Hymyn hyydyttämisen taito

Legopään hymy ei hyydy. 

Olen monesti sivunnut blogissani sitä, että yritän suhtautua asioihin positiivisesti ja pyrin jättämään turhan valittamisen sikseen. Blogissa myös näkyy tietysti vain elämäni pintasilaus ja ehkä raapaisu inhorealismia silloin tällöin. Mitään kovin negatiivisia juttuja ei täältä löydy. Se tietysti johtuu siitä, että haluan pitää tämän blogin hyvän mielen paikkana. 

Pötsin hymy ei hyydy.

Haluan kuitenkin myös kertoa sen, että välillä hymy hyytyy täälläkin. Tulee hetkiä ja aikoja, jolloin ei asioita ei jaksa kääntää pelkästään positiivisiksi ja kultareuna pilvestä häipyy näkymättömiin. Olen huomannut, että välillä yritän silloin liikaakin hampaat irveessä pyrkiä optimismiin ja sanoa itselleni, ettei ole mitään hätää, koska niin moni asia on hyvin, eivätkä ongelmat (aina) ole isoja. 

Nallesäkkien hymyt eivät hyydy. 

Välillä olisi kuitenkin parempi myöntää itselleen, että juuri nyt tuntuu kurjalta, väsyneeltä ja valittavaiselta. Tätä olen opetellut viimeisen vuoden aikana, mutta vielä on harjoittelu vähän kesken. Koska jos joskus tuntuu kurjalta, niin se ei tarkoita sitä, että suhtautuisi kaikkeen negatiivisesti tai valittaisi koko ajan. Valittaminenkin on ihan ok, kunhan se ei valtaa koko elämää. Valittaminen voi parhaimmillaan ajaa muutokseen parempaa kohti. Ei toki aina, vaan välillä on hyvä ihan vaan rehellisesti purkaa tuntojaan. 

Liikerin hymy ei hyydy. 

Ehkä joku lukeekin rivien välistä, että Bonbonilla on menossa vähän hankalampi vaihe, mutta on tässä kaikkea muutakin pientä. Ei suurta, onneksi, mutta harmittavaista. En silti halua liittyä ootappa vaan -kuoroon, koska se olisi vain omien vaikeuksien siirtämistä toisen turhiksi murheiksi. Ei tietenkään voi olla aina ihanaa, sillä ei mikään tässä elämässä ole aina ihanaa. Ei edes jäätelö tai suklaa, jota kohta aion nauttia. 

Kyklooppipehmon hymy ei hyydy, 

Haluan sanoa tällä kirjoituksella, että vaikka pyrinkin tuomaan elämään ja ehkä toistenkin elämään positiivista ajattelua, niin välillä on ihan hyvä antaa hymyn hyytyä pakkaslukemiin. Onneksi luminen sää sentään tuo hymyn takaisin huulille!

Ipana osaa hymyn hyydyttämisen jalon taidon. (Kai nyt, jos on joutunut monta kertaa koiran syömäksi.)