"Me käymme joulun viettohon..."

Jouluinen palloasetelma. Pullerot itämaan tietäjät ovat vielä matkalla. 

            Joulukuusen saapuminen kotiimme on aina yksi vuoden ihanimmista päivistä. Nyt se on ilahduttanut meitä olohuoneessa jo lauantaista saakka. Kuusi tuo minulle joulun kaikkein voimakkaimmin ja minusta on ihana juoda aamukahvi hämärässä olohuoneessa kuusen loistaessa. Kuusi näyttää tänä vuonna erityisen tasaiselta ja kauniilta, mutta takana nurkan kohdalla on iso lovi. Eipähän tarvinnut koristella kuusta takaa ollenkaan! 

Bonbon on suhtautunut kuuseen innostuneesti. Aamuisin olemme käyneet aina ihastelemassa kuusta ja aina välillä hän pitää pieniä riemun kiljahduksia. Nyt kuusi tosin alkaa olla jo tuttu juttu. Koristeiden puolesta ei tarvitse pelätä onneksi vielä tänä vuonna, ja sen yhden hajonneen pallon aiheutin jälleen kerran minä itse. 

May I present: joulukuusi vuosimallia 2015

Muutkin jouluvalmistelut alkavat olla mallillaan. Tai no, aika helpollahan sitä pääsee, kun jouluruokia en valmista itse. Lahjojen hankkiminen ja paketointi oli se suurin urakka, mutta siitä minä pidän kovasti! Paketoinnissa en kyllä meinannut päästä alkuun, sillä Bonbon vaatii tällä hetkellä viihdykettä niin, ettei äiti saa turhaan keskittyä johonkin papereiden rapisteluun. Yleensä taktiikkani on ollut paketoida kaikki yhdessä (tai kahdessa) rysäyksessä, mutta tänä vuonna paketoin vähitellen. Se olikin oikeastaan aika miellyttävä taktiikka, sillä silloin hommaan ei kyllästynyt, vaan aina riitti intoa koristeluihin. 

Paketointia yömyöhään. 

Pakettien koristelut pidin tänäkin vuonna yksinkertaisina. Nimien alkukirjaimia olen hyödyntänyt ennenkin, tänä vuonna leikkasin vanhoista papereista kirjaimia ja liimasin paketteihin. Muutamiin nimiin piti lisätä selventävä jatkoliite, sillä Bonskun nimi alkaa samalla kirjaimella kuin isoäitinsä. 

Päätin, etten hanki Bonskulle kovin monta pakettia vielä, mutta tulihan niitä pieni kasa. Hyödykkeitä suurin osa, tosin. Leluja saa sitten tulla muilta. 

Ja kasa valmiita paketteja!

Tänä vuonna joulun tunnelma on tullut kuusen myötä voimakkaasti mieleeni, mutta silti tuntuu ihan käsittämättömältä, että jouluaatto on muka huomenna. Ehkä se tässä konkretisoituu, kun joulunviettomääränpää on saavutettu. Odotan innolla Bonbonin ensimmäistä joulua ja sitä, miten hän kaikkeen uuteen ja jännittävään suhtautuu. 

Tässä vielä loppuun bloginlukijoillekin meidän joulutervehdyksemme, joka oli tänä vuonna pieni piparkakkuperhe. Toisella puolella kukin laulaa tuttua joululaulua tyylillään. 

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!