tiistai 13. kesäkuuta 2017

Pikakierros Pariisissa

Turun taidemuseon kaunis ja moderni siipi, jossa on hissi. Onnisutnut ratkaisu mielestäni. 

Ah, en voi lakata ylistämästä Museokortin ihanuutta ja helppoutta! Museokortti sopii varmasti kaikille, mutta erityisen hyvin se sopii tilanteisiin, joissa museossa on mukana myös lapsi. On niin ihanaa, kun ei tarvitse miettiä, että tuhlaanko nyt kympin museovierailuun, jossa hyvässä lykyssä saan vain juosta kiljuvan lapsen perässä ja taulut jäävät toisten katseltaviksi. Kun on museokortti, vierailun voi jättää vaikka viiteen minuuttiin ja tulla toisena päivänä uudestaan (paitsi tietysti siinä tapauksessa, että on turistina paikkakunnalla vain lyhyen ajan).

Matkalla museoon pitää vähän tutustua patsastaiteeseen.

Sunnuntaina päätimme piipahtaa Turun taidemuseossa puistoreissun lomassa ja katsastaa uuden Robert Doisneaun valokuvanäyttelyn. Bonskun sai innostumaan museosta, kun hän pääsi museon lainarattaisiin, joista hän pitää kovasti. Hassua, miten pieni juttu, voi saada taaperon innostumaan! Valokuvanäyttelyssä olisi tosin helppo ollut päästää lapsi juoksemaankin kävelemäänkin, koska teosten kaatamisen vaaraa ei ole. Museossa on aina suhtauduttu pieneen museovieraaseen hyvin. Bonbon on toki suhteellisen rauhallinen tyyppi ja saikin ihailua osakseen kun jaksoi niin hyvin kiertää näyttelyn. No, siitä on kiittäminen niitä museon rattaita. Turun taidemuseossa ei saa kantaa lasta selkäpuolella, muuten olisikin mukava tulla nukuttamaan lapsi museoon taiteen äärelle (etupuolella kannettaessa Bonsku venkoilee). Ainakaan toistaiseksi emme ole saaneet ikäviä katseita toisilta museovierailta tai henkilökunnalta tauottoman höpinän vuoksi.

"Ohooo, ilmapallo!"

Kävimme läpi näyttelyn melko nopealla tahdilla, sillä eräs huuteli rattaista koko ajan "tonne, tonne!", mutta ehdin kuitenkin katsastaa kaikki näyttelyn kuvat. Doisneaun näyttely oli sopivan kevyt nopeasti kierrettäväksi. Valokuvataiteilija on kuuluisa 1900-luvun alun Pariisi-kuvista. Kuvissa on hetkiä kaupungin kaduilta, lasten leikkejä ja hupaisia yksityiskohtia. Oli myös hauska kuunnella lapsen havaintoja valokuvien sisällöstä. Minulle mieleen jäivät etenkin selfiet 1900-luvun alkupuolelta sekä hauskat yksityiskohdat Pariisin kaduilta, kuten koira, jolla on pyörät. Niin ja hauskat uudenvuodenkortit 1940-luvulta aina 1990-luvulle asti.

Viimeisessä huoneessa oli myös värikuvia. "Ooo, liikennemekki!"

Seuraavaksi suuntaamme Bonskun kanssa varmasti taas Wäinö Aaltosen museoon ja Jacob Hashimoton näyttelyyn - se vaikuttaa kuvien perusteella upealta! Luulisi sen olevan elämys Bonskullekin. Ja jos ei ole, niin museokortti ei kulu loppuun.

Joko sinulla on museokortti?

18 kommenttia:

  1. En ole vieläkään hankkinut museokorttia! Vaikka kyllä, ehdottomasti pitäisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä hankkimaan sellaisen tai pyytämään vaikka lahjaksi. Silloin museoissa vierailu tulee vielä halvemmaksi.

      Poista
  2. Tämä viimein on se näyttely, jonka takia museokortti tulee ehdottomasti hankittavaksi, ajattelin nimittäin käydä ainakin pari kertaa näyttelyn katsastamassa ja samalla voisi katsastaa Turun muunkin museotarjonnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kannattaa! Näistä valokuvista löytyisi varmasti pariinkin visiittiin katseltavaa. Olen kuullut paljon hyvää myös mainitsemastani WAMin uudestan näyttelystä.

      Poista
  3. Minulla on museokortti ja se on todella kätevä. Tuon valokuvanäyttelynkin voisi kyllä käydä katsomassa.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menkää vaikka Bonskun kanssa, niin hän voi pitää opaskierroksen!

      Poista
  4. Ensin: kiitos ihanasta huivipostista! Ihan super!
    Sitten: Minulla oli museokortti sen ekana vuonna. Käytin sitä juuri ja juuri sen hinnan verran, joten en uusinut. Nyt olen sitä kyllä taas miettinyt, mutta vielä on miettimisen asteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että tykkäät!

      Niin, kyllä siinä niinkin voi käydä, että museokortti ei kannata. Ja kyllä minäkin sitä mietin, ja siksi tulee välillä mentyä museoon ihan vain siksi, että saisi hyödynnettyä korttia.

      Poista
  5. On. Ja opiskelijatyttärellekin sellaisen olen hankkinut ja uusinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa minullakin ollut opiskelijana museokortti! Vaikka on opiskelija-alennukset, niin kyllä silti osa museoista on opiskelijalle hintavia.

      Poista
  6. Tuota Wäinö Aaltosen museon Hachimoto-näyttelyä on kehuttu valtavasti, pitäisi käydä itsekin katsomassa!

    Museokortti on ollut harkinnassa useamman kerran, mutten ole saanut hankittua. Miestä tai kavereita eivät niin kamalasti museot kiinnosta, joten pelkään että jäisi sitten kuitenkin käyttämättä, kun ei tulisi yksin lähdettyä. Toisaalta taas olen ajatellut sen niin, että museokortin kanssa olisi ehkä helpompi lähteä yksin, kun voisi poistua vaikka samantien, jos siltä tuntuu, eikä tarvitsisi niin sanotusti kärvistellä koko rahan edestä lipun maksettuaan. :D Hankalia päätöksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä ehtinyt Hachimoto-näyttelyyn, mutta en malta odottaa sitä! Minä käyn museossa yleensä yksin (ja nyt Bonskun kanssa) ja museokortti kyllä madaltaa kynnystä lähteä.

      Poista
  7. Me ei itse asiassa olla taaperon kanssa käyty kertaakaan museossa :o Monesti ollut kyllä mielessä, ja täytynee tämä vääryys korjata! Meillähän tyyppi ilmoittaa välillä kovaankin ääneen, että "mennään pois täältä!", jos paikka vähänkään tylsistyttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, Bonskukin mielellään varmaan juoksisi näyttelyt läpi huutaen "Tänne, tänne!" Jokin lapsiystävällinen museo tai näyttely voisi olla hyvä ensikosketus museoihin.

      Poista
  8. Museokortti on jo toista kertaa, vaikka ensimmäisenä vuonna en sen arvosta ehtinyt museoihin. Saa nähdä kuinka tänä vuonna käy, mutta hieno juttu se on!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on hieno juttu kyllä, vaikka aina ei ehtisikään sitä täysin hyödyntää. Toivottavasti säilyy jatkossakin.

      Poista
  9. Tämä näyttely oli kyllä upea! :) Kävin oman taaperon kanssa aiemmin katsomassa tuon Hashimoton näyttelyn myös ja oli todella lapselle mieleinen. Leijoista puhuttiin koko loppuilta. Paljon mielenkiintoista nähtävää ja ihmeteltävää. Aikuiselle myös häkellyttävän voimallinen näyttelykokemus. :)

    Jenni / Kapeat kadut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En malta odottaa, että ehdin näkemään Hashimoton näyttelyn!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.