sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aatoksia kangaspuiden äärellä

Kankaan kiertyminen tukille on aina yhtä jännittävää. Sinne kerrokset menevät piiloon ja lopputulos selviää vasta, kun työ on valmis. 

Näin tasa-arvon päivänä voin kangaspuitteni äärellä kirjoittaa ylevästi ja paatoksella siitä, miten hienoa on asettua naissukupolvien ketjuun, joka näillä puilla on kutonut. Mitenkään mahdottoman vanhat puut eivät ole, vaan ne on tehty alunperin mieheni isoäidille muistaakseni 50-luvulla. Ilmeisesti sen ajan puut ovat usein hieman ohuemmista osista tehtyjä kuin nykyään, sillä elettiin vielä sodanjälkeistä niukempaa aikaa ja jotkut osat ovatkin hieman vääntyneet. Hyvin puut kuitenkin toimivat, eikä pienestä epäsymmetriasta ole ollut haittaa. Miehen mummon jälkeen puut menivät anopilleni ja nyt minulle. Anopilta miniälle ja nyt taas anopilta miniälle.

Kuvasta voi päätellä, kuinka tiukille meni, että loimi riitti. Tiuhtakepit piti ottaa pois ja niisiä piti vetää pois tieltä, että sain pohjukkavarvan mahdollisimman lähelle niisiä. Tästä tekstistä et ehkä enää saanutkaan pääteltyä yhtään mitään. 

Huivipötkö pois puilta!
Tänään voin juhlia tasa-arvon lisäksi myös sitä, että vihdoin viimeinenkin sentti Minttupastilli-loimesta on kudottu ja pian pääsen ompelemaan ja viimeistelemään huiveja. Työ on ollut hidasta, sillä olen päässyt kutomaan aika vähän kerrallaan, mutta en ole ottanut asiasta stressiä. Oli kyllä juhlava hetki, kun sai leikata loimen irti puilta. Vaikka olen kutonut aiemminkin, niin tämä oli ensimmäinen aivan alusta saakka itse rakentamani ja kutomani loimi. Huikeaa!

Kaksi jouluksi koteihinsa ehtinyttä huivia. Ylemmässä kuteena kuparinruskea japanilainen silkki ja alemmassa babyalpakka-silkki.

Joululahjapakettiin tein myös pienen kortin, jossa on tiedot huivin materiaaleista ja korjausmateriaalit.
Myös tämä violetti japaninsilkkinen yksilö tuli valmiiksi jo ennen joulua, mutta viimeistely jäi vaiheeseen.

Loimesta valmistui siis joululahjahuiveja, joista suurin osa luvattiin vastaanottajilleen lahjakortein. Ensimmäiset huivit valmistuivat jo ennen joulua ja kolme huiveista irrotin jo etukäteen ja tein uudet alkusolmut. Loppuloimen kudoin putkeen, sillä alkusolmujen tekeminen vie aina hieman ylimääräistä loimea, eikä minulla ollut senttiäkään hukattavaksi. Kirjaimellisesti, sillä kudoin niin pitkälle kuin vain ikinä sain sukkulan mahtumaan viriöstä ja sain kuin sainkin viimeisen huivin kudottua riittävän pitkäksi. Jipii!!!

Tässä viimeiset huivit ja malliksi satiinikanttinauhat, joilla huolittelen reuna ja ompelen nauhojen kohdalta yhteen tuubihuiveiksi. 
Materiaalivertailua. Vasemmalla Dropsin babyalpakka-silkki, sitten Dropsin pörröinen alpakka-silkki, sitten ohutta jakki-cashmir-villaa, valkoinen on japanilaista bourettesilkkiä ja tumman vihreä Dropsin pörröistä alpakka-silkkiä myös. 

Yksityiskohta. Sidos pysyy samana, kude vaihtuu. 

On aina yhtä ihmeellistä, miten samasta loimesta voi tulla niin erilaisia lopputuloksia. Kaikki huivit ovat hyvin erilaisia, lukuunottamatta samishuiveja, jotka tein äidilleni ja anopilleni. Kuteen materiaali, väri ja sidos vaikuttavat kaikki paljon lopputulokseen. Kaikissa huiveissa oli sidoksena erilaisia pieniä timanttimuunnelmia. Yksinkertainen timanttikuvio on yksi suosikeistani, aina klassinen ja tyylikäs. 

Työtilani ei ole järin järjestelmällinen. 

Kutominen on minulle juuri sopiva harrastus, sillä työ etenee parhaimmillaan ihanan jouhevasti ja tulos näkyy koko ajan silmien edessä. Jotenkin tuntuu, että työ etenee nopeammin kuin vaikka neuloessa tai virkatessa, vaikka isoja projektejahan nämä loimet ovat. Onneksi omat kangaspuut mahdollistavat sen, että työtä voi tehdä eteenpäin vaikka kymmenen senttiä kerrallaan. Välillä olen karannut kutomaan ihan rauhassa yksinäni, mutta usemmilla kerroilla mukana on ollut Bonsku, joka on samalla soittanut iskän rumpuja, tuhonnut tutkinut paikkoja tai istunut polkusten päällä. Etenkin viimeinen on hieman tehnyt työtä haastavammaksi, mutta kutominen on onnistunut silti, kun on ohjannut Bonskun istumaan sopivassa kohdassa. Harrastushuoneemme on kyllä laitettu hyrskyn myrskyn, sillä kutoessani en ole aina hirveästi seurannut, mitä Bonsku tarkalleen touhuaa. Välillä Bonsku on myös istunut sylissä "kutomassa" itsekin. 


Apukutoja on vielä vähän epäjärjestelmällisempi. 
Päässäni surraavat tietysti jo seuraavat ideat, joita pitäisi päästä toteuttamaan. Osan tykötarpeista olen jo hankkinutkin, mm. reaktiivivärejä ja banaanilankaa kuteeksi. Enää pitäisi hoitaa muutama pikkuhomma pois alta, kuten käydä luomassa loimi ja laittaa ne reaktiivivärit käyttöön. Siitä tulee varmasti jännittävää! Raportoin sitten taas täällä blogissa, miten kävi. Lopputulosta saattaa joutua odottelemaan kyllä jonkin aikaa, kuten tätäkin kudontapostausta. 

Mikä on sinun suosikkisi Minttupastilli-loimen huiveista?

20 kommenttia:

  1. On todella vaikeaa valita suosikkia. Tykkään aina kaikesta vaaleasta, mutta kyllä tuo vaaleanpunainenkin on tosi ihana. Johtuu varmaan siitä, että vadelmanpunainen ja syreeninväri ovat yksiä suosikkivärejäni.

    Hieno harrastus, mutta ei sovi tällaiselle, joka haluaa, että työ valmistuu samana päivänä tai ainakin seuraavana.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla mikään käsityö ei valmistu samana päivänä tai seuraavana, joten tämä sopii minulle oikein hyvin!

      Tuo syreeninvärinen olisi kyllä sopinut sinulle myös, mutta toivottavasti vaaleakin on mieleinen!

      Poista
  2. Eikä, miten ihania! 😍 Kaikki! Tänään valitsisin lemppariksi tuon kuparinruskean, tosi ihana! 😊 Ois kiva itsekin joskus kokeilla taas kangaspuita. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin kuparinruskea on aivan ihana, vaikka se ei ole yhtään minun värini. Se sopi tosi kauiisti minttuloimeen.

      Poista
  3. Oi miten kauniita! Tuo kaikkein tummasävyisin on minun suosikkini, mutta kaikkihan nuo ovat aivan ihania. Itse on tullut tekstiiliartesaaniopintojen aikana kudottua lähinnä mattoa, ja sittemmin on jäänyt kyllä ikävä kutomista. Tällä hetkellä ei ole millään tilaa omille kangaspuille, mutta pitänee kyllä taas tutkia, pääsisikö jossain muualla kutomaan, niin ei tarvitsisi tyytyä aina sukanneulontaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turussa pääsee kutomaan ainakin Taitokeskuksessa. Siellä minäkin olen kolmella kurssilla kudontaa opetellut ja käyn luomassa loimet. Mukava paikka ja hyvää opastusta!

      Poista
  4. Kaikki ihania! Voi kun saisin omat kangaspuuni kokoon. Kohta kymmenen vuotta ne ovat odottaneet tässä asunnossa osiin hajoitettuna. Mutta noin upeaa en osaa tehdä, vain räsymattoja.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta räsymatot ovat myös upeita! Kesällä voitkin ottaa projektiksi koota puut kudontakuntoon.

      Poista
  5. Ne on kaikki tosi kauniita! Sait mut googlettelemaan tuon banaanilangankin, en ollut ennen kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantoliinahifistellessä on oppinut yhtä sun toista eksoottista materiaaleista. Lankaa voi tehdä banaanin lisäksi vaikkapa mintusta, soijasta, kahvista tai ruususta!

      Poista
  6. Hih, noin finaaliin en itse olekaan koskaan joutunut loimea taistelemaan :) Olen tosi iloinen, kun vanhoille puille löytyi uusi innokas käyttäjä - ja vieläpä noin timanttisin aikaansaannoksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, oli kyllä melkoista taistelua. Mielestäni olin kymmeneen huiviin mitoittanut loimen ja vähän päälle, mutta alkusolmut veivät oletettua enemmän loimea.

      Poista
  7. Turkoosi tai sitten vaaleanpunainen ������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että jos yksi suosikki pitäisi valita, niin se olisi tuo turkoosi. Ja tuntuu aivan ihanan pehmeältä kädessä.

      Poista
  8. Tuo kaikkein tummin on miun suosikki, siinä kuvio näkyy niin kauniisti. :)

    Mie olen kutonut vain räsymattoja ja poppanaliinoja, mutta olisi kyllä hienoa päästä kutomaan vaikkapa huivikankaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvio näkyy tosiaan kauniisti tuossa tummanruskeassa. Ja tumma suklaanruskea sopii ihanasti mintunvihreään!

      Minä voisin taas joskus kokeilla vaikkapa räsymattojen kutomista. Siitä minulla ei ole mitään kokemusta!

      Poista
  9. Turkoosi taitaa miellyttää omaa silmää eniten :) Mie olen kutonut poppanaliinan joskus, öö, 16 vuotta sitten! :D Ois kyllä ihanaa päästä kutomaan jotain, muista, että se oli miusta tosi rentouttavaa hommaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutominen on ihanan rentouttavaa! Siinä pääsee helpost flow-tilaan, ainakin jos sidos on jokin suhteellisen helppo. Tai ehkä vaikeampikin sitten kun osaa vähän paremmin.

      Poista
  10. Ihania huiveja! Ja hienosti osasit mitoittaa loimen - eipä jäänyt hukkalankaa :D . Kaikki ovat kauniita huiveja, mutta kyllä minun lempparini on tuo tummin.
    Voih, kyllä tässä tulee sellainen olo, että omat puut on saatava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä aikamoinen tuuri, että loimi riitti. Olin mitoittanut kyllä mielestäni vähän reilummin loimea, mutta sitten käytin sitä aika hulppeasti niihin alkusolmuihin. Jos olisin kutonut kaikki huivit putkeen, ei olisi mennyt noin tiukille.

      Toivottavasti sinäkin saat vielä joskus omat puut!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.