilla maistelemassa. 

Ilta sujui rattoisasti syöden, jutellen ja myös soittaen ja laulaen. Perjantaina vastassa oli karu arki ja lähdin aamutuimaan bussilla töihin. Juhlinta ei kuitenkaan loppunut vappuun, vaan lauantaina jäimme vanhempieni luokse, jonne oli kutsuttu kummini ja serkkuni. Juhlaruoatkin sen kun vaan jatkuivat ja äiti valmisti (minun avustuksellani) mm. toast skagenia saaristolaislimpulla, pekoniparsaa, lihakääryleitä ja duchessemuusia. 

Annoksia vierivieressä odottamassa pöytään kantamista. Sain verestää tarjoilijantaitojani. Pöydässä en kyllä enää muistanut, miltä puolelta annetaan ja miltä tarjotaan.

Kahvin kanssa tarjottiin vadelma-valkosuklaakakkua, tippaleipiä, pikkuleipiä ja minun tekemäni sitruuna-marenkipiirakka (ohje on sama kuin key lime pien, mutta limettien tilalla on kaksi sitruunaa). Kaiken kruunasi isän tekemä sima. Olo oli kaiken syömisen jälkeen aika ähky, mutta kuitenkin vielä hyvä. Ruokailun ohessa naureskeltiin muun muassa vanhoille valokuville, joissa minä ja serkkuni poseeraamme banaani-hunajanaamiot kasvoillamme. 

Kahvipöytä notkuu jälleen.

Juhlan aiheet eivät suinkaan loppuneet vieläkään: rakas Sitrumme pääsi talviuniltaan takaisin tielle! Oih, olipa ihana päästä taas sen kyytiin. Nyt se kevät on virallisesti tullut. Minä tosin jouduin ajamaan tylsästi meidän harmaan järki-fordimme Turkuun ja mies sai huristella kuplalla. Ehkä minäkin tänä kesänä pääsen myös Sitrun rattiin. 

Tästä kesä voi alkaa (melkein)!

Huh, tämän juhlaputken jälkeen on taas ihan hyvä, että arki alkaa ja ehtii tehdä arkiasioita. Voin silti sanoa, että tämän vuoden vappu oli yksi elämäni hauskimmista.