tiistai 28. huhtikuuta 2015

Tein sulle kotiviilin...

... maidosta vain. Oi että olen halunnut päästä käyttämään tuota otsikkoa, joka oli toinen vaihtoehto muinaisella "Viiliintykää ihmiset"-otsikolle. Koska kyseisestä postauksesta on jo kohta kolme vuotta aikaa ja koska tällä hetkellä on viillitys päällä, ajattelin jakaa uudemman kerran kotiviilin valmistuksen salat. Se on paljon helpompaa kuin heinän teko ja todella edullista.

Pidän hapanmaitotuotteista ja viili ja jugurtti kuuluvat suosikkehini. Pienenä en pitänyt viilistä, sillä ensikosketukseni viiliin oli järkyttävän esanssinen vaaleanunainen Viilis-vadelmaviili. Jotenkin se kiehtoi, mutta maku ei sitten miellyttänytkään. Sen sijaan tyydyin järkyttävän esanssisiin vanukkaisiin ja rahkavälipaloihin. Aikuisena opin syömään viiliä ja kausittain innostun aina viilintekoon. 

Viili vaihe vaiheelta. 

Viiliin tarvitaan seuraavat tarvikkeet:

- Sopivia kulhoja
- Viiliä
- Maitoa
- Elmukelmua
- Huoneenlämpöä 
- Jääkaappi

Laita jokaisen kulhon pohjalle noin teelusikallinen viiliä. Riko rakennetta hieman ja sekoita joukkoon maitoa. Yhdestä viilipurkista saa vaikka kuinka monta uutta viiliä, mutta yleensä syön puolet ja käytän puolet uuden viilin tekemiseen, jolloin saan noin 5-6 uutta parin desin viiliä. Peitä kulhot elmukelmulla ja jätä viilit viiltymään huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi. Nosta jääkaappiin. Kotiviili säilyy noin viisi päivää (tai viikon). Älä tee viiliä ukonilmalla, sillä silloin viili pelästyy, eikä viilly. 

Klassikkoviili. Sokeri- ja kaneliastiat on ostettu Tallinnasta joskus 2000-luvun alussa. 

Yleensä olen syönyt viilini hyvin samalla tavalla: hiukan "tekosokeria" tai steviaa ja kanelia. Tänä keväänä olen alkanut oikein irrotella ja olen kokeillut muitakin vaihtoehtoja nauttia viilini. Ostinpa jopa kerran kaupan kerrosviiliä, mutta se oli vähän liian makeaa. Olen löytänyt kokeilujeni myötä kaksi uutta suosikkia. 
Joskus viili jää keskeltä hiukan kaupan viiliä vetelämmäksi, mutta yleensä kiinteytyy hyvin, kuten nyt. 

Vadelmahilloa kokeilin viilin kanssa joskus laskiaisen aikaan, kun pullista jäi yli herkullista Gamle fabrikenin vadelmahilloa. Se on varmasti parasta hilloa, mitä tiedän! Se ei ole liian makeaa ja vadelmat ovat isoina paloina, eikä survottuina. Hillo toimii myös sellaisenaan (kröhöm, alhaisen verensokerin vaivatessa olen saattanut muutamaan otteeseen kokeilla), mutta myös viilin kanssa se on herkullista. 

Myös lemon curd toimii sekä pelkältään lusikallisina että viilin kanssa.

 Toinen onnistunut kokeiluni oli lemon curd, jota jäi yli sitruunakuppikakuista konsertin jälkeen. Pienikin määrä makeuttaa viiliannoksen ja tahna sekoaa viilin joukkoon juuri sopivan epätasaisesti. Nyt näiden kolmen makuvaihtoehtoni välillä on suuri valinnanvaikeus! Ja ehkä seuraavaksi kokeilen mangososetta. 

Minä olen meidän perheessä viilinsyöjä, mies ei siitä niin välitä. Saa nähdä, miten Bonbon suhtautuu venyvään viiliin sitten joskus. Minua ainakin pienenä viilin venyvyys ällötti, mutta nyt osaan syödä sitä ilman, että se alkaa venyä ja vanua mahdottomasti. Ainakin aion jatkaa viilikokeiluja myöemminkin, kun viilikausi taas iskee. 

Pidätkö sinä viilistä? Minkä kanssa sinä syöt viilisi tai vaikkapa jugurttisi?

10 kommenttia:

  1. Ihanan värinen postaus! Muistaakseni kirjoitin kolme vuotta sitten villityksen kommenttiin, että olen aina kadehtinut niitä, jotka voivat syödä viiliä. Tilanne on ennallaan. Edelleenkin viili näyttää hauskalta ja sen tekeminen erittäin hauskalta, mutta kun ei niin ei! Syömään en pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ole pakko syödä tai tehdä viiliä! Minäkään en tykkää kaikista hapanmaitotuotteista. Yhdessä vaiheessa raskautta aloin yllättäen juoda piimää, mutta enää ei tee mieli.

      Poista
  2. Ehkä pakko kokeilla! Meillä minä ja isompi poika syödään viiliä, mies ja pienempi ovat omituisia ja syövät sekä viiliä että jogurttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, minä kuulun omituiseen porukkaan ja syön molempia! Kannattaa kokeilla. Yhdestä viilipurkista ja maitotölkistä saa ihan hirveän monta viiliä, annoskoosta toki riippuen. Minä teen ehkä vähän kaupan viiliä pienempiä annoksia niin yhdestä maitolitrasta saa sellaiset 6-7 viiliannosta.

      Poista
  3. Katsoin tosi pitkään tuota ekaa sinivihreää kuvaa. Tosi hauskat värit. Käväisin vanhassakin viilipostauksessa ja siellä oli myös hauskat väri, mutta erilaiset.

    En ole tehnyt viiliä taas pitkään aikaan ,mutta pitäisi varmaan kokeilla ,kun se on niin helppoa. Ja jotenkin alkoi tehdä mieli kanelin makua. Se kun sopii viiliin minustakin niin hyvin. Tiedän, että jotkut käyttävät muitakin mausteita.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä rakastan noita Koko-kulhoja, kun niitä voi yhdistellä aina uudelleen ja uudelleen ihaniksi väriyhdistelmiksi. Tällä kertaa kaapissa sattui olemaan juuri sinisiä ja vihreitä puhtaana, jotka sopivat yllättäen viilipurkkiin täydellisesti.

      Viilin tekeminen on helppoa, mutta ehkä siihen vähän kyllästyy, jos liian usein tekee. Tai ainakin minä tykkään vaihdella välipalojani. Toisin kuin aamiaista, joka on aina sama, kuten sinullakin.

      Poista
  4. Kiitos vinkistä/ muistutuksesta; äiti teki viiliä, mutta itse en ole koskaan kokeillut. Ensi kesänä kyllä.
    Tykkään viilistä semmoisenaan, ripaus sokeria toki mukana. Joskus sekoitan ropauksen (tai kaksi) mysliä viilin sekaan, se on tosi ihanaa. Ja kesällä tietysti kuuluu syödä viiliä talkkunan + sokerin kanssa! Nam :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! Minäkin kokeilin talkkunaa ensimmäisen viilikokeiluni aikaan, mutta siitä en pitänyt. Tiedän, että yhdistelmä on perinteinen, mutta ei vain ollut minun makuuni.

      Poista
  5. Oho, mä en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että viiliä voisi tehdä itse! Tykkään kerrosviileistä, joten ehkäpä voisin uskaltautua kokeilemaan ohjetta joskus. Pitää siis vain muistaa välttää kokeilua ukonilmalla, sillä olisipa kurja pelästyttää viilipoloiset!

    Sinulle ja väreillesi on haaste Tipulassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla! Kerran on viilini pelästynyt, kun en huomioinut tulevaa ukonilmaa, mutta piti sekin kokea. Silloinkin kyllä osittain viiltyi, mutta jäi keskeltä kovin vetiseksi.

      Käynpä tarkistamssa haasteen!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.