Käsilaukun kertomaa

Kävin tässä eräänä päivänä läpi käsilaukkuni sisältöä etsiessäni epätoivoisesti uimahallin ranneketta (ei löytynyt) ja aloin miettiä, että mitä kaikkea tämän laukun sisältö kertookaan elämästäni. Aika paljon, itseasiassa. Ei se nyt ihan tyhjentävä selonteko olisi, mutta monenmoista pystyisi joku Sherlock tai Poirot laukustani päättelemään. Päähänpistona päätin esitellä sen täälläkin. Olen saanut joskus osakseni naureskeluja täyteen ahdetusta laukustani, mutta se on kyllä oikeasti tosi hyvässä järjestyksessä ja täynnä ainakin melkein tarpeellisia tavaroita.

Aloitetaan siitä laukusta. Tällä hetkellä käytössä on toinen kahdesta käsilaukustani, jotka kummatkin sain viime vuonna. Toisen valmistujaislahjakortilla ja toisen sain joululahjaksi äidiltä. Tapanani on jossain vaiheessa syksyä tai talvea vaihtaa vaaleanruskea nahkalaukku tähän mustaan. En halua enempää laukkuja, mutta pieni vaihtelu virkistää. Paljon olen nyt Bonskua kantaessani käyttänyt myös ihan reppua, mutta nyt kyllästyin siihen ja halusin alkaa hienostella ja otin taas käsilaukun käyttöön. Saa nähdä, milloin palaan taas reppuun. 

Toinen käsilaukkuni on tätä isompi ja siihen saa ahdettua melkein mitä vain. Yllättävästi tähän melko pieneenkin laukkuun saa kuitenkin mahtumaan kaiken tarpeellisen, sateenvarjoa lukuunottamatta. Tämä laukku vaan täytyy pitää äärimmäisen tarkassa järjestyksessä. 

No niin, tässä on koko laukun sisältö tyhjennettynä. Minusta ainakin näyttää aika uskomattomalta määrältä! Moni asioista on minulle välttämätön, joten siksi laukkuni ei voi koskaan olla aivan pieni. Osaa näistä kamppeista en kyllä käytä juuri koskaan, mutta koska ei voi koskaan tietää, niistä ei voi luopua. Jotain olen sentään välillä karsinutkin. Huomasin, että kertakäyttösadetakkia ei laukussa ollut. Laukun sisältö kertonee siis minusta, että pyrin varautumaan kaikkeen. 

Aloitetaan niistä perusasioista. Lompakko, avaimet ja kännykkä. Ne taitavat löytyä melkein jokaiselta. Lompakkoni pullistelee, mutta vain kuiteista. Ulkoa se on tumma, mutta sisällä on montaa eri väriä. Värimieltymykset siis näkyvät. Tuo toinen lompakko on täynnä jäsenkortteja yms. kortteja, joita en yleensä tarvitse, mutta jotka on hyvä pitää mukana. Ne voisivat kyllä olla vähän pienemmässä säilyttimessä. Avaimet kertovat sen, että olen kova säästämään muistorikkaita esineitä. Pikku Myy -avaimenperä oli minulla jo ekaluokalla! Olen myös ehkä kova jämähtämään ja huono luopumaan...

Seuraavaksi pahimmat tilanviejät: insuliinit ja "hypistarvikkeet" eli eväät alhaisen verensokerin varalta (hypoglykemia). Nämä määrittelevät pitkälti laukkuni koon. Ne kertovat tietysti diabeteksesta, mutta myös arjen kauneudesta, sillä välttämättömyydetkin voi säilöä kauniisti. Alla vasemmalla on "varainskat" eli insuliinit, mikäli varsinainen varasto loppuu. Alaoikealla taas on ehkä se kaikkein turhin pussi eli se on täynnä tavaroita, joita tulee harvimmit käytettyä: huulikiilto, huulirasva (en yleensä laita mitään huuliini), mikrokuituliina kännykän näytölle ja aurinkolaseille sekä henkilökohtainen hälytin (!?!?!) ja  SPR:n elvytyssuoja (!?!?). Sinne ovat unohtuneet laukunpohjille. Ehkä pieni ex-partiolainen sisälläni haluaa varustautua kaikkeen. Hälytintä kyllä käytin joskus, kun kuljin kesätöistä myöhään yöllä kaupungin läpi bussipysäkille. 

Jotain vauvaisaakin käsveskasta löytyy. Yksi vaippa. Ehkä se kertoo jotain tietystä huolettomuudesta kaikkeen varautumisen ohella. Isommassa käsilaukussa oli myös varavaatekerta, mutta koska sitä ei oikein koskaan tarvittu, niin luovuin siitä. Repussa on vakiovarusteena kyllä enemmän asioita, mutta jos vaan piipahdan kaupungilla, luotan siihen, ettei enempää tarvita. Käsilaukkuun oli pesiytynyt myös kantoliinarengas, joka kertoo siitä, miten kiinteästi kantaminen tällä hetkellä kuuluu arkeemme. Vaunuihin ei ole vähään aikaan koskettu. Myös pikanastat kenkiin liittyvät kantamiseen. Yleensä liukkaalla kelillä nappaan kyllä nastat valmiiksi kotona kenkiin, mutta nämä ovat ihan varoiksi. Ja siksi, että ostin ne ensihätään, eivätkä ne ole riittävän mukavat jatkuvassa käytössä. 

Viimeisenä sekalainen seurakunta vähän kaikkea. On perusjuttuja, kuten nenäliinoja ja ksylitolipastillia. Ja on sitä McGyver-osastoa, eli mieheltä saatu avaimenperäkompassa ja pieni raksamitta. Kompassissa on myös lämpömittari, mitä en ollut ennen noteerannut. Matkoilla kompassia on jopa käytetty. Tosin mies, en minä. Raksamittaa on käytetty monesti, mutta EHKÄ sen voisi heivata. Paitsi sitten sitä taas tarvisisee. Kauppakassi on käytössä usein, yleensä niitä on kaksi, mutta nyt siirsin toisen reppuun. Kestohedelmäpussit puuttuvat vielä, mutta nämä kertovat pyrkimyksestä ekologisuudeen, edes pienissä asioissa. Tuo tummansininen on peili, mutta sitä en kyllä käytä oikein koskaan. Se on lapsuudestani, joten taas näitä "en heitä mitään pois"- asioita. Kyllä varmaan Poirot senkin hoksaisi. Kuulokkeita Sherlock Holmes puolestaan analysoisi hikeä, sillä käytän niitä yleensä salilla, enkä juuri muuten. Korvatulpat jäivät kuvasta pois. Ne kertovat siitä, että varjelen kuuloani, mutta käyn paikoissa, jossa on meteliä (orkesteriharjoituksissa ja keikoilla). 

No mitä käsilaukkuni siis tiivistettynä kertoo  minusta? Olen toisaalta järjestelmällinen, kun saan tuon kaiken mahtumaan käsilaukkuun, mutta toisaalta en jaksa hirveän usein inventoida laukun sisältöä ja heitän vähän turhan harvoin asioita pois. Toisaalta pyrin tällä myös ekologisuuteen. Varaudun kaikkeen, mutta minussa on silti tiettyä huolettomuutta. Ja kauneuden kaipuuta, sillä suljen monet arkiset asiat kauniiden pussukoiden sisään ja kaiken kruunaa kaunis käsilaukku.

Tällainen älynväläysaihe tällä kertaa. Mitä sinun laukkusi ja sen sisältö kertoo sinusta?