Mitäs me hybridipyöräilijät: Amsterdamista Antwerpeniin

Kaikki reissun pyöräilykuvat kerättynä kollaasiin. 

Tämä viikko on mennyt lomareissusta toipumiseen, sillä palasimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ensimmäiseltä koko perheen yhteiseltä pyöräreissulta. Poljimme osittain samoissa maisemissa kuin kolme vuotta sitten. Totesimme reissulla olevamme varsinaisia hybridipyöräilijöitä: sporttiset vaatteet, mutta vuokratut kaupunkipyörät. Minulla pyöräilyhousut "satulapehmusteella", mutta virtaviivaisen kypärän sijaan pottakypärä ja 50-lukuhenkiset aurinkolasit. Miehellä suunnistuspaita. Mutta hyvin meni tälläkin varustuksella reissu halki Alankomaiden aina Belgian puolelle asti. Moni meidän reissuamme hieman kauhisteli - lähteä nyt taaperon kanssa polkemaan pitkää matkaa - mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Tässä suhteellisen tiivis esitys reissusta. 

"Peläkällyyn" mahtui lapsen lisäksi myös tavaraa. Ehkä olisin jälkiviisaana vuokrannut toiseen pyörään myös istuimen kaupunkipyöräilyä varten. 

Kipinä reissuun syntyi oikeastaan siitä, että miehen serkun perhe asuu tällä hetkellä Utrechtissa ja menimme heitä sinne tervehtimään. Tapanamme on ollut viettää juhannusta heidän kanssaan ja koska he eivät päässeet juhannuksena suomeen, päätimme lähteä viettämään heidän kanssaan "esijuhannusta." Lensimme siis ensin Amsterdamiin, josta vuokrasimme pyörät ja suuntasimme kohti Utrechtia. Bonbon oli jo pitkään odottanut "peläkällyyn" pääsemistä ja onneksi hän myös viihtyi siinä. Alkuviikosta oli välillä vähän kuuma, muuten matkat sujuivat laulellen ja ihmetellen maisemia ja maatilaneläimiä. Bonsku on aivan loistava turisti ja joustava matkantekijä!

Utrechtilaista katumaisemaa. Alkusoittoa reissun eläinkavalkadille.

Leikkipuiston yhteydessä oli myös kotieläinpiha. 

Utrechtissa pääsimme kurkistamaan hieman hollantilaiseen elämänmenoon. Kolmikerroksisessa talossa oli kapeat portaat kerrosten välillä ja niitä sai rampata alituiseen. Mutta asunto oli kyllä hieno! Tarkkailin elämää läheisessä leikkipuistossa ja kaduilla. Lasten kasvatus oli silmiinpistävän rentoa - hyvässä ja pahassa. Lapsiin suhtauduttiin kunnioittavasti ja innokkaasti, Bonsku sai monta ihailijaa reissulla. Toisaalta näkyi äitejä ja isiä, jotka pyöräilivät pienet vauvat trikooliinoissa, isompi seisomassa tarakalla, eikä kellään kypärää. Eikö niitä onnettomuuksia oikeasti satu? Puistossa joku juotti puolivuotiaalle mehua, eikä kotiin unohtuneen hellehatun tilalle meinannut löytyä uutta lastenvaateliikkeistä. Silti oli ihana katsella, miten ystävällisesti lapsiin suhtauduttiin. 

Goudassa oli kaunis puisto. Onneksi välillä löytyi pienelle tyypille turvallisia jaloittelupaikkoja. 

Utrechtista lähdimme parin yön jälkeen kohti Goudaa, jossa lounastimme. Keskustassa oli mukava tunnelma ja juuri jonkinlaiset kirppis-markkinat. Leikimme hetken kauniissa puistossa ja jatkoimme matkaa Dortdrechtiin, josta ajattelimme saavamme majapaikan helposti, sillä sesonki ei vielä alkanut, eikä se ole kaiketi mikään turistirysä. Emme olleet uskaltaneet varata majoitusta etukäteen, sillä ajattelimme, ettei tarvitsisi stressata silloin määränpäästä. Lisäksi edellisellä reissulla majapaikat olivat järjestyneet kuin itsestään. Vaan kuinkas kävikään: kaikki hotellit tuntuivat olevan aivan täynnä! Minä näin jo sieluni silmin, kuinka nääntyneinä poljemme läpi yön, kun Bonsku nukkuu pyöräkärryssä. Väsyneenä ja nälkäisinä ja pienen paniikin noustessa pääsimme eräässä hotellissa nettiin. Lopulta keksimme hätäratkaisun ja varasimme huoneen lähimmästä suuresta kaupungista Rotterdamista - samasta hotellista kuin kolme vuotta sitten! Jätimme pyörät juna-asemalla olevaan vartioituun pyöräsäilöön ja matkasimme junalla Rotterdamiin. Kyllä olo oli helpottunut, kun pääsimme hotellihuoneeseen!

Tunnelmia Rotterdamista asemalle saavuttaessa. Suurkaupungin ilta oli väsyneenäkin vaikuttava.

Jes, sadetakkeja ei pakattu turhaan mukaan! Paitsi Bonskulle, jolla oli mukana lisäksi villapuku, välikausihaalari ja tuulipuku... 

Tämän jälkeen olimme viisaampia ja varasimme majapaikat edellisenä päivänä. Määränpäähän olisi vain ehdittävä. Ja hyvin sentään ehdittiinkin, vaikka sää olosuhteet eivät olleetkaan täysin suotuisat. Ensin oli kova helle ja kova tuuli, sitten kova tuuli ja sade, kova tuuli ja raekuuro ja kova tuuli ja ukkonen. Sen jälkeen tiesi polkeneensa! Onneksi Bergen op Zoomissa meitä odotti mukana bed&breakfastmajoitus. Tällä kertaa vaan meinasi käydä köpelösti ruoan suhteen! Söimme alkupaloiksi Bonskun synttärijätskit, emmekä tajunneet, että sillä aikaa kaikki kaupat ja ravintolat menivät jo kiinni. Suomessa kaikki on niin pitkään auki, että tähän hollantilaiseen aikatauluun ei meinannut millään tottua. Onneksi eräs pieni kiinalainen ravintola oli auki ja kielimuurista huolimatta saimme oikein maittavat annokset. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kuulin jonkun oikeasti sanovan "flied lice" tarkoittaessaan paistettua riisiä!

B&B:n pihalla oli kana. 

Paremman puutteessa tyhjä mehutölkki käy pallosta. Kun Bonsku istui pitkät pätkät kärryssä, oli erityisen ihana päästä kirmaamaan puistoissa. 

Seuraavana päivänä koittikin viimeinen pyöräilypätkä ja poljimme Belgian puolelle Antwerpeniin, sillä pitihän reissulla nyt uusi maa saada plakkariin. Emme polkeneet tällä kertaa kaikkein maisemallisempia reittejä, vaan valitsimme hieman lyhyemmän reitin, joka kulki valtavan satama-alueen läpi. Kävikin ilmi, että se onkin Euroopan toiseksi suurin. Hieman oli ahdistavaa, kun rekat suhisivat ohi, mutta oikeastaan aika hienoakin. 

Antwerpenin kävelykaduilla ei onneksi ollut katutöitä. 

Tapiirit olivat yksiä suosikkejamme eläintarhassa. Niin hauskan näköisiä!

Antwerpen oli ehkä hienoinen pettymys, mahdollisesti runsaiden katutöiden vuoksi, mutta kyllä sielläkin hienoja juttuja nähtiin. Eläintarha oli elämys koko perheelle, mutta varsinkin Bonskulle. Viimeisenä iltana suuntasimme junalla Gentiin, jossa oli kaunis ja yhtenäinen vanhakaupunki. Bonskusta linnat olivat hienoja ja jostain syystä hän ajatteli Maisa-hiiren asustavan siellä. 

Gent oli kaunis. Onneksi jaksoimme lähteä, vaikka laiskottikin. 

Antwerpenista lähdimme sunnuntaina takaisin Amsterdamiin, tällä kertaa kuitenkin junalla. Päivä oli täynnä jännitystä, sillä ensin meitä ei huolittu pyörinemme ensimmäiseen junaan ja pelkäsimme jo, ettemme mahdu mihinkään junaan (vaikka liputkin oli jo pyörille ostettu). Junaan kuitenkin päästyi ja tuntui vähän hassulta, että pääsimme parissa tunnissa takaisin Amsterdamiin, kun ensin olimme pyöräilleet Antwerpeniin monta päivää. Mutta sehän se pyöräreissun idea onkin. Amsterdamissa palautimme pyörät ja pääsinpä vielä maailman ihanimpaan vintage-liikeeseen, Laura Dolsiin ja löysin sieltä kolmekymppismekon itselleni! Tämä kruunasi koko reissun ja pyyhki pois kaikki hikisten vastatuulikilometrien harmit. 

Ah, Laura Dolls! Tylliunelmaa en tälläkään kertaa saanut, mutta aivan ihanan mekon kyllä. Arvaatko minkä?

Tuliko hiki jo tätä lukiessa?

P.S. Vastaan kyllä edellisiin kommentteihin piakkoin! Pahoittelun viivästmisestä!