Näennäissiistin tunnustukset

Synttäripostauksessa moni toivoi siivousaiheista postausta ja päätin tarttua heti toimeen. Postauksen suhteen siis, en siivouksen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä sisälläni vallitsee siivouksen suhteen kaksi vastakkaista voimaa. Minussa on sekä vahvoja siisteysgeenejä että... ööö... vahvoja huolettomuusgeenejä. Näin poliittisesti korrektisti sanottuna. Nämä yhdistettynä kauneuden kaipuuseen ja laiskuuteen, niin saadaan oikein mielenkiintoinen soppa. Mietinkin pitkään, miten tätä siisteyden yinia ja yangia kuvaisin. Keksin, että taidan olla näennäissiisti. 

Kamera tarkensi juuri oikeaan kohtaan, tuohon pölypalleroon,. 

Kuten varmasti blogin lukijoille on käynyt selväksi, nautin kauniista kodista ja sen laittamisesta. Haluan, että ympärilläni on lähinnä kauniita asioita ja pyrin minimoimaan kaiken rumuuden mahdollisimman tehokkaasti. Aina säännöllisin väliajoin minuun iskee kauhea ahdistus jonkun nurkan tai huoneen rumuudesta ja sen kimppuun on päästävä heti tai viimeistään seuraavien päiväunien aikana. Nyt on joutunut opettelemaan rumuuden sietämistä hieman enemmän, kun aikaa järjestelylle ei aina ole. Silti pyrin järjestämään kotia kauniiksi, enkä halua sen pääsevän kaaoksen partaalle. 

Tältä täällä kaapissa taas näyttää. Täältä näkee, miltä joskus näytti. 

Olen todennut, että eniten minua häiritsee tavarasotku, ei niinkään pöly. Niinpä olen surutta ulkoistanut imuroimisen miehelle, vaikka moni on tätä päätöstäni ihmetellyt. Miten voin kestää sen miehisen imuroinnin jäljen? No, siten että luultavasti mies on vähintään yhtä tarkka imuroija kuin minä itse ja minä INHOAN imurointia. Sitä kyyristelyä ja tavaroiden siirtelyä, hyi. Mies ei aina ehdi imuroimaan silloin kuin haluaisi, mutta minä vaan kannustan häntä jättämään homman sikseen. Isoimmat pölypallot saa korjattua vaikka käsin. Pölyjen pyyhkimistä harrastan silloin tällöin, kun se oikein kasaantuu. Pakoista, joihin ei näe, pyyhin pölyt silloin kun viitsin. Eli joskus, en edes jouluna. Luotan myös siihen, että tämä pieni pölyisyys on hyväksi Bonskulle. Kun meillä ei ole eläimiä, niin sitten saa tavallinen ihmispöly kelvata allergioiden ehkäisijäksi. 

Sain jauhopussin päähäni. Tämä pitää korjata pois ennen kuin syntyy tahmaa. Mutta vielä ei ole kiire!

Sellaista ällöä töhnäsotkua taas en voi sietää, ainakaan yhtä pitkälle kuin pölyä. Joihinkin silmä tottuu, mutta esimerkiksi wc:n pidän kyllä siistinä, enkä anna lian päästä kertymään. Joihinkin paikkoihin sitä vaan väkisin kertyy ja sekös harmittaa. Hammasharjalla en kuitenkaan ole alkanut pönttöä putsata. Myös keittiön töhnäsotkut pyrin puhdistamaan pois, vaikkakin ehkä pienellä viiveellä. En ole kuitenkaan sitä tyyppiä, että kulkisin rätti kädessä jatkuvasti. 

Kylppärin uusvanhan kaapin järjestys on säilynyt osittain. 

Pahiten näennäissiisteyteni näkyy kaappien sisällä. Vaikka kuinka yritän laittaa kaapit järjestykseen, niin eivät ne kovin kauaa siisteinä pysy. Yritän pitää yllä jonkinlaista järjestystä, mutta sitten aina laiskuuden hetkellä tungen vaan asiat sinne sekaan vaan ja vähitellen kaapeissa alkaa entropia kasvaa. Kunnes sitten se tulee huippuunsa ja yritän taas aloittaa alusta. Tähän minulla on taipumusta sekä äidin että isän puolelta, sillä kaappeja ja laatikoita ei minua siistimpi äitinikään saa pidettyä täydellisessä järjestyksessä. Ehkä riittää, että asiat löytyvät. Vaikka järjestys olisi vähän horjunutkin, niin silti löydän asiat kaapeista ilmiömäisen hyvin. Osa tavaroista saattaa kyllä matkan varrella tippua. Ne kauniit järjestelyt jotka aikoinaan tein Bonskun vaatteille ja vaipoille, ovat nyt vähemmän kauniita kasoja. Mutta onneksi ne saa piiloon, se on näennäissiistille tärkeää!

Oli aika, jolloin näitä laatikoita ei oltu vain ahdettu täyteen. 

Välillä vaipat ovat siististi, välillä näin. 

Joku ehkä miettii, miten lapsiperheen lisääntynyt sotkumäärä vaikuttaa tähän kauneuden ja (näennäisen) siisteyden kaipuuseeni. Lapset väkisinkin lisäävät ympäriinsä levittyvien tavaroiden määrää. Täytyy myöntää, että jonkin verran erinäisten asioiden jääminen ympäri asuntoa harmittaa minua, vaikka edelleen Bonsku on toistaiseksi vain passiivinen sotkija. Kasvava ja levyttäytyvä lelumäärä ei sen sijaan vielä toistaiseksi ole juurikaan minua haitannut. Toistaiseksi lelut on kohtuullisen helppo kasata syrjään ja jotenkin en koe leluja edes kovin häiritsevinä. Katson ikään kuin niiden ohi ja silmä tottuu niihin nopeasti. Ja suurinosa on itseasiassa ihan kivan näköisiä, pieniä ja värikkäitä. 

Kuiva-aine kaappikin on joskus ollut järjestyksessä. 

Olen useaan otteeseen kertonut siivousfilosofiastani, mutta kertaanpa vielä, miten parhaiten pidän kotini näennäissiistinä ja kauniina. Harrastan kymmenen minuutin pikasiivouksia eli yritän tehdä mahdollisimman paljon kymmenessä minuutissa. Tai no, ehkä nykyisin joutuu käyttämään sen kymmenen minuuttia per huone. Siinä ajassa ehtii kerätä häiritsevät asiat pois kuleksimasta ja oikaisemaan tyynyt ja muut vinksallaan olevat asiat. Ehkä kerätä pyykit pois ja laittamaan sängyn. Sen sijaan sellaisia töitä kuin pyykkien levittäminen, tiskikoneen tyhjentäminen yms. ei tähän kymmeneen minuuttiin sisällytetä, sillä ne vievät enemmän aikaa. Mutta tuossa kymmenessä minuutissa saa hyvin huoneen näennäissiivottua kauniiksi ja blogikuntoiseksi.  Niin, ja vielä yksi sääntö. Jos siivouksen tekee päiväunien aikana, niin ENSIN on juotava kahvit ja sitten vasta siivotaan. 

Nyt vielä hopi-hopi osallistumaan synttäriarvontaan! Vajaa kahdeksan tuntia aikaa!