Turun suosikkini osa 2: Oodi Samppalinnan maauimallalle

Siellä siintää Samppis! Kuva on otettu vuoden ensimmäisenä uintikertana 21.5. Muut kuvat vähän myöhemmin.

Lapsuuden kotikaupungissani Raumalla oli maauimala, "makis", joka toimi paitsi maauimalana, myös teinien kännäys kokoontumispaikkana. Minä en koskaan ymmärtänyt maauimalan hohtoa sen kummassakaan roolissa. Maauimalan vieressä oli nimittäin hiekkaranta ja meri, jossa käydä uimassa. Ja maauimalan allas oli täytetty sillä samalla merivedellä! Miksi uida altaassa, kun voi uida luonnossa? Näin minä ihmettelin. (Rauman maauimala aiheuttaa muuten jatkuvaa debattia sen kunnostamisesta, purkamisesta ja suojelemisesta, mutta ei siitä sen enempää). Vuosia elelin ymmärtämättä, mikä merkitys maauimaloilla voi ihmisen elämässä olla. 

Samppiksen ovet ovat yleensä auki, mutta kuvauspäivä oli sen verran kylmä, että ovi oli ilmeisesti siksi kiinni. Sisälle pääsi kuitenkin! Pahoittelen kuvien laatua, mukana oli vain kännykkä.

Sitten vuonna 2012 aloitin kuntouinnin, kun etsin selälleni sopivaa kuntoilulajia. Opettelin uimaan paremmalla tekniikalla ja kävin usein uimassa piskuisessa, kloorisessa ja mummoisessa Turun uimahallissa. Sitten kesän alussa huomasin, että uimahalli olikin jo mennyt kiinni ennen kuin ehdin uimaan. Päätin sitten polkaista katsomaan, olisiko Samppalinnan maauimala vielä auki. Suhtauduin edelleen maauimalaan hieman varauksella, mutta koska kuntouintia on helpompi harrastaa altaassa ja radoilla kuin luonnossa (ja lisäksi luonnonvedet olivat vielä hyytäviä), päätin antaa Samppikselle mahdollisuuden. 

Naisten pukkarista noustaan portaat allastasolle. Vehreä maisema alkaa jo tässä vaiheessa. Syreenit ovat kauneimmillaan!

Kun sitten pääsin Samppalinnassa altaaseen, se oli rakkautta ensi pulahduksella. Kirkas, lämmin vesi, yläpuolella avoin taivas ja ympärillä vehreä maisema. Ah! Vaikka edelleen luontouinnissa on oma viehtätyksensä, on Samppiksessa tiettyjä etuja, joita ei voi kiistää. Se 26 asteinen vesi on yksi niistä ja toinen on tietysti se, että siellä on helppo kuntouimarin uida matkaa ilmaan vaaraa ajautua jonnekin järvenselälle ja liian kauas rannasta. 

Allas koko komeudessaan. Lisäksi hieman sivummalla on pieni lasten allas. Kuntouinti ratoja on viisi ja lisäksi on tilaa vesijuoksijoille, polskijoille ja hyppyponnu on aina auki. Torni aukeaa tiettyinä aikoina ja silloin pari rataa on poissa käytöstä.

Käyn kesäisin Samppiksessa uimassa useamman kerran viikossa. En ole auringonottaja, joten helteisilläkin säillä jätän auringonottopaikat suosiolla toisille. Mielelläni käyn uimassa melko lähellä sulkemisaikaa, jolloin väkeä on vähemmän. Myös kylmällä sadekelillä on ihana uida, sillä silloin kylmät pisarat osuvat hauskasti välillä iholle, mutta altaan vesi tuntuu sitäkin lämpimämmältä ja oikein höyryää. Toisaalta aurinkoisina päivinä maisema on parhaimmillaan. Samppalinnassa järjestestään myös kuutamouinteja muutaman kerran kesässä ja niissä on aivan oma tunnelmansa. 

Sateisena ja kylmänä päivänä auringonottopaikat ovat tyhjillään. Minua ei pieni sade haittaa!

Maauimala on rakennettu vuonna 1955 eli samana vuonna kuin Rauman maauimala. Samppiksen on suunnitellut Erik Bryggman ja mielestäni siinä onkin sellaista hillittyä 50-luvun modernia charmia. Myös Samppalinnan maauimalan kunnostamisesta on joka vuosi puhetta.Pukeutumis- ja suihkutilat ovat melko koruttomat, mutta mielestäni melko toimivat. Toki niiden kunnostaminenkaan ei olisi pahitteeksi. Suurin kunnostuskohde olisi kuitenkin ilmeisesti allas ja putkisto. Joka kesä olen uinut syyskuuhun asti ja jännittänyt, pääseekö seuraavana vuonna Samppikseen lainkaan vai onko se kunnostuksen alla. Toistaiseksi kaupungin rahat eivät ole kertaakaan riittäneet, mistä olen toisaalta ollut harmissani, mutta toisaalta helpottunut. Onneksi Turussa on toinenkin maauimala Kupittaalla, mutta se on suunnattu ilmeisesti enemmän polskimiseen ja lapsiperheille, ei niinkään kuntouintiin. 

Mukaan voi ottaa myös oman, kiinteän rantapallon. 

Tänäkin vuonna olen onneksi päässyt uimaan Samppikseen monta kertaa. Uiminen on sopinut minulle koko raskausen ajan ja luultavasti sen avulla olen saanut pidettyä myös selkäni hyvässä kunnossa. Bonskun syntymän jälkeen uimiseen tulee taukoa, varmaan monestakin syystä, mutta toivon pääseväni vielä loppukesästä uudestaan pulahtamaan Samppalinnan lämpöiseen veteen. Vielä muutaman kerran toivottavasti ainakin ehdin uida ja joka kerta "kuin viimeistä päivää". 

Mikä on sinun suhteesi uimiseen? Entä oletko luontouimari vai altaassa polskuttelija?