"...juhla armas lapsien.."

Kuvakoostetta tulossa, sillä pakkohan sitä on joulua vielä vähän tunnelmoida. Joulunviettomme sujui tunnelmallisesti ja rauhallisesti. Tällä kertaa sitä ei vietettykään anoppiloissa vaan mummulassa ja mumilassa. Bonbon toi omat hauskat lisämausteensa joulunviettoon (ja välillä toki myös mutkia matkaan) ja oli koko joulunajan yhtä aurinkoa. Kukapa ei olisi, kun saa koko ajan olla sylissä ja joku on viihdyttämässä. 

Bonbon otti joulun rennosti (tosin heräsi aika pian kuvan ottamisen jälkeen). 

Aattoaamu alkoi riisipuurolla minun vanhempieni luona, jossa olimme yötä. Lounaaksi siirryimme miehen vanhemmille kuuntelemaan joulurauhanjulistusta. Bonbon sai ensimmäisen oman jouluateriansa, kurkkutikkuja ja maissinaksuja. Molemmat ovat aikamoista herkkua, kun ensin sai vähän tutustua makuun pari päivää ennen joulua. 

Ensimmäinen joululounas. Kovin pitkää aikaa Bonsku ei saanut vielä syöttytuolissa istua, vaikka ilme olikin siinä kuin kuninkaalla. 

Iltapäivällä kävimme perinteisesti joulukirkossa aattohartaudessa. Eräälle pienelle tytölle me olimme melkein kuin joululahja, sillä hän oli toivonut lahjaksi pikkuveljeä. Tämä toive ei toteutunut, mutta onneksi hän sai sentään ihailla Bonbonia kirkossa ihan vierestä. 

Yksityiskohta mummulan kuusesta.

Seuraavana ohjelmanumerossa oli mummulan (miehen vanhempien) joululahjojen avaaminen. Bonbon olisi varmasti arvostanut joulupapereita ja niiden ihanaa rapinaa, mutta valitettavasti ne päätyvät myös suuhun alta aikayksikön. Onneksi Bonbon sai kummiltaan ihanan rapisevan Pikkutoukka paksulainen -kirjan. Se olikin toivelahja, sillä Bonbon rakastaa erään ikätoverinsa rapisevaa kirjaa. Me vanhemmat saimme muun muassa joulukoristeita, käsityökirjan ja erittäin käytännöllisen paketin täynnä erilaisia lapsiturvallisuustarvikkeita kotiin.

Sylejä löytyi vaikka muille jakaa. Bonsku on oikea sylivauva ja seuramies!

Seitsemän aikoihin siirryimme minun vanhempieni luo, eli mumilaan, jouluillalliselle. Tällä kertaa Bonbon sai porkkanaa, bataattia ja parsakaalia. Minä herkuttelin mädillä ja graavikalalla viime vuoden edestä. Kalkkuna oli jälleen murea ja maukas ja jälkkäriksi oli ihanaa, itsetehtyä jäätelöä. 

Ensimmäinen jouluillallinen. 

Lahjojen avaamissessio olikin varmaan pisin koskaan, eikä (pelkästään) lahjojen määrän vuoksi. Bonbonia yritettiin nimmittäin saada tuloksetta nukkumaan pariinkin otteeseen, mutta hänpä oli päättänyt valvoa muiden mukana. Lopulta hän meni isänsä kanssa nukkumaan yhdentoista maissa (kun isäkin meinasi nukahtaa pystyyn) ja me muut jatkoimme lahjojen avaamista. Lahjoja avattiin lahja kerrallaan, kukin vuorollaan, mikä aina pitkittää avauskierrosta. Tästä perinteestä voidaan joutua tulevaisuudessa joustamaan, joten oli hyvä vaalia sitä vielä nyt. 

Tonttu Tomera jakoi lahjat. 

Joulupäivä sujui rennoissa merkeissä ja tapanina suuntasimme tällä kertaa vain minun sukulaisteni luo. Mielelläni olisin kiertänyt molemmat paikat, joissa yleensä olemme käyneet, mutta Bonsku ei ole automiehiä, joten pitkät ajomatkat olisivat voineet olla liian tuskaisia koko perheelle. 

Muutamia Bonbonin saamia lahjoja. Kovin nuorena ne lapset saavat ensimmäisen kännykän tätä nykyä. 

Välipäivinä miehellä ei ollut lomaa, joten vähän tuntui että joulu loppui tänä vuonna lyhyeen. Onneksi kuusen avulla pääsee arkenakin hyvin vielä tunnelmaan. Ja kohta on jo uudenvuoden aatto, jolloin juhlahumu jatkuu. Ihana joulu, jälleen kerran! Ihan paras aika vuodesta.