Bonbon!

Terve!

Jokunen lukija on jo tietoinenkin ja toiset ovat saattaneet arvata sen blogitauosta: Bonbon on täällä! (Älkää välittäkö typoista, sillä bloggaan tässä yhdellä kädellä, kantoliina ja manduca ovat vielä harjoitusasteella.) Maailmamme mullistui 22.6.2015 kello 17.03 pienellä pojalla, joka oli kaikkien ennusteiden ja arvioiden mukaisesti pikkuinen, mutta sopusuhtainen. Hän päätti tulla maailmaan ihan itsestään, mikä oli suuri helpotus. Absoluuttisella objektiivisuudella voin sanoa, että hän on maailman suloisin vauva.

Strategisia mittoja

Synnytys sujui hyvin ja varsin pitkään melko oppikirjamaisesti. Vasta loppuvaiheessa tuli vähän ongelmia, kun istukka ei lähtenyt itsestään. Syytän tästä synnytysvalmennusvideota, jonka ystäväpariskunta näytti meille pari päivää ennen kuin synnytys käynnistyi. Mainitsin, ettei videolla ollut jälkeisvaihetta ollenkaan (muutenhan video oli täysin realistinen) ja ilmeisesti kroppanikin luuli synnytyksen loppuvan siihen, että vauva tulee ulos. Lapsivuodeosastolla vietimme kolmisen päivää. En voi kuin kehua TYKSin henkilökuntaa, kaikki olivat aivan ihania ihan prenataaliosastolta lapsivuodeosastolle ja synnytyssalin kätilö oli aivan huippu!

Kotiovella!

Äitiyspakkauksessa on nukuttu muutamat päikkärit

Ensimmäiset päivät kotona ovat sujuneet melko hyvin, vaikka tietysti kaikki on ihan uutta ja välillä tulee hysterian hetkiä (Vaunut vähän tärähti - otsalohkovaurio! Kaupungilla käynti - nyt se saa liikaa vieraita bakteereja! Vauvaa ei ehtinyt saada heti rinnalle - nyt sille muodostuu huono kiintymyssuhde!). Imetys on ollut yllättävän hankalaa ja tuskaistakin, mutta helpottaa toivottavasti pikkuhiljaa. Eikä tässä nyt mitään konkareita ollakaan! Tunteet menee välillä vuoristorataa, mutta sekin kuuluu asiaan. Pääasiassa mieli on onnellinen ja kiitollinen pienestä suloisesta nyytistä. On sääli, ettei tätä pienuutta ja nyyttiyttä saa dokumentoitua oikein millään, kun valokuvatkaan vääristävät koon ja vastasyntyneen raasun olemuksen.

Pienen pieniltä näyttäneet villahousut olivat järkyttään isot, 

Vähän olemme jo oppineet tuntemaankin häntä. Ensimmäisinä päivinä hän suorastaan vihasti "siirtymätilanteita" eli kaikkea nostamista ja kymmenen sentin siirtämistä sängyssä. Traagisinta ikinä on pyllyn pesu ja vaipanvaihto edelleen. Hänen itkunsa kuulostaa joko lokin poikaselta (vääk vääk vääk), sarjakuvien pahiksen naurulta (hä hä hä hä hää) tai lampaalta, joka määkimisen sijaan sanoo "lää lää lää". Köllöttely ja nukkuminen on kivaa ja välillä avataan hieman silmiä ja kurkitaan ihmisiä ja ympäristöä, Hytkyttelystä hän ei tykkää, vaan on hitaiden liikkeiden ystävä.

Bonbon osaa blogiposeerauksen! Lukijaltani Ullalta saadut junasukat ovat ihan parhaat. 

Hän on käynyt jo vähän kaupungillakin, mm. miesten reissulla Claes ohlsonilla. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat muistaneet mitä ihanimmilla toivotuksilla ja blogien välisen yhteistyön makuunkin hän on jo päässyt, kun Tipulan Emonen myi meille Manducansa. Hän on käynyt jo kahdessa eri ravintolassa (kun ei jaksettu laittaa ruokaa) ja melkein keskiaikaisilla markkinoilla (kunnes tuli nälkä ja matka suuntasi kotiin).

Muistamisia keittiön pöydällä.

Vaikka pienen vauvan hoitoon liittyy myös väsymystä, itkua ja huonoja hetkiä, päällimmäisenä on onni ja kiitollisuus siitä, että saa hoitaa tuollaista pientä. Niin ainutlaatuista! Blogissa Bonsku jatkaa Bonbon nimellä ja sen johdannaisilla ja koko ajan häneen pääsee tutustumaan vähän lisää.