Joskus blogeja selaillessani kateus minussa nostaa päätään. Inhoan sitä tunnetta, se on jotenkin niin alhainen ja turha. Silti en voi kieltää, ettenkö olisi välillä kateellinen. Miten tuollakin on muka varaa noin moneen designhankintaan? Miten tuo jaksaa tehdä noin paljon hienoja DIY-projekteja? Miksi tuo löytää aina kaikkein hienoimmat vintagemekot pilkkahinnalla? Miten tuolla on aikaa kierrellä yhtä mittaa kirpputoreilla hienoja löytöjä tehden? Miksi tuolla on noin suloiset lapset ja miksi se valittaa niistä, vaikka on saanut tuollaiset lahjat ja minä en (aikana ennen Bonskua)? Miten tuokin aina voi syödä ulkona kolmen ruokalajin aterioita? Ajatuksiin saattaa nousta inhottavia, turhia ja sisältä syöviä ajatuksia ihmisistä, jotka vilpittömästi iloitsevat elämän pienistä ja suurista iloista ja jakavat ne sitten blogissaan muille. Aivan kuten minäkin.
Onneksi yleensä kuitenkin tajuan, että minulla on kotona ja elämässä aika paljon niitä samoja asioita, joita kuitenkin saatan toisten elämässä kadehtia. Joku ehkä kadehtii minua niistä samoista asioista. Pyrin katkaisemaan negatiiviselta kateudelta siivet nopeasti, sillä vain sellainen positiivinen ihailu, joka saa omassa elämässään tavoittelemaan jotain itselle mielekästä ja hyvää, on "hyvää kateutta". Silti en voi kieltää kokevani aika ajoin kateellisia ajatuksia, vaikken ehkä kaikkein kateellisin ihminen olekaan.
Kirjoitan kateudesta, koska uskon, että monet ilkeät kommentit kumpuavat siitä. Eivät tietenkään kaikki, mutta uskoisin, että iso osa. Halusin jakaa myös omia kateuden tunteitani, sillä uskon, että ne ovat hyvin luonnollisia. On kuitenkin eri asia antaa tunteille valta ja kirjoittaa negatiivisia ja ilkeitä kommentteja kadehtimansa bloggaajan blogiin. Nuoremmilla kirjoittajilla kommentit voivat olla hyvinkin suoraan loukkaavia, mutta anonymiteetin suojassa myös ihan aikuiset ihmiset saattavat kirjoittaa todella ikäviä huomautuksia, ehkä vähän sivistyneempään asuun puettuna ihmettelyn ja terävien neuvojen muodossa.
Vaikka itse en ole oikeastaan koskaan saanut ilkeitä kommentteja vaan kaikki kommentoijani ovat aina positiivisia tai sitten kritiikki on ollut rakentavaa. (Ilkeiden kommenttien määrä lisääntyy usein kaiketi blogin suosion noustessa, tästäkin voisin olla kateellinen, mutten taida viitsiä). Minusta on silti erittäin ikävä lukea ilkeitä kommentteja myös toisten blogeista. Siksi halusin osallistua Tipulassa-blogin Emosen kampanjaan negatiivisia ja ikäviä kommentteja vastaan. Mietithän aina kriittistä kommenttia jättäessäsi, onko sen taustalla oikeasti rakentavaa kritiikkiä vai onko motiivi pelkästään pahansuopa, kenties kateudesta kumpuava? Vanha viisaus pätee myös blogeja lukiessa: älä kadehdi sen iloa, jonka suruja et tunne.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanja ja kuka on mukana:
Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?
"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"
""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."
"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"
”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)
”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)
"Vittu oot nolo tapa ittes"
"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"
Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.
A girl with too many pictures - Ai karkkii! - Aiatar - Aikuistumiskipuja - All hearts are wonderful - Am I Invited - Annun elämä uusiksi - Arkilove - By Tinja Katariina - Elämänilon alkulähteillä - Elämää pyörätuolista käsin - Emilia Christine - Enni Heidi - Ennin kengissä - Essi Maaninka - Fifty Ways - Haaveilen kaikesta - Haaveita ja oikeeta elämää - Harmaa ja muut iloiset värit - HeioonJenna - Hulivilini - Ida Parviainen - Ihanan karmea - Ikimuistoista - Inku-chan - Inspiration - Jemppuu - Jenni's Lullaby - Kaaosta ja kukkamekkoja - Kadun aurinkoisella puolella - KIDULT - Kitujainen.com - Kolme pientä porsasta - Kommammaa - Kotiäidin elämää - Kouluta Ite Paremmin - Kun äiti kelaa - Kuvastin - Käenpesä - Lady of The Mess - Leveämmin hymyilevä perhe - Chasing Happiness - Life à la Annika - Life is an illusion - Lifestyle by Maiju Kristiina - Love yourself first - Loyal Companion - Maalia kohti - Mammalaiffii - Mansikkatilan mailla - Marjukka Katariina - Meidän Pieni Ryyni - Mieleni on maalaus - Minäkö keski-ikäinen? - Moonika Kristiina - Munakoisoni ja minä - My life, with love Alesya - Nani - Be yourself - Napsahduksia - Natalia - Never Give Up - Nightwish Diamonds - Nuori ajattelija - On my way - Operaatio Äiti - Optimismia ja energiaa - Outi's life - paint my house BLACK - Paiqo - Perhosia masussa - Petran; Minä ja me - Pieni Lintu - Pikku Bambin Blogi - Pinkit korkokengät - Privaattikamaa - Rakkaudella Hannele - Reborn Beast - Rouva Y - Ruusumäki - Saijis - Smagatsoff - Something different by Emilia - Spread your wings - Syvältä - Taloni maalla - Tassuttelijan päiväkirja - Teijan Kauneus Blogi - The Blind Leap - The Diary of Mariella Elisabeth - The World According to Jani - Thrill Me Tonight - Tipulassa - Touch the sky - Tuulanneli - Unelmia jahdaten - Unelmiin tai sinne päin - Vilhelmiina Lyydia - Vähäx vaikeeta? - Waldgeistory - Weekend Chic - XL elämää - Zeninan - Äiti ja melukylän lapset - Äiti on vihannes - Äiti yrittää
Tämä on erittäin tärkeä postauksen aihe. Blogikommentit, niin kuin kaikkien nettikeskustelujen kommentit, usein ikään kuin räjähtävät käsiin. Joku laittaa hiukan vihjailevan tai negatiivisen kommentin ja joku toinen lisää löylyä. Kolmas unohtaa jo kokonaan alkuperäisen aiheen ja alkaa sättiä kirjoittajan henkilökohtaisia ominaisuuksia ja tarttuu johonkin kirjoitusvirheeseen jne.
VastaaPoistaJa tosiaankin kyse on useimmiten aivan aikuisista ihmisistä.
Hieno kampanja!
Ava
Joskus kommenttiboksien keskustelu lähtee kyllä aivan käsittämättömille urille! Ja tosiaan, vielä aivan aikuiset ihmiset ovat siellä keskustelemassa.
PoistaKampanja on hyvä avaus, Tipulan Emonen on kyllä oikea blogimaailman positiivisuusnikkari!
Hyvin kirjoitettu, odotin kovasti, millä tavalla sie lähestyt tätä aihetta enkä pettynyt. Hyvä Karkkis! ♡
VastaaPoistaJee, kiitos! Vaikka sinun runoa ei kyllä voita mikään! Onneksi tämä ei ole kilpailu. Muuten saattaisin tulla kommentoimaan kateellisia haukkuja runostasi anonyyminä. :D
PoistaOvatko nuo lainaukset oikeita tapahtuneita kommentteja? Ihan hirveää! Joskus olen ihmetellyt sitä, että vaikka jollain bloggarilla on kommenttien valvonta päällä, hän kuitenkin itse päästää läpi rumia kommentteja (vaikka noin hirveitä ei ole sattunut silmiin). Minusta bloggarilla on oikeus omaan bloggiinsa ja hän saa ihan vapaasti jättää julkaisematta rumat kommentit. Ja toivottavaakin se olisi, eiväthän sellaiset mitään rakenna.
VastaaPoistaIlmeisesti kommentit ovat ihan oikeita, eivät todellakaan rakentavia! Ja myös rakentaviksi puetut kritiikit, joita ehkä tuolla edustaa tuo "ylipanoiseen" vauvaan liittyvä kommentti, voivat olla todella törkeitä, vaikkei suoraan haukutakaan.
PoistaTosi hyvin olet aiheesta kirjoittanut. Koskaan ei ole väärin antaa positiivista palautetta, vaikka samasta asiasta voisi moittiakin. Hyvä mieli - parempi itsetunto
VastaaPoistaKiitos! "Hampurilaispalaute" on aina hyvä, jos haluaa antaa rakentavaakin palautetta: ensin hyvä, sitten kritiikki ja lopuksi lisää hyvää.
PoistaPaitsi tähän on pakko kommentoida, että viime aikoina on kuultu useammalta taholta, että hampurilaispalautetta ei pidetä kovin hyvänä, koska se tuntuu niin läpinäkyvältä ts. että palautteen saaja arvaa tai tietää, että nyt palautetta annetaan juuri tietyn mallin mukaan (ja monesti hyvät asiat tuntuvat hieman "keksityiltä tai heppoisilta"). En kyllä osaa tähän vinkata nyt mitään linkkiä tms.
PoistaItse olen kyllä muutenkin suoran palautteen kannattaja, eli en siis omalla kohdallanikaan haluaisi saada negatiivista palautetta johonkin positiiviseen kiedottuna. Eroan ajattelussani myös siinä, että en yksinkertaisesti voi ymmärtää, mitä pahaa muiden "arvostelussa" on (esimerkiksi ostosten "arvosteleminen"), sillä tietynlainen arvostelu kuuluu ihmisluonteeseen; mikä miellyttää silmää, omaa arvomaailmaa jne. Jos tämä ei olisi "sallittua", olisi periaatteessa "väärin" esimerkiksi sanoa jotakuta seurueessa hauskaksi, viisaaksi jne., koska se tavallaan tarkoittaisi, että muut ovat vähemmän hauskoja, viisaita jne. Joku blogisti oli äskettäin sitä mieltä, että ulkonäöstä ei saisi kehua. No, saako mistään kehua? Missä menee raja? Saako vain "henkisistä" ominaisuuksista kehua? Tällainenkin ajattelu luo arvostelua, koska ihan samalla tavalla kuin alunkin esimerkissä voin arvostella myönteisesti muiden kaupassakävijöiden ostoksia, ulkonäköä jne. Toki on huono juttu, jos (negatiivinen) arvostelu on liiallista.
Eri asia on tietty se, mitä sanoo ääneen. Ja oma lukunsa ovat tietty tuollaiset törkykommentit, joita tuossa esimerkissä suurin osa oli. Sellaiset kertovat kyllä jostakin, etten sanoisi kommentoijan järjen tai käytöstapojen puutteesta (hups, tuo taisi olla arvostelua).
Itse olen huomannut jättäväni blogien osalta joskus kriittisemmät kommentit sanomatta, vaikka mieli tekisi kovasti kommentoida. Jos minusta esimerkiksi turha (liiallinen) kulutus on ällöttävää ja itsekästä (ja sitähän se kai on aika monen muunkin mielestä ainakin puheissa), miksi en saisi kysellä/arvostella/kyseenalaista vaikkapa jossakin vauvablogissa, jossa kirjoittaja käyttää kertakäyttövaippoja, kun ei viitsi tai halua nähdä hieman vaivaa kestovaippojen kanssa.
Huomaan, että tämä aihe herättää intohimoja, kun en ymmärrä, miksi "arvosteleminen/kyseenalaistaminen" on tässä nyky-yhteiskunnassa tai etenkin somemaailmassa jokin kauhea peikko. Minusta pitää voida kyseenalaistaa. Asiassa on monesti jotakin "vialla", jos kyseenalaistuksen kohteeksi joutunut ei osaa kertoa järkevää syytä toimilleen. Jos asiaa on ajateltu ja taustalta löytyy jokin hyvä syy, ei kyseenalaistuksen kohteeksi joutunutkaan ota kommenttia yleensä mitenkään pahalla. Apua, tähän asiaan kytkeytyy niin monia asioita (kuten se, että minusta ihmiset tekevät väärin ajatellessaan, että heillä on oikeus helpottaa elämäänsä käyttämällä vaikka mitä hyödykkeitä, jotka ovat yleensä pian turhakkeita ja jätettä), että ehkäpä lopetan romaanini tähän. Huomaan tosiaan, että näen tämän arvosteluasian kovin eri lailla, ts. halu arvostelun jonkinlaiseen "kieltämiseen" saa niskakarvani pystyyn. Korostan kuitenkin vielä, että en todellakaan ymmärrä noita esimerkissä mainittuja järkyttäviä, ilmeisesti oikeasti kirjoitettuja kommentteja.
Minä kyllä rehellisesti kaipaan sitä hampurilaispalautetta. Sain esimerkiksi eräästä opinnäytetyöstäni pitkään pelkkää "karppauspalautetta", vaikka lopulta tulos oliskin hyvä. Siinä meinasi vaan mennä usko itseen, kun ei koskaan tullut mitään positiivista. Hampurilaispalautteen toimimattomuus johtuu varmaan usein siitä, ettei osata antaa mitään spesifiä hyvää, vaan se hyvä palaute on sellaista läpinäkyvän ympäripyöreää. Tarkkaa kritiikkiä sen sijaan on helppo antaa. Ehkä pitäisikin harjoitella etsimään asioista jotain tarkkaa positiivista palautetta ympäripyöreän "hötön" ja sen kritiikin lisäksi.
PoistaLuulen, että näissä loukkaavissa, etenkin niissä asiallisuuteen puetuissa, kommenteissa on ennemminkin kyse siitä miten asiat sanoo kuin siitä, saako ollenkaan arvostella tai antaa kritiikkiä. On mielestäni eri asia sanoa, että "kerskakulutuksesti on ällöttävää" kuin että kommentoi asiallisesti sitä, että oletko pohtinut kulutuksesti vaikutuksia.
Minustakin olennaista on myös se, mitä sanoo ääneen. Minusta niin sanotusti turha arvostelu ei ole kovin rakentavaa. Jos esimerkiksi ei pidä jostain bloggaajan hankinnasta, niin se ei rakenna mitään, että sen sanoo ääneen. Jos taas pitää ja kehuu hankintaa, se leivttää ainakin hyvää mieltä. Toisaalta, jos bloggaaja kysyy mielipidettä asiasta, niin silloin sen voi toki sanoa.
Aika monisyinen asia tämä kyllä on ja minä käsittelin ikävien kommenttien vyydistä vain yhtä puolta. Valitettavasti olen erään tuntemani bloggaajan blogissa törmännyt muun muassa siihen, että kommenteissa toivotaan tälle tapahtuvan jotain ikävää, koska selvästikään hän ei ole koskaan mitään ikävää elämässään kokenut. Tiedän, ettei asia edes ole niin ja voin vain kuvitella, kuinka pahalta tuollaiset kommentit tuntuvat. Jos toivoo toisen elämässä tapahtuvan jotain pahaa, kun ajattelee toisen pääsevän liian helpolla, niin silloin ainakaan kyse ei voi olla muusta kuin kateudesta.
Kiitos vastauskommentista! Ehdinpä nyt jatkaa vain sen verran, että haluan painottaa, että en minäkään sentään kirjoittaisi kommenttiin jonkin olevan ällöttävää tms., vaikkaa sanaa tässä yhteydessä käytinkin. Minulla on tapana tällaisissa asioissa, kun niistä tavallaan neutraalisti kirjoittaa, korostaa asioiden ääripäitä ja käyttää kohtuullisen "voimakkaita" sanoja. Kaikki eivät sitä lähipiirissänikään aina ymmärrä! Suorasukaisuus ja asioiden ääneen sanominenkaan eivät ole aina tässä armaassa suomalaisessa kulttuurissa hyväksyttyjä (joskushan tämä koskee myös aivan pelkästään positiivisia kommentteja), tietynlainen hyssyttely on monesti parempana pidetty vaihtoehto. Tämä johtaa mielestäni usein selän takana puhumiseen tai vastaavaan (jos ikäviä asioita ei siis uskalla tai kehtaa sanoa), mikä on minusta kamalampaa kuin kuulla ikävä asia suoraan sanottuna.
PoistaSe on totta, että on parempi sanoa suoraan kuin selän takana! Sanojen asettelu vaan on usein vaikeaa. Minä olen vähän sellainen "pick my battles"-tyyppinen, että annan monen asian mennä sormien läpi, mutta sitten tosi paikan tullen kuitenkin otan asiat puheeksi.
PoistaOlen yhden väitöskirjan verran tutkinut eräs mielipidekiista esimerkkinä, että mikä määrittelee ihmisille "hyvän syyn", jonka pohjalta sitä toisen eriävää näkemystä kunnioitetaan. Se on monimutkainen juttu ja voisin sanoa, että se riippuu itseasiassa yllättävän paljon ihan muista muuttujista kuin siitä syyn asiasisällöstä! Ihmiset voivat esim. pitää saman sisällön hyvänä tai ei-hyvänä riippuen siitä kuka sen sanoo tai missä mielentilassa olen itse. Törkykommentit tuovat varmasti niiden luojille jonkunlaista tyytyväisyytta. Siinä on jotain surullista, kun pahasti sanominen tuo paremman mielen. Se on toisaalta ihmisyyttä, mutta sellainen piirre jota ainakin minä koitan nitistää juurineen juuri sillä periaatteella, että yritän olla kadehtimatta muita ja olen itseni ystävä :)
VastaaPoistaSinulla olisi varmasti aiheesta enemmänkin kirjoitettavaa! Varmasti mielentila vaikuttaa paljon siihen, miten erilaiset viestit vastaanottaa ja miten siihen itse regoi: nouseeko kiukku, suru vai pystyykö asian kuittaamaan huumorilla.
Poista<3
VastaaPoistaKävin lukemassa myös sinun panoksesi kampanjaan! <3 Myös sinulle!
PoistaKiva, että lähdit mukaan kampanjaan!
VastaaPoistaVarmasti kateus on tosiaan myös usein negatiivisten kommenttien taustalla! Täytyy myöntää, että itselläkin erityisesti väsyneinä, huonoina päivinä kateus nostaa päätään ja jotkut blogipostaukset alkavat ärsyttää aivan valtavasti. Ehkä kyseessä on myös jossain määrin erot temperamentissa ja impulsiivisuudessa, mikä saa jotkut herkemmin kirjoittamaan kommenttilaatikkoon omat harmituksensa.
Mielenkiintoinen tuo Hyväntoivon blogistin kommentti! Pitääkin etsiä tutkimuksia aiheesta, sillä tämä alkoi kiinnostaa enemmänkin!
Kiitos hyvästä kampanjasta!
PoistaKateus ei varmaankaan ole ainoa syy ilkeiden kommentien kirjoittamiseen, mutta itselle samastuttavin tunne, joten siksi valitsin sen. Ja vaikka kuinka ihmiset väittävät, etteivät kadehdi vaikkapa muotibloggaajia, mutta vaikka ihan samanlaista elämää ei haluaisikaan, niin ehkä jotain asioita kuitenkin helposti kadehditaan tietämättäänkin.